Nuorten Luonto

Aistit avoinna luontoon

Julkaistu: 29.2.2016

Luonnon edut ihmiselle ovat yleisesti tunnettuja. Luonnossa liikkuminen on helppo tapa lisätä fyysistä hyvinvointia ja rauhoittaa levotonta mieltä. Jo pelkän kauniin luontokuvan katselun on esitetty saavan aikaan positiivisia muutoksia. Visuaalisina olentoina tarkastelemmekin ympäristöä usein ennen kaikkea näköaistin kautta. Luonnon rikkaus kuitenkin tarjoaa kiinnostavia ärsykkeitä jokaiselle aistille. Vaatii hieman malttia pysähtyä ja tarkkailla ympäristöä totutusta poikkeavalla tavalla, mutta kun sen tekee, voi arkisestakin luontokokemuksesta tulla kokonaisvaltainen eri aistien kiehtova leikki.

Kuuntele

Joskus on hyvä ottaa kuulokkeet pois korvilta ja virittäytyä uusille taajuuksille. Kun Spotify-hitit, kännykän piippaukset ja kaupungin melu poistuvat, mitä jää? Sekä avaralla niityllä että tiheässä ryteikössä voi kuunnella, kuinka luonto puhuu. Korvilla voi kestää hetken tottua hiljaisuuteen, mutta pikkuhiljaa aistit terävöityvät. Silmät sulkemalla voi keskittää huomionsa vielä vahvemmin kaikkeen siihen, mitä ympärillä kuuluu. Humisevatko, naksahtelevatko puut? Mikä tai kuka aiheuttaa heinien ja aluskasvillisuuden rapinan? Miten tuuli kulkee? Laulavatko linnut? Aivan oma äänimaailmansa on vedellä. Jo pelkkä ajatus kesäisestä päivästä järven rannalla voi tuoda lempeän liplatuksen korviin.

Haista

Mieluisan ruoan tuoksu tuo veden kielelle, Chanelin parfyymi huumaa, ja vedenpuhdistamon lemahdus nostaa yököttävän palan kurkkuun. Mutta miltä tuoksuu luonto? Ihmisen hajuaisti ei ole yhtä kehittynyt kuin koiraystäviemme, jotka jolkottelevat nenä kiinni maassa haistellen lukuisia kiehtovia tuoksuja. Kuitenkin luonto tarjoaa elämyksiä myös ihmisen nenälle. Helpointa lienee tuoksutella kukkia puissa, pensaissa ja maassa. Valtoimenaan kukkivan ruusupuskan voi haistaa jo kauempaakin, niin vahvoja ovat jotkut luonnon tuoksut. Myös märän maan ja mullan voi haistaa. Hienovaraisempia tuoksuja voi etsiä hankaamalla ja rikkomalla kasvin pintaa, jolloin tuoksu vapautuu paremmin. Tuoksut luovat välittömästi mielikuvia, muistoja ja tunnetiloja, joten kannattaa kerrankin antaa täysi huomio tälle aistille, joka harvemmin on tietoisesti käytössä.

Maista

Luonto on täynnä syötävää. Vuodenajasta riippuen metsät tarjoavat marjoja, sieniä ja villivihanneksia. Monien kasvien juuret, nuoret lehdet tai kukat ovat syötäviä. Myös kaloja ja riistaa voi taitojen ja lain salliessa hyödyntää esimerkiksi vaelluksella tai telttaillessa.

Makuaisti on tyydyttävä aisti, joka voi tarjota pienissäkin määrissä suuria hyvänolon tunteita. Miltä tuntuu puolukan karvaus? Entä metsämansikan makeus? Menevätkö silmät sirrilleen ketunleivän kirpeydestä? Ympäristön tarjoamiin antimiin tutustuessaan huomaa luonnon olevan melkoinen buffet-pöytä.

