Nuorten Luonto

Poliittista peliä uhanalaisella suoluonnolla

Miten käy soidensuojelun täydennysohjelmalle?

Kuusi vuotta työtä, hallituspuolueita sitova kirjaus hallitusohjelmassa, yli tuhat suojeluharkinnassa ollutta suota, useita henkilötyövuosia maastoselvityksiä sekä laajapohjainen työryhmä, jossa oli mukana muun muassa maanomistaja- ja suojelujärjestöjä.

Tavoitteena oli suojella vähintään 100 000 hehtaaria uhanalaista suoluontoa luonnontieteellisin valintaperustein, jotta käytettävissä olevilla rahoilla turvattaisiin mahdollisimman paljon suomalaisen suoluonnon monimuotoisuutta. Edessä oli vielä maanomistajien kuuleminen, jonka perusteella tehtäisiin lopulliset päätökset suojeluun päätyvistä soista.

Näin sen piti mennä, kunnes väliin tuli uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok), joka päätti jäädyttää suojeluohjelman valmistelun ja sai luontoväen tyrmistymään. Mikä on ympäristöministerin motiivi keskeyttää loppusuoralla olevan ohjelman toteutus? Ei ainakaan huoli suoluonnon tulevaisuudesta. Jopa puoluetoverit kritisoivat voimakkaasti ratkaisua.

Selitykseksi ministeri ilmoitti, että hän haluaa selvittää, miten ohjelmassa voitaisiin edetä vapaaehtoisuuden pohjalta. Grahn-Laasonen vetosi siihen, että ohjelman mahdollistamat pakkolunastukset saisivat ihmiset vastustamaan kaikkea luonnonsuojelua.

Tämä kaikki tapahtui juuri ennen kuin maanomistajien kuulemisen oli tarkoitus alkaa. Siis prosessin, jossa mielipiteitä suojelusta ja vapaaehtoisesti suonsa suojelevien maanomistajien määrä oli tarkoitus selvittää. Työryhmän mukaan koko ohjelman valmistelun aikana kielteinen palaute maanomistajilta oli ollut harvinaisen vähäistä, ja suurin osa vaikutti jo olevan lähdössä suojeluun mukaan vapaaehtoisesti. Niin työryhmä, luontojärjestöt kuin media olivat syystäkin ihmeissään.

Mistä soidensuojeluohjelmassa on kyse?

Soidensuojelun täydennysohjelma on luonnonsuojelulain mukainen suojeluohjelma. Sen tavoitteena on turvata uhanalaisten suotyyppien ja -lajien tulevaisuus. Vuonna 2010 valmistunut Suomen lajien uhanalaisuusarvio kertoo varsin huolestuttavan viestin suolajien nykytilasta ja tulevaisuudesta. Esimerkiksi puolet suolintulajeistamme arvioitiin uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Erityisen huono tilanne on Etelä-Suomessa, jossa soista on suojeltu vain pari prosenttia ja kahta lukuun ottamatta kaikki suotyypit on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Soiden suojelulla on siis kiire.

Soidensuojelun täydennysohjelma paikkaa myös metsien monimuotoisuuohjelma METSOn puutteita. Soidensuojeluohjelmaa varten on kartoitettu runsaasti esimerkiksi korpikohteita ja suometsämosaiikkeja. Puustoisia soita pitäisi suojella myös METSO-ohjelmassa, mutta syystä tai toisesta niitä on tarjottu ohjelmaan vain vähän.

Miksi pelkkä vapaaehtoisuus ei riitä?

Suot ovat aina vesitaloudellisia kokonaisuuksia, eli yhden suon osanvesitalouden muuttaminen esimerkiksi ojittamalla vaikuttaa koko suoalueeseen. Suot pitää siksi suojella kokonaisina.

