Kissanpäivien turvaaja
Julkaistu: 3.1.2015
Gili Trawanganin saarella Indonesiassa ei ole autoja eikä koiria. Mutta kissoja, niitä siellä on. Suomalainen Susanna Pätäri muutti saarelle ja aloitti kissoihin keskittyvän eläinsuojeluprojektin, Cats of Gilin.
Paratiisisaaren kiertää kävellen reilussa tunnissa, hevoskärryillä tai pyörällä nopeammin. Valkoinen hiekka ja turkoosi meri kohtaavat saaren jokaisella reunalla, eikä ole vaikeaa nähdä, miksi joku haluaisi jäädä sinne pysyvästi.
– Kävin täällä lomailemassa jo vuosia sitten ja tykästyin. Kun kolme vuotta sitten lähdin pitkälle reppureissulle, oli pakko päästä saarelle takaisin, Susanna Pätäri kertoo.
Hän palasi saarelle yhä uudestaan ja huomasi pian kutsuvansa paikkaa kodikseen. Kun reppureissun loppu alkoi häämöttää ja edessä oli paluu Suomeen, hän päättikin jäädä.
– Saari on minulle koti, paikka jossa viihdyn paremmin kuin missään muualla.
On ilmeistä, että Pätäri on kissaihmisiä. Hän kertoo, että tällä hetkellä hänen kanssaan asuu 22 kissaa, jotka ovat kaikki tarvinneet apua ja lopulta jääneet hänen hoiviinsa. Hän kertoo olleensa aina eläinrakas ja pitävänsä monesti eläimistä enemmän kuin ihmisistä.
Susanna Pätäri löysi Gilin saarelta kodin ja elämäntehtävänsä.
Kissanaisen klinikat
Saari on täynnä kissoja. On pieniä ja suuria, toisilla on raitoja ja toisilla täpliä. Kissat nauttivat auringosta ja maukuvat kovaan ääneen turisteilta silityksiä ja herkkupaloja.
– Hoivasin täällä kissoja alusta saakka. Jo silloin, kun olin vain lomailemassa.
Hän käynnisti kissojen hyvinvointiin keskittyvän Cats of Gili -projektin heinäkuussa 2013, kun oli päättänyt jäädä saarelle pysyvästi. Projekti toimii paikallisen Gili Eco Trust -ympäristöjärjestön alaisuudessa.
– Saarella on niin paljon kissoja, että tällaiselle projektille oli todellakin tarvetta.
Cats of Gili -projekti järjestää muutaman kerran vuodessa kissaklinikoita, joilla vapaaehtoiset eläinlääkärit sterilisoivat parin viikon aikana niin monta kissaa kuin ehtivät. Tällä pyritään rajoittamaan kissojen holtitonta lisääntymistä ja suomaan niille mahdollisuus nauttia kissanpäivistä ilman jatkuvia kosintamenoja tai pentujen hoivaamista.
Erilaisissa lainatiloissa järjestetyt klinikat eivät maksa mitään, ja vapaaehtoisia lääkäreitä saapuu aina Kanadasta ja Australiasta asti. Pätäri kertoo, että hänen kotinsa on toiminut milloin kissanpentujen kasvatuslaitoksena, milloin sairaiden hoitolana.
– Minusta on tullut saaren yleisesti tunnettu hullu kissanainen, jolle voi soittaa, kun tarvitaan apua. Minulla on varastossa yleisimpiä lääkkeitä, ja neuvon esimerkiksi orpojen kissanpentujen hoitamisessa, hän selittää.
Madoista ja kirpuista kärsineestä Heikistä on sittemmin tullut oikein ponteva pullukka.
Unelmana pysyvä eläinlääkäriasema
Kun Pätäri käynnisti kissaprojektinsa, oli hänellä haaveissa vielä joskus saada pysyvä klinikka, ei vain väliaikaisratkaisuja. Nyt hänen unelmansa on käymässä toteen.
– Eräs kissoista pitävä ranskalainen ravintolan omistaja otti minuun yhteyttä viime heinäkuussa, koska hän halusi rakentaa kissoille klinikan.
Nyt klinikka alkaa olla jo varustelua vaille valmis. Se on Pätärin mukaan pieni ja yksinkertainen, mutta täysin kelvollinen kissaprojektin tarpeisiin. Vapaaehtoiset eläinlääkärit voivat tästä lähtien saapua auttamaan silloin kuin he haluavat.
Pätärin suunnitelmissa on tehdä projektista täysipäiväinen ja elantoa tuottava työpaikka. Klinikkatilan valmistuttua hän aikoo tehdä siitä sekä pysyvän eläinlääkäriaseman että yleisen infopisteen ja kissakaupan.
– Tähän asti kissaprojektini ei ole elättänyt minua, vaan olen tehnyt tätä lähes täysin hyväntekeväisyyspohjalta. Minun on kuitenkin elätettävä itseni, jotta myös projekti voisi jatkua. Voisiko olla siis parempaa ratkaisua kuin tehdä kissaprojektista itselleni oikea työpaikka!
Tärkeä työ luo onnellisuutta
Projekti on Pätärin mukaan selkeästi tuottanut tulosta ensimmäisen vuotensa aikana. Kissanpentujen määrä on laskenut huomattavasti, joka on karvakorvien valtaamalla saarella pelkästään positiivinen asia.
Hänen oma kotinsa on toiminut näyttämönä monille selviytymistarinoille. Esimerkiksi Heikiksi nimetty pieni rääpäle oli täynnä kirppuja ja matoja, mutta on Pätärin hoivan ansiosta nyt täysin terve.
Toinen tarina kertoo kissasta, jonka koko takapää oli palanut, mutta hellän hoivan ja erään amerikkalaisen sairaanhoitajan avun ansiosta kissa parani entiselleen.
– Kaikkia surkeita tapauksia en kuitenkaan pysty pelastamaan. Pihani on täynnä kissojen hautoja. Aiemmin meillä ei ollut rokotteita esimerkiksi kissaruttoon, mutta nyt onneksi on.
Miltä kissanaisen tulevaisuus sitten näyttää? Pätäri aikoo pysyä saarella. Siitä on muodostunut koti niin hänelle kuin niille 22 kotona hyörivälle kissallekin.
– Olen täällä onnellisempi kuin missään muualla. Koen ensimmäistä kertaa elämässäni, että teen jotain oikeasti järkevää ja tärkeää.
Seuraa Cats of Giliä Facebookissa.
KATSO MYÖS