Tunne

Kun ulkona liikkuu kengät jalassa, suora kosketus elävään luontoon puuttuu. Usein liikkuminen on tavoitteellista, jolloin vaikkapa sydämen sykkeen pitäminen tietyllä tasolla on tärkeämpää kuin sen havainnointi, miltä tuntuu. Iho on kehon suurin elin, ja luonto tarjoaa sille lukemattomia erilaisia tapoja tuntea. Kun kengät riisuu jaloista, voi tunnustella vaikkapa, miltä auringon lämmittämä kallio tai havunneulaset polulla tuntuvat jalkapohjissa.

Tuntoaistia voi ihmetellä kehon muillakin osilla. Kuinka heinänkorsi kutittelee kämmenselässä tai kaulalla? Miten tukeva onkaan mänty, kun sen paksua runkoa halaa? Miltä rintakehässä tuntuu, kun keuhkot täyttyvät pakkasilmasta? Entä miltä tuntuu lumi, vesi, hiekka tai jäkälä? Tuntoaistiin keskittymällä on helppo rauhoittua, kun alati poukkoileva mieli saa tekemistä tyynnyttävällä tavalla. Ympäristöstä voi poimia käteen jotain, mihin keskittyä, istua alas ja sulkea silmät. Huomio keskitetään ainoastaan valittuun asiaan, esimerkiksi kiveen. Miltä se tuntuu sormen päissä, entä kun sitä puristaa? Onko se kylmä vai lämmin? Sileä vai karhea? Kevyt vai painava? Saman voi tehdä vaikkapa kukan kanssa, ja huomioida, kuinka sitä on koskettava kevyemmin, jotta se ei hajoa.

Katsele

Aivot saavat silmien kautta valtavasti informaatiota. Luonnon katselu voi rauhoittaa ja inspiroida. Näköaistilla voi leikkiä ja keskittyä tutkimaan vaikkapa vain vihreän eri sävyjä lehdissä, nurmikossa, kivissä, sammaleissa ja vedessä. Entä mistä kaikkialta ympäristöstä löytyy punaista? Näon avulla voi myös tutkia perin pohjin vain yhtä kasvia tai pientä aluetta maassa; mitä kaikkea sen sisälle mahtuukaan? Kuinka monta lintua voi bongata metsäretken aikana? Entä miltä pieni muurahainen näyttää, kun se ahertaa? Jokaisella on omat visuaaliset mieltymyksensä, ja kukin voi löytää kiehtovia elementtejä ympäriltään. Yhdelle luonnon kauneutta on kesäinen purppuran värinen auringonlasku, toiselle syksyn maatuvat, ruskeat vaahteranlehdet.

Puuskahdus: Teknologiausko lohduttaa, vaan ei pelasta

Julkaistu: 16.2.2016

Öljyn hinnan romahtaminen on saanut jumalolento rahan keskittymään uusiutumattomien sijasta uusiutuviin energiamuotoihin, joiden tehoon pörssiprofeetat luottavat. Viimeisimmät kasvuluvut ja niistä luodut ennusteet povaavat uusiutuvan energiantuotannon kattavan vuonna 2030 yli puolet energiantarpeesta. Mitä enemmän rahaa puhtaampaan teknologiaan keskittyy, sitä ponnekkaammin se luultavasti kehittyy.

Niin, luultavasti. Jotta ilmastokatastrofi voitaisiin ihmislajin osalta välttää, ei vähäpäästöisen teknologian kehittämisessä ja rakentamisessa saisi pitää lepopäiviä. Tällä hetkellä goljatinosa energiasta tuotetaan edelleen fossiilisia polttoaineita hyödyntäen ja ilmakehää saastuttaen. Uusiutuvan energiantuotannon tulee kasvaa ja tehostua pikavauhtia, jotta se voisi tyydyttää kasvavan ihmiskunnan kasvavan kulutuksen nälän. Energiantarpeen uskotaan lisääntyvän noin puolella vuoteen 2030 mennessä.