Varsinkin Etelä-Suomessa yksittäinen suo sijaitsee tyypillisesti useiden, jopa kymmenien eri maanomistajien mailla, ja aina joukosta voi löytyä joku suojelua vastustava, vaikka yleinen mielipide olisi suojelun puolella. Lisäksi pelkkään vapaaehtoisuuteen perustavassa suojelussa kohteet joudutaan valitsemaan tarjonnan mukaan, jolloin paljon tärkeitä kohteita jää vaille suojelua.

Soidensuojeluohjelmassa lähtökohtana onkin ollut valita suojeltavat alueet huolella, jotta suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta kaikkein tärkeimmät kohteet saataisiin suojaan. Soidensuojelu on tehtävä soiden uhanalaisten lajien, ei ihmisten tai poliittisten pisteiden kalastelun ehdoilla.

Viivästyksiin ei ole varaa

Soidensuojelun täydennysohjelma pitää toteuttaa viipymättä. Jos asiassa jäädään vielä jahkailemaan, on edessä äkkiä tilanne, jossa valtioneuvosto ei tee enää periaatepäätöstä ennen kevään eduskuntavaaleja. Tämä olisi ohjelman kannalta kohtalokasta. Mielipidetiedustelujen perusteella ainakin nyt näyttää siltä, että seuraava hallitus koostuu puolueista, joiden agendalla soidensuojelu ei ole korkealla. Päinvastoin suot nähdään vanhakantaisesti raaka- aineresursseina, jotka pitää ottaa ”hyötykäyttöön”.

#suojellaansuot!

Luonto-Liitto käynnisti ympäristöministerin toimiin pettyneenä #suojellaansuot-kampanjan, jossa ministeri Sanni Grahn-Laasosta vaaditaan lopettamaan viivyttely ja huolehtimaan soidensuojelun täydennysohjelman toteutuksesta hallitusohjelmassa sovitulla tavalla, vuosia kestäneen asiantuntijavalmistelun mukaisesti. Kampanjaan liittyvää kuvamateriaalia kannattaa käydä katsomassa Luonto-Liiton Facebook-sivuilta ja Twitteristä hashtagilla #suojellaansuot.

Katso video turpeenkaivuun uhkaamalta Humppilan ja Urjalan rajalla sijaitsevalta Kaitasuolta: http://vimeo.com/109973442

Salainen sopimus suuryritysten asialla

Järjestöt jännittävät vastustetun kauppasopimuksen kohtaloa.

Salassa valmisteltu transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuusssopimus eli TTIP-sopimus huolestuttaa kansalaisia. Monet tutkijat ja järjestöt vastustavat sopimuksen solmimista ja kampanjoivat näkyvästi sitä vastaan. Järjestöt ovat antaneet julkilausuman sopimuksen ongelmista ja osallistuvat myös mielenosoituksiin.

– Halusimme ottaa kantaa TTIP-sopimukseen, koska sen ympäristövaikutusten on arvioitu olevan vahvasti negatiivisia. Olemme ehdottomasti sitä mieltä, että ympäristönsuojelua ei voi uhrata taloudellisten intressien tieltä. Luonnolla on itseisarvo, Luonto-Liiton puheenjohtaja Pia Pässilä sanoo.

Luonto-Liitossa ollaan huolestuneita myös siitä, miten sopimus vaikuttaa nyt kasvavien sukupolvien mahdollisuuteen luoda uutta ympäristösääntelyä tulevaisuudessa ja näin vaikuttaa suoraan omaan hyvinvointiinsa.

– Emme voi pysyä hengissä syömällä seteleitä, vaan tarvitsemme jatkossakin elämiseen puhtaan luonnon ja sen antimet.

Voitontavoittelun suojelua ympäristönsuojelun sijaan

Sopimukseen kuuluu investointisuoja, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden nostaa kanteen valtioita vastaan kansainvälisessä tuomioistuimessa sillä perusteella, että jokin laki heikentää yritysten mahdollisuutta tuottaa voittoa.

– Tällaisia voittoa heikentäviä lakeja voisivat olla monet kuluttajansuojaa ja ympäristönsuojelua tukevat lait. Kuten vaikkapa kaivostoiminnan kieltäminen jollakin alueella, jotta sen arvokkaat luontokohteet säilyisivät.

Sopimus voisi myös mahdollistaa Euroopassa aiemmin kiellettyjen tuotteiden myymisen.

Esimerkiksi markkinoille päätyisivät geenimuunnellut tuotteet sekä lihatuotteet, jotka on steriloitu kloorilla tai joiden tuotannossa on sallittu antibioottien syöttäminen tuotantoeläimille ilman diagnosoitua sairautta. Sopimuksella olisi tuhoisia seurauksia kestävän tuotantotavan pyrkimyksille. Lisäksi se heikentäisi kuluttajansuojaa.

– Käytännössä sopimus vaikuttaisi siten, että valtiot voisivat jättää säätämättä sellaisia lakeja, joiden se pelkää aiheuttavan kanteita ja korvausten maksamista yrityksille. Ympäristön, eläinten ja työntekijöiden oikeuksia ei olisi enää varaa suojella lakien avulla.

Lähetä viesti päättäjille!

Kansalaistoiminnalla voidaan välittää neuvottelijoille vahva viesti, että emme hyväksy salassapitoa.

– Salailu käy sitä vaikeammaksi, mitä enemmän asiasta pidetään meteliä. Asiaan voi vaikuttaa esimerkiksi osallistumalla mielenosoituksiin, kirjoittamalla päättäjille ja sanomalehtiin sekä tietenkin välittämällä tietoa eteenpäin lähipiirissä.

Luonto-liiton ja yhdeksän muun järjestön kannanotto sopimusta vastaan löytyy osoitteesta ttipinfo.wordpress.com/2013/12/19/julkilausuma/

Lisää tietoa sopimuksesta sekä sitä vastaan järjestetyistä tapahtumista löytyy TTIP – verkoston sivuilta ttipinfo.wordpress.com.

Vihreän bisneksen monta muotoa

Ekologinen yritys saa asiakkaiden arvostuksen. Vastuulliseen liiketoimintaan on lukuisia vaihtoehtoja: yksi perustaa ekokampaamon, toisen yritys on hiljaisesti vihreä. Kolmas markkinoi ja luottaa säännöstöihin.

Nykymarkkinoilla vihreys on valttikortti. Huono halpatuotanto ei enää riitä, vaan valveutunut kuluttaja vaatii kierrätysmateriaaleja, kestävyyttä ja luonnon kunnioittamista. Mainokset jakavat tietoa kulutuksen vastuusta, ja yritykset kehittävät toimintaansa pyrkiessään ekologisuuteen. Moni onnistuu.

Nuorten Luonto tutustui kolmen erilaisen ja erikokoisen yrityksen ekologisuuteen ja vastuullisuuteen. Yrityksiä ja niiden toimintaa kommentoi ekologiseen ja eettiseen kuluttamiseen ja vaatteisiin erikoistunut vaatesuunnittelija Anniina Nurmi.

Käytetty armeijatavara myy uutta paremmin

Varusteleka on tunnettu kestävästä armeijatavarasta. Hiljainen vihreys on Varustelekan valtiaan, Valtteri Lindholmin, tietoinen valinta.

– Kategorisesti meillä on kielletty kaikki, mikä tuhoaa luontoa. Tärkein pointti on, että me ei olla ekokauppa, mutta taustalla on paljon vihreää ajattelua, Lindholm kertoo.

Lindholmin mukaan harhaanjohtavat ekomainokset ja viherpesu eivät kuulu Varustelekan taktiikkaan, vaan epärehellisesti mainostaviin yrityksiin halutaan tehdä selkeä ero.

Varusteleka näkee rahallisesti vaivaa ekologisuuden eteen. Esimerkiksi jätehuolto on kallista, mutta lajittelun tärkeys korvaa hinnan. Nykyisissä toimitiloissa ei aluksi ollut mahdollisuutta kierrättää pahvia, mutta hinnasta ja hankaluudesta huolimatta pahvinkierrätyspiste hankittiin.