Väkimäärä, joka tekniikan avulla elintasoaan jakaa ja vertailee, on vuosisadan lopulla YK:n mukaan jopa 11,2 miljardia. Mikäli näiden kaikkien ihmisten toivotaan tasa-arvoisuuden nimissä saavan saman elintason kuin esimerkiksi suomalaisilla on – eivätkä tutkijat löydäkään materiaalia, joka kestäisi fuusioenergian vaatimaa äärimmäisen korkeaa lämpötilaa – kaikki ruoantuotannolta vapautuva maa tulisi valjastaa uusiutuvan energiantuotannon ohjaksiin.

Myös uusiutuva energiantuotanto muovaa planeettaamme ihmisten näennäisten etujen palvelemiseksi. Kaikella rakentamisella muokataan ja kulutetaan luonnonvaroja sekä ympäristöä, joka on elintila monille muillekin kuin ihmisille. Tuulivoimalat tai aurinkopaneelit eivät putkahtele maaperästä pyhällä hengellä, eikä niistä saatava sähköilmesty leivänpaahtimiimme ilman mekaniikkaa ja infrastruktuuria.

Jos ja kun uusiutuvat energianlähteet eivät riitä kulutusintoamme tyydyttämään, on tarjolla vielä ilmastonmuokkausta. Auringonvalon heijastamiseen ja hiilen sitomiseen liittyvät tekniikat kuulostavat vielä Pelle Peloton -tyyppisiltä viritelmiltä, mutta mikäli ne saadaan jalostettua pidemmälle, päästään eettisten kysymysten ääreen. Ilmastonmuokkauksen vaikutuksia ei varmaksi tiedetä ja sen seuruksena esimerkiksi otsonikerros saattaa hapertua tai sademäärät muuttua radikaalisti. Kenellä siis on oikeus ronkkia koko planeetan ekosysteemiä? Ilmeisesti ihmisellä – historian valossa olennoista itsekkäimmällä ja julmimmalla.

Teknologiausko on lohdullista: voin parantaa maailmaa karsimatta kulutuksestani, kunhan sähköni on tuotettu vesivoimalla, autoni käy biokaasulla ja lautasella on luomusoijaa syönyt possu. Mistään ei tarvitse luopua, vastuu sysätään energiayhtiöille ja päättäjille. Teknologiausko on myös inhimillistä sinänsä, että haluamme pyrkiä tietotaitotasossamme eteenpäin. Tai siis haluamme, että joku pyrkii sinne, jotta voimme jatkaa elämäämme samalla tavalla kuin aina ennenkin. Laiskasti, ahneesti ja riistäen.

Teknologia ei muuta kasvavan väestön kasvavaa kulutusta, eikä niitä arvoja, joiden mukaan se on meille oikeutettua. Uusiutuvalla energialla pystytään kattamaan vain kohtuullisempi kuluttamisen taso.

Puuskahdus-palstalla vaihtuvat kirjoittajat sanovat suorat sanat muun muassa ympäristöpolitiikasta, ympäristön tilasta ja ihmisen suhteesta luontoon. Puuskahduksia julkaistaan sekä Nuorten Luonto -lehdessä että nuortenluonto.fi-sivustolla.

Jättiläinen tuo Talvivaaran tarinan valkokankaalle

Julkaistu: 22.1.2016

Aleksi Salmenperän ohjaaman, Talvivaaran kaivosprojektin kulisseihin sijoittuvan Jättiläisen alussa katsojalle kerrotaan, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Tositapahtumiin pohjaava fiktio ei toki ole uusi ilmiö, mutta surullisen kuuluisan kaivoshankkeen käyttäminen näyttömönä draamalle on silti mielestäni tekijöiltään omaperäinen ajatus .

Talvivaaran epäonnisesta ja monivaiheisesta tarinasta on viime vuosina riittänyt kerrottavaa ja uutisvirta jatkuu yhä tasaisen ankeana. Viime vuonna aiheesta ilmestyi myös Markku Heikkisen dokumenttielokuva Talvivaaran miehet.

Todellisiin historiallisiin tapahtumiin perustuvia elokuvia on erilaisia. Joissain todelliset tapahtumat toimivat lähinnä inspiraation lähteenä tekijöiden mielikuvitukselle. Joskus taas faktat esitetään katsojalle hyvinkin yksityiskohtaisella tarkkuudella. Jättiläinen sijoittunee näiden välimaastoon.

Jättiläisen käsikirjoittaja Pekko Pesonen on tehnyt kattavasti taustatutkimusta yhdessä toimittajien Juha Kauppisen ja Hanna Nikkasen sekä käsikirjoittaja Anna Brotkinin kanssa. Aiheen uutisointiin on perehdytty laajasti ja asianosaisia, kuten toimitusjohtaja Pekka Perää, on haastateltu. Elokuvassa myös esiintyy useita todellisia henkilöitä omilla nimillään. Jani Volasen esittämän Perän lisäksi Jättiläisessä nähdään esimerkiksi biokemisti Marja Riekkola-Vanhanen, sekä poliitikot Paula Lehtomäki ja Mauri Pekkarinen. Lisäksi kaivokseen päästiin elokuvaa tehtäessä tutustumaan omakohtaisesti ja osa kohtauksista on kuvattu paikan päällä.

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kyseessä on fiktio, ei dokumentti. Tarinan keskiössä on nuori virkamies Jussi, jota näyttelee Joonas Saartamo. Hahmo ja hänen vaiheensa kaivosprojektin edetessä ovat puhtaasti keksittyjä. Jussi saa Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa vastuulleen Talvivaaran lupa-asioiden hoitamisen. Viraston ja erityisesti Jussin esimiehen Raimon (Peter Franzén) toiminnan kautta maalataan melko ankarallakin otteella kuvaa rakenteellisesta korruptiosta, jossa virkamiehet vastaavat toiminnastaan ensisijaisesti yrityksille.

Draaman ainekset ovat perinteiset: kokematon Jussi joutuu tekemään työtä moraalisten kysymysten repimänä. Luonnollisesti paineet alkavat heijastua myös perhe-elämään. Asetelma on nähty ennenkin, mutta erityisesti työyhteisön sisäisen kemian kuvaamisessa on onnistuttu hyvin.

Jussin haasteiden rinnalla seurataan Pekka Perän kamppailua kaivoksensa puolesta maailmaa vastaan. Volanen tekee vakuuttavan roolin, eikä katsoja aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa Perän runnoessa läpi visiotaan. Elokuvasta voi siis löytää myös huumoria, joskin sävyltään melko mustaa. Se, että mainitut ympäristövahingot ovat todellisia vain alleviivaa tätä. Talvivaaran tapauksen tuntevasta katsojasta tuntuu samalta, kuin Titanic-elokuvassa pelastusveneiden määrästä puhuttaessa.

Elokuvan tekijät osoittavat myös syyllisiä Talvivaaran katastrofiin. Yksittäisten henkilöiden sijaan kritiikki kohdistuu ennen kaikkea Talvivaaran epäonnistumisten takana vaikuttavaan päätöksenteon kulttuuriin ja häilyvään arvomaailmaan. Sauna- tai metsästysporukoissa syntyneistä sopimuksista voi olla vaikea asettaa ketään oikeudelliseen vastuuseen. ”Kukaan ei tee päätöstä, päätökset vain syntyy”, kiteyttää päähenkilö Jussi pelin hengen. Elokuva ei kaunistele, muttei myöskään moralisoi. Lopulta jää katsojan itsensä päätettäväksi vakuuttavatko Perän myyntipuheet – ja yllättävän pitkällehän ne ovat kantaneet.