Myös käytetyn myyminen voi olla tuotollisesti haastavaa, mutta Lindholmin mielestä se kannattaa.

– Uudet vaatteet menevät helposti kaupaksi ja niistä saa paljon rahaa. Käytettyä myydään halvemmalla. Vaikka siitä jää vähemmän käteen, myymme sitä silti. Edelleen Varustelekalla myydään enemmän kierrätysvaatteita kuin uusia.

Lindholm ei kannata jatkuvaa ostelua. Hänelle on äärimmäisen tärkeää, että tuote kestää kuluttajalla jopa eliniän. Varustelekalla riittää asiakkaita, vaikka heille myisi vuosikymmeniä kestävän tuotteen. Jos ostaa ikuiset maiharit, voi ostaa ikuisen repunkin. Lindholmin mukaan Varustelekan moraali ei riitä halpaan ja huonoon.

– Käytetyt tavarat on tehty niin paljon paremmin. Me panostamme siihen, että kama oikeasti kestää.

Tulevaisuudessa käytetty armeijatavara loppuu. Silloin Lindholm tahtoo käydä käsiksi käytettyihin ylijäämätuotteisiin, jotka ovat liian huonoja myytäväksi. Niistä luodaan uutta, kestävää designia.

– Ehkä jossain vaiheessa pääsen ompelemaan jotain kivaa. Tekisin sellaista, joka korvaa kerralla useampia elämän esineitä, jolloin ei tarvitsisi omistaa niin paljoa, Lindholm sanoo.

Anniina Nurmi kehuu Varustelekaa hyvän markkina-aseman saavuttamisesta.

– On hyvä, että Varusteleka on saanut laajan yleisön ja kuluttajakunnan. Yritys on tehty persoonallisella markkinoinnillaan haluttavaksi isollekin yleisölle.

Nurmi kuitenkin pohtii uuden ja käytetyn myynnin suhdetta ja sen esittämistä Varustelekan nettisivuilla.

– He voisivat tuoda enemmän esille, mikä on uutta ja mikä käytettyä.

Muuten kuluttaja voi olla hämillään.

Luonto on voimavara ekokampaajalle

Armeijatavara voi olla ikuista, mutta hiuksia saatetaan muuttaa jatkuvasti. Ekokampaamo Oranssin omistaja Tiina Heinonen tekee hiuksille ihmeitä luonnon avulla.

– Luonto on jalustani ja voimavarani. Se on myös harrastukseni, työni ja elämäni. Ekoyritys on helppo rakentaa tällaiselle pohjalle.

Tavallinen kampaamotyö ei ollut riittävän vihreää Heinoselle. Hän kouluttautui ekokampaajaksi, jotta kuluttajalla olisi mahdollisuus tehdä eettinen valinta. Synteettisiä aineita ei Orassissa käytetä. Sen sijaan yrtit ja muut luonnon aineet kelpaavat hyvin hiustenhoitoon.

– Tilaan myös tukusta sertifioituja tuotteita. Kalusteet ovat kierrätettyjä, sähkö vihreää, asiakkaille tarjottava kahvi ja tee luomua. Paperikassitkin, joihin pakkaan tuotteet asiakkaille, ovat kierrätyspaperia.

Vaikka vihreys on ekokampaamon kantava idea, pyörää ei ole tarvinnut keksiä uudelleen.

– Työni on hyvin samanlaista kuin ennen, mutta luonnon kuormittavuus on ihan eri luokkaa. Esimerkiksi kasviväreistä menee viemäriin reilusti vähemmän luontoa kuormittavia aineita kuin synteettisistä väreistä.

Ekokampaus ei ole pelkkää yrttivesillä pesemistä, sillä suuretkin muodonmuutokset ovat mahdollisia.

– En voi tehdä blondauksia tai permanentteja, mutta kaikkea muuta voin.

Heinosen mielestä yritysten kannattaisi markkinoida ekologisuuttaan enemmän, mikäli valveutuneisuus on aitoa.

– Eko on myyvää. Jos ei oikeasti olla asian takana, niin turha huudella. Viherpesu ei ole kovin eettistä, mutta aidot eettiset teot ovat, Heinonen sanoo.

Ekokampaamo Oranssi on Anniina Nurmen mielestä oikealla asialla.

– Yleisellä tasolla ekokampaamot ovat todella hyvä, sillä kosmetiikassa on kemikaaleja, joille altistutaan. Siihen pitäisi saada muutos. On hyvä, että on toimijoita, jotka tarjoavat vaihtoehtoja.

Vaatemerkki luottaa lukuihin

Monia vaatebrändejä on syytetty ekologisuuden puutteesta: kritiikkiä satelee niin halpatuotannon ongelmista kuin epärehellisestä mainonnasta. Joskus on hankalaa tietää, mikä on vaatemarkkinoilla totuus.

Muotibisneksen superjätti H&M tiedottaa panostavansa vastuullisuuteen läpi tuotantoprosessien. Nuorten Luonnon kysymyksiin vastasi H&M:n viestinnän Tiina Miettinen.

– Osa H&M:n tarjontaa on olla kestävämpi vaihtoehto yhä tietoisemmille asiakkaille. H&M on työskennellyt tuotantoketjun ympäristövastuun kanssa yli 15 vuoden ajan, Miettinen kertoo.

Vaatebrändi suorittaa tehdastarkastuksia ja Full Audit -ohjelmaa alihankkijoidensa tehtaissa, ja lisäksi yrityksellä on vastuullisuuden Code of Conduct -toimintasäännöt.

Kuuden vuoden sisällä H&M yrittää siirtyä pelkästään ekologisesti kestävän puuvillan käyttöön. Viime vuonna 15 prosenttia puuvillasta oli Better cottonia tai luomua. Puuvilla on H&M:n yleisimmin käytetty kuitu, jonka vuoksi yritys kertoo työskentelevänsä vähentääkseen puuvillanviljelyn sosiaalisesti ja ympäristöllisesti negatiivisia vaikutuksia.

Kierrätysvilla, luomupellava ja Lyocell ovat muita H&M:n käyttämiä vihreitä materiaaleja. H&M:n mukaan he tarjoavat muotia ja laatua parhaaseen hintaan.

– Otamme vastuun siitä, että tuotteemme on valmistettu ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Alhaiset hinnat eivät ole yhtä kuin alhainen laatu. Vaatteen käyttöikä ei ole hinnasta kiinni, Miettinen kertoo.

H&M tavoittelee myös sosiaalista vastuuta, ja yhteisöjen vahvistaminen kuuluu yrityksen päämääriin. Hyvinvointia halutaan lisätä luomalla uusia työpaikkoja ja tekemällä yhteistyötä esimerkiksi Unicefin kanssa.

Lisäksi yhtiö on lanseerannut keräyspalvelun, jossa myymälöihin voi palauttaa ylimääräisiä vaatteita merkistä ja kunnosta riippumatta. Palvelulla yritetään vähentää tekstiilijätteen määrää. Tähän mennessä Suomen myymälöihin on palautunut tekstiilejä yli 124 000 kiloa.

Nurmen mukaan on hienoa, että yritys tekee osansa kaatopaikalle päätyvän jätteen määrän vähentämiseksi, mutta näkee asiassa myös toisen puolen.

– Kun asiakas tuo vaatteita H&M:n keräyspalveluun, hän saa alennuksen uudesta ostoksesta. Näin ollen tulee mielikuva, että kierrätystä tehdään myynninedistämisen takia, ei ekologisuuden. Ja vaikka kierrättäminen on hyvä asia, pitäisi mieluummin pureutua syyhyn eikä seuraukseen. Pitäisi tuottaa vähemmän, jotta kierrätettävääkin olisi vähemmän.

H&M on Anniina Nurmen mukaan niin suuri tekijä, että sen suunnitelmat lisätä luomupuuvillan käyttöä nostavat koko tuotantoa. Materiaalin vaihdos olisi askel eteenpäin.