Jättiläinen saa ensi-iltansa perjantaina 22.1.2016

Luonto-Liiton lähettiläät tuovat ympäristöteemoja kouluihin

Julkaistu: 21.12.2015

Luonto-Liiton kouluvierailuilla kohdattiin vuoden 2015 aikana yli 6000 lasta ja nuorta. Metsä-, susi- ja Itämeri-teemaiset kouluvierailut ovat saaneet kiitosta sekä opettajilta että koululaisilta. Kouluvierailut tarjoavat myös nuorille lähettiläille antoisia hetkiä sekä tilaisuuden aitoon ympäristövaikuttamiseen.

”Vierailusta tuli tosi voimaantunut olo ja tunne, että tätä haluan tehdä jatkossakin. Oppilaiden kommentit tuntuivat sydämessä ja varsinkin, kun tuli suoraa palautetta tunnin vaikuttavuudesta. Tunsin, kuinka tärkeää onkaan kouluja kiertää.” (Koululähettilään palaute)

”Joku (oppilas) taisi suorastaan sanoa, että oli kivaa! Opettaja kommentoi, että on hienoa, kun saa tällä tavalla 6. luokkalaiset innostumaan jostakin.” (Koululähettilään palaute)

Kouluvierailujen aiheina ovat monimuotoinen suomalainen metsäluonto, kaunis ja haavoittuva Itämeri sekä uhanalainen ja kiehtova susi. Metsävierailun voi valita kolmesta eri vaihtoehdosta, jotka ovat metsäluonnon saloihin sekä metsiensuojelun keskeisiin teemoihin tutustuttava Metsän Ääni -vierailu, lähimetsäteemainen ja erilaisia vaikuttamiskeinoja esiin tuova Tapaus Takametsä -draamavierailu tai lähettilään koulun lähimetsässä vetämä metsätuokio, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten metsäsuhdetta sekä ryhmän yhteishenkeä.

Vuonna 2015 kouluvierailuiden pääpaino oli metsävierailuissa, joihin osallistui yli 3300 oppilasta opettajineen. Vierailuja järjestettiin eri puolilla Suomea, aina Helsingistä Ouluun ja Vaasasta Joensuuhun sekä monella muulla paikkakunnalla. Uusia metsälähettiläitä koulutettiin alkusyksyllä viikonlopun mittaisessa tapaamisessa Nuuksiossa. Innostuneita metsän ääniä onkin nyt eri puolilla Suomea. Itämeri-vierailut painottuivat Suomenlahden rannikkoseudulle ja petolähettiläsvierailut Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen. Susivierailuja päästiin tekemään myös aivan uusien susireviirien ydinalueiden kouluihin. Nämä vierailut, joissa lapset ja opettajat saivat keskustella susista vierailijan kanssa ja lisätä tietämystään sudesta biologisena lajina, koettiin koulujen taholta erittäin tärkeiksi ja kiinnostaviksi.

”Tuntien jälkeen ei meinaa päästä pois lähtemään, kun kysyttävää ja kerrottavaa riittää.” (Koululähettilään palaute susivierailusta alakoulussa)

Luonto-Liiton metsä-, peto- ja Itämeri-lähettiläät ovat pääasiassa nuoria aikuisia, jotka haluavat toimia luonnon äänenä lasten ja nuorten keskuudessa. Kouluvierailuilla lähettiläät pääsevät toimimaan ympäristökansalaisen roolimalleina ja vaikuttamaan konkreettisesti tärkeänä pitämäänsä asiaan.

Lähettiläät kokevat tämän kaltaisen ympäristökasvatustyön erittäin mielekkäänä ja koulut ovat ottaneet vierailijat kiitollisuudella ja ilolla vastaan. Lähettiläs tuo toisenlaista luonnon ja nuoren ihmisen näkökulmaa oppitunneille ja saa oppilaat pohtimaan omia näkemyksiään ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa luonnonsuojeluun. Jokainen yksittäinen vierailu on ainutlaatuinen tilaisuus kohdata monenlaisia lapsia ja nuoria sekä keskustella heidän kanssaan luonnosta kullekin ikäryhmälle sopivalla tavalla. Opettajien antamasta palautteesta käy ilmi, että he kokevat lähettiläsvierailut tarpeellisiksi.

Opettajat ja vanhemmat voivat tutustua kouluvierailumateriaaleihin etukäteen, sillä materiaalit löytyvät internetistä ja ovat täysin julkisia. Koulut voivat myös itsenäisesti käyttää materiaaleja toiminnassaan. Vierailut tukevat koulujen ympäristökasvatustehtävää sekä opetussuunnitelman teemoja. Lähettiläs on kouluvierailulla kasvattajan roolissa, johon sopii kuunteleva ja kannustava lähestyminen. Oppilaiden erilaiset arvot ja näkemykset huomioidaan ja annetaan tilaa myös lapsen ja nuoren omalle äänelle. Kouluvierailuilla mahdollisesti heräävissä luonnonsuojeluun liittyvissä eettisissä pohdinnoissa ei ole oleellista se, että tarjottaisiin oikeita vastauksia. Lapsille ja nuorille on annettava mahdollisuus pohtia ja muodostaa itse omat perustellut näkemyksensä.

Kouluvierailijoiden antamasta palautteesta heijastuu ilo ja motivaatio päästä tekemään vaikuttamistyötä lasten ja nuorten parissa. Palautteista päätellen kohtaamiset ovat olleet antoisia puolin ja toisin.

”Ensi kevättä odotellen! Tästä metsälähettilästoiminnasta on tullut ehdottomasti tärkeimpiä juttuja, mitä Luonto-Liitossa pääsee tekemään.

”Olisi hienoa, kun muutkin innostuisivat tästä lapsi- ja nuorisotyöstä. Jotenkin koen, että se on tehokkain tapa yrittää saada muutosta aikaan.”

”9. luokkalaiset keskustelivat vilkkaasti aiheesta ja kertoivat avoimesti mielipiteitään.”

”Oppilaat vaikuttivat motivoituneilta ja kiinnostuneilta. Osasivat yhdistää asioita omaan elämäänsä.”

”Ja jälleen kasiluokkalaiset pääsivät yllättämään. Vaikka aiemminkin olen ollut sillä kannalla, että ne on oikeesti fiksuja, se pääsee joskus unohtumaan. Heiltä vaan puuttuu toisinaan rohkeutta ilmaista ajatuksensa”

” Harjoituksessa tyttö ja poika kertoivat, kuinka tunti oli saanut heidät ajattelemaan metsiä. Kumpikin sanoi, etteivät ole oikein aiemmin asiaa pohtineet, mutta nyt heräsi muistoja lapsuudesta ja metsissä vietetystä ajasta sekä tunne, että on tärkeää suojella metsiä.”

”Tämän ryhmän kohdalla kaikki harjoitukset toimivat ja lähtivät lentoon. Erityisesti jäi mieleen ’kunnanvaltuuston kokous’ -harjoitus, jossa syntyi hienoa keskustelua, roolisuorituksia ja perusteluja eri kannoille.”

”Sekin näissä vierailuissa on mukavaa, kun huomaa, että opettajat itse kiinnostuvat aiheesta ja kuuntelevat yhtä kiinnostuneina kuin oppilaatkin.  Kysyin tältäkin opettajalta, että innostiko tuntini jatkamaan aiheen parissa niin vastaus oli että ilman muuta.”

Lue lisää kouluvierailuista: www.luontoliitto.fi/kouluille/kouluvierailut

Matkalla Pariisiin – päästiinkö perille?

Julkaistu: 8.12.2015

Luonto-Liiton syksyn ilmastoiminnassa on syksyllä 2015 tehty Matkalla Pariisiin -hanketta. Matka on koostunut kansalais- ja ilmastovaikuttamisen kursseista keskittyen muun muassa verkkovaikuttamisen ja kasvokkain vaikuttamisen teemoihin.Ensisijaisesti 16–29-vuotiaille nuorille suunnattuun hankkeeseen osallistui noin 40 nuorta.