– Jos mietitään pikavaateketjuja yleensä, niin H&M on tehnyt paljon ekologisuuden eteen.

Mutta vaikka yritys tekee töitä vihreyden eteen ja tiedottaa valinnoistaan nettisivuillaan, on laaja vastuullisuuden kenttä silti saavuttamatta.

– Jos tuotetaan niin paljon, halvalla ja nopeasti, se on ongelma. Halpa ja nopea ei voi ikinä olla oikeasti vastuullista, Nurmi sanoo.

Anniina Nurmi

• ekologisiin ja eettisiin vaatteisiin keskittynyt vaatesuunnittelija
• pitänyt vastuullisen kuluttamisen Vihreät Vaatteet -blogia vuodesta 2008
• palkittiin tänä vuonna Lahden seudun ympäristöpalvelujen Ympäristötekijä-palkinnolla
• suunnittelee Nurmi-vaatemerkkiä
• omistaa yrityksen Nurmi Design, joka tarjoaa suunnittelu- ja asiantuntijapalveluita vastuullisen vaateteollisuuden saralla.

Kissanpäivien turvaaja

Gili Trawanganin saarella Indonesiassa ei ole autoja eikä koiria. Mutta kissoja, niitä siellä on. Suomalainen Susanna Pätäri muutti saarelle ja aloitti kissoihin keskittyvän eläinsuojeluprojektin, Cats of Gilin.

Paratiisisaaren kiertää kävellen reilussa tunnissa, hevoskärryillä tai pyörällä nopeammin. Valkoinen hiekka ja turkoosi meri kohtaavat saaren jokaisella reunalla, eikä ole vaikeaa nähdä, miksi joku haluaisi jäädä sinne pysyvästi.

– Kävin täällä lomailemassa jo vuosia sitten ja tykästyin. Kun kolme vuotta sitten lähdin pitkälle reppureissulle, oli pakko päästä saarelle takaisin, Susanna Pätäri kertoo.

Hän palasi saarelle yhä uudestaan ja huomasi pian kutsuvansa paikkaa kodikseen. Kun reppureissun loppu alkoi häämöttää ja edessä oli paluu Suomeen, hän päättikin jäädä.

– Saari on minulle koti, paikka jossa viihdyn paremmin kuin missään muualla.

On ilmeistä, että Pätäri on kissaihmisiä. Hän kertoo, että tällä hetkellä hänen kanssaan asuu 22 kissaa, jotka ovat kaikki tarvinneet apua ja lopulta jääneet hänen hoiviinsa. Hän kertoo olleensa aina eläinrakas ja pitävänsä monesti eläimistä enemmän kuin ihmisistä.

Susanna Pätäri löysi Gilin saarelta kodin ja elämäntehtävänsä.

Kissanaisen klinikat

Saari on täynnä kissoja. On pieniä ja suuria, toisilla on raitoja ja toisilla täpliä. Kissat nauttivat auringosta ja maukuvat kovaan ääneen turisteilta silityksiä ja herkkupaloja.

– Hoivasin täällä kissoja alusta saakka. Jo silloin, kun olin vain lomailemassa.

Hän käynnisti kissojen hyvinvointiin keskittyvän Cats of Gili -projektin heinäkuussa 2013, kun oli päättänyt jäädä saarelle pysyvästi. Projekti toimii paikallisen Gili Eco Trust -ympäristöjärjestön alaisuudessa.

– Saarella on niin paljon kissoja, että tällaiselle projektille oli todellakin tarvetta.

Cats of Gili -projekti järjestää muutaman kerran vuodessa kissaklinikoita, joilla vapaaehtoiset eläinlääkärit sterilisoivat parin viikon aikana niin monta kissaa kuin ehtivät. Tällä pyritään rajoittamaan kissojen holtitonta lisääntymistä ja suomaan niille mahdollisuus nauttia kissanpäivistä ilman jatkuvia kosintamenoja tai pentujen hoivaamista.

Erilaisissa lainatiloissa järjestetyt klinikat eivät maksa mitään, ja vapaaehtoisia lääkäreitä saapuu aina Kanadasta ja Australiasta asti. Pätäri kertoo, että hänen kotinsa on toiminut milloin kissanpentujen kasvatuslaitoksena, milloin sairaiden hoitolana.

– Minusta on tullut saaren yleisesti tunnettu hullu kissanainen, jolle voi soittaa, kun tarvitaan apua. Minulla on varastossa yleisimpiä lääkkeitä, ja neuvon esimerkiksi orpojen kissanpentujen hoitamisessa, hän selittää.

Madoista ja kirpuista kärsineestä Heikistä on sittemmin tullut oikein ponteva pullukka.

Unelmana pysyvä eläinlääkäriasema

Kun Pätäri käynnisti kissaprojektinsa, oli hänellä haaveissa vielä joskus saada pysyvä klinikka, ei vain väliaikaisratkaisuja. Nyt hänen unelmansa on käymässä toteen.

– Eräs kissoista pitävä ranskalainen ravintolan omistaja otti minuun yhteyttä viime heinäkuussa, koska hän halusi rakentaa kissoille klinikan.

Nyt klinikka alkaa olla jo varustelua vaille valmis. Se on Pätärin mukaan pieni ja yksinkertainen, mutta täysin kelvollinen kissaprojektin tarpeisiin. Vapaaehtoiset eläinlääkärit voivat tästä lähtien saapua auttamaan silloin kuin he haluavat.

Pätärin suunnitelmissa on tehdä projektista täysipäiväinen ja elantoa tuottava työpaikka. Klinikkatilan valmistuttua hän aikoo tehdä siitä sekä pysyvän eläinlääkäriaseman että yleisen infopisteen ja kissakaupan.

– Tähän asti kissaprojektini ei ole elättänyt minua, vaan olen tehnyt tätä lähes täysin hyväntekeväisyyspohjalta. Minun on kuitenkin elätettävä itseni, jotta myös projekti voisi jatkua. Voisiko olla siis parempaa ratkaisua kuin tehdä kissaprojektista itselleni oikea työpaikka!

Tärkeä työ luo onnellisuutta

Projekti on Pätärin mukaan selkeästi tuottanut tulosta ensimmäisen vuotensa aikana. Kissanpentujen määrä on laskenut huomattavasti, joka on karvakorvien valtaamalla saarella pelkästään positiivinen asia.

Hänen oma kotinsa on toiminut näyttämönä monille selviytymistarinoille. Esimerkiksi Heikiksi nimetty pieni rääpäle oli täynnä kirppuja ja matoja, mutta on Pätärin hoivan ansiosta nyt täysin terve.

Toinen tarina kertoo kissasta, jonka koko takapää oli palanut, mutta hellän hoivan ja erään amerikkalaisen sairaanhoitajan avun ansiosta kissa parani entiselleen.

– Kaikkia surkeita tapauksia en kuitenkaan pysty pelastamaan. Pihani on täynnä kissojen hautoja. Aiemmin meillä ei ollut rokotteita esimerkiksi kissaruttoon, mutta nyt onneksi on.

Miltä kissanaisen tulevaisuus sitten näyttää? Pätäri aikoo pysyä saarella. Siitä on muodostunut koti niin hänelle kuin niille 22 kotona hyörivälle kissallekin.

– Olen täällä onnellisempi kuin missään muualla. Koen ensimmäistä kertaa elämässäni, että teen jotain oikeasti järkevää ja tärkeää.

Seuraa Cats of Giliä Facebookissa.

Ei enää hiljaista hyväksyntää

Juho Räty haluaa kannustaa kaikkia nuoria välittämään muista ja osallistumaan aktiivisesti oman elämänsä tapahtumiin.

Tamperelainen lukiolainen Juho Räty, 19, nousi julkisuuteen sen jälkeen, kun hän puuttui kiusaamiseen linja-autossa. Rädyn mielestä voimme yhdessä tehdä töitä mukavamman maailman puolesta ja olla kiusaamista vastaan.