Kursseilla osallistujat pääsivät heti kokeilemaan kansalaisvaikuttamisen eri menetelmiä ja aloittivat omia pieniä ilmastokampanjoitaan. Esimerkiksi verkkovaikuttamisen koulutuksessa alkunsa sai 30 pientä ilmastotekoa -haaste, joka keräsi Facebook tapahtumaansa yli 9 000 osallistujaa. Performanssi -työpajan annista saatiin näyte 29.11. People’s Climate March -ilmastomarssilla. Video siitä on katsottavissa täällä. Osallistujat ovat halunneet kampanjoissaan tuoda esiin myös esimerkiksi luonnonoikeuksia sekä joukko- ja kevyen liikenteen ilmastoystävällisempää vaihtoehtoa liikuttaessa.

Matkan oli tarkoitus huipentua biokaasubussilla Pariisiin tehtävään mielenosoitusmatkaan seuraamaan ilmastoneuvotteluiden lopputulosta sekä toteuttamaan kurssien aikana suunniteltua toimintaa, mutta Luonto-Liitto joutui perumaan matkan Pariisin terrori-iskujen tapahduttua.

Osana kansalaisyhteiskuntaa Luonto-Liitto on huolissaan Pariisin neuvotteluiden linnoittautumisesta ja kansalaisyhteiskunnan äänen sammuttamisesta nyt, kun mielenilmaukset Pariisissa on kielletty. Samaan aikaan lasten- ja nuorten ympäristöjärjestönä Luonto-Liitolla ei olisi ollut tarvittavia resursseja huolehtia riittävissä määrin matkallelähtijöiden turvallisuudesta maassa, jossa on julistettu poikkeustila terroriuhan takia.

Matka jatkuu

Koska suuret mielenilmaukset Pariisissa on peruttu, on sitäkin tärkeämpää, että ihmiset ympäri maailmaa ovat aktiivisia, jotta heidän viestinsä kantautuvat Pariisin neuvotteluhuoneisiin saakka. Sunnuntaina 29.11. järjestettiin globaali ilmastomarssi, joka oli maailman suurin ilmastomarssi tähän asti, kun 785 000 ihmistä marssi yli 2300 mielenosoituksessa tai tapahtumassa ympäri maailmaa. Kuvia upeilta marsseilta on nähtävissä täällä. Luonto-Liitto osallistui ainakin Helsingin ja Tampereen ilmastomarsseille.

Pariisissa ei tulla pääsemään ilmastonsuojelussa “perille”, sillä nyt käytävistä neuvotteluista ei ole odotettavissa tarpeeksi kunnianhimoista ilmastosopimusta rajoittamaan ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen. Tämän vuoksi erityisen tärkeää on ilmastovaikuttamisen jatkuminen Pariisin ilmastokokouksen jälkeen. Ilmastotoimet ovat myös planeettamme paras tulevaisuuden rauhan ja turvallisuuden edellytys.

Kirjoitus on julkaistu myös ilmasto.org-sivustolla

Oikeus päättää – Energiantuotannon omistus ja ilmastoaktivismi

Julkaistu: 19.11.2015

Kirjassaan Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs ilmasto Naomi Klein nostaa energiantuotannon ja -jakelun yhdeksi ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeimmistä kysymyksistä. Kleinin mukaan yksityistettyjen ja yhtiöitettyjen energiayhtiöiden saattaminen takaisin demokraattisen päätöksenteon piiriin voi nopeuttaa siirtymistä uusiutuvalla energialla toimivaan yhteiskuntaan. Nykyisessä mallissa suurten energiayhtiöiden voitot näyttävät menevän ilmastotavoitteiden edelle.

Kysymys energiantuotannon omistamisesta ja hallinnasta on noussut ympäristöpolitiikan ja ilmastoaktivismin keskiöön. Saksassa paikalliset järjestöt kampanjoivat saadakseen energiaverkot takaisin kuntien hallintaan. Suomessa kysymykset kuntalaisten vallasta ja vaikutusmahdollisuuksista kaupungin energiayhtiöön ovat nousseet esiin Hiilivapaa Helsinki -kampanjassa.

Hampurissa onnistuttiin, Berliinissä ei

Kirjassaan Klein nostaa Saksan hyväksi esimerkiksi tällaisesta kehityksestä ja viittaa erityisesti energiaverkkojen uudelleenkunnallistamiseen tähtääviin liikkeisiin Hampurissa ja Berliinissä.

Hampurissa kansalaisliike sai kunnan ostamaan sähkönjakeluverkkonsa takaisin ruotsalaiselta energiayhtiö Vattenfallilta. Berliinissä asiasta järjestettiin äänestys, jossa 83 % äänestäneistä kannatti aloitetta energiaverkon palauttamista kunnan omistukseen. Äänestysprosentti ei kuitenkaan ylittänyt tarvittavaa 25 % kynnystä, joten aloite ei johtanut toimenpiteisiin.

Berliinin liikkeen aktiivina toimivan Stefan Taschnerin mukaan hampurin liikkeen onnistumisen mahdollisti paremmin muotoiltu ja selkeämpi kysymyksenasettelu. Hampurissa kampanja keskittyi sanomassaan demokraattiseen kontrolliin, kun taas Berliinissä erilaisista taustoista tulevat järjestöt halusivat saada erilaisia heille tärkeitä kysymyksiä asian puolesta kampanjoivan koalition tavoitteisiin.

– Keskustelu energiaverkon omistuksesta on mahdollista kytkeä moneen eri kysymykseen. Kyse on niin ilmastonmuutoksen torjunnasta, demokraattisesta hallinnasta, uusiutuvien käytön lisäämisestä kuin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudestakin ja sähkön hinnastakin. Kampanjalle näin erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet ovat sekä uhka että mahdollisuus, Taschner toteaa.

Kunnallistaminen helpottaa uusiutuviin siirtymistä

Vaikka kampanjassa oli kyse sähköverkon omistamisesta, eikä niinkään siitä, miten sähkö tuotetaan, aktivistit näkevät sähköverkon kunnallistamisen tärkeänä askeleena kohti 100 % uusiutuvalla energialla toimivaa Berliiniä.

Esimerkiksi Münchenin kaupunki, joka ei koskaan myynyt sähköverkkoaan, suunnittelee siirtyvänsä 100 % uusiutuviin energianlähteisiin vuoteen 2025 mennessä.

Berliinissä kampanjan painoarvo on vähentynyt sen jälkeen kun aloitetta sähköverkon kunnallistamisesta ei saatu läpi äänestyksellä.

Taschnerin mukaan kampanja kuitenkin onnistui osoittamaan, että asia kiinnostaa kansalaisia ja pakotti kaupungin perustamaan pienen kunnallisen energiayhtiön ja selvityskomitean.

– Asiantuntijoista kasattu selvityskomitea, jonka jäsen itsekin olin, päätyi suosittelemaan sähköverkon takaisinostoa. Onnistuimme myös osoittamaan poliitikoille, että pystymme tarvittaessa saamaan suuren määrän ihmisiä liikkeelle – ja pystymme siihen yhä, kertoo Taschner.

Saksassa on yksityistämisaalto on kääntymässä ja kunnat ovat ostaneet 170 tapauksessa energiaverkkojaan takaisin.

 Helsingin energiantuotanto kampanjoinnin kohteena

Kaupunkien energiantuotantoon vaikuttamaan pyrkiviä kampanjoita ei tarvitse hakea Saksasta saakka.

Hiilivapaa Helsinki –kampanjan keskiössä on kunnallinen energiayhtiö Helen ja