– Kun kiusaamisesta puhutaan avoimesti, annetaan viesti, että sitä ei hyväksytä. Se, että uskaltaa avata suunsa ja sanoa jotain muutakin kuin ”ihan sama”, on hieno työ nuorelta.

Lukiolaisten liiton #kutsumua-haasteen käynnistäneen Rädyn tarina on kiertänyt mediassa, ja monet ovat inspiroituneet hänen toiminnastaan.

Sittemmin jopa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kommentoi julkisuudessa kiusaamisteemaa. Kiusaamista ei kannata ohittaa olankohautuksella, sillä sen negatiiviset vaikutukset voivat näkyä vielä aikuisuudessakin

Kuinka auttaa kiusattua?

Räty itse puuttui tilanteeseen, jossa neljä nuorta tuuppi ja kiusasi yksin liikkeellä ollutta poikaa ensin bussipysäkillä ja sen jälkeen bussissa. Kukaan ympärillä olijoista ei sanonut mitään. Rätyä kiusaaminen alkoi ärsyttää, joten hän yksinkertaisesti pyysi poikia lopettamaan.

– Voi tehdä muutakin kuin vain tuijottaa eteensä ja olla puuttumatta. E  halunnut olla enää hiljainen hyväksyjä. Kiusaamista ei tarvitse sietää ja siitä kannattaa kertoa jollekin, jotta asian kanssa ei jäisi yksin.

– Kerro vanhemmille, opettajalle, koulukuraattorille, psykologille tai kaverille. Voit myös soittaa auttavaan puhelimeen. Asiasta voi myös puhua vaikka sosiaalisessa mediassa.

Jos itse epäilee, että kaverilla ei ole kaikki kunnossa, kannattaa kysyä suoraan.

Hyvää tehdään yksin ja yhdessä

Rädyn mielestä voimme tehdä kouluista ja koko Suomesta mukavamman paikan, kun uskallamme puuttua ja vaikuttaa ympärillä oleviin asioihin.

– En puhu vain koulukiusaamisesta, vaan ylipäänsä siitä, että uskaltaa olla mukana porukassa, joka tekee muutoksia. Isoja ja pieniä. Räty kannustaa miettimään omaa käyttäytymistään ja valintojaan arkisissa tilanteissa.

– Jos esimerkiksi kadulla tulee vastaan kaksi miestä käsi kädessä, niin miten katsomme heitä? Entä sanommeko kiitoksen paikassa, jossa sitä ei yleensä sanota? Esimerkiksi bussikuskia voi kiittää, kun poistuu bussista.

Suurempien muutosten kannalta Räty haluaa korostaa yhteisön vaikutusta. Yksin on hankalampi saada muutosta aikaan.

– Asiaa voi ajatella vaikka niin, että kun janottaa, haluaa juoda vettä. Jos hanasta tuleekin vain yksi vesitippa, se ei riitä sammuttamaan janoa. Jos hanasta tulee valtavasti vesitippoja, lasi täyttyy ja janon saa sammutettua. Ihmisten kanssa on samoin. Tarvitaan paljon ihmisiä, jotta saadaan muutosta aikaan.

Mielimaisemat tuntureilla

Juho Räty valmistuu lukiosta joulukuussa. Sen jälkeen hän lähtee armeijaan. Intti tuo tervetullutta vaihtelua opiskeluun ja järjestötyöhön, jotka ovat vieneet valtaosan Rädyn ajasta.

– Ja saahan siellä olla luonnossakin.

Myös luonnolla on merkitystä nuorisoaktiiville, joka on tullut tutuksi aivan muista yhteyksistä. Siinä missä kaupunkia pidetään tekemisen ja kiireen paikkana, voi luonnossa rauhoittua ja irtautua arjesta, kiireestä ja sosiaalisesta mediasta.

– Olen käynyt paljon isän kanssa vaeltamassa Lapissa, joten erityisesti pohjoinen Suomi, Lappi ja tunturit ovat rakkaita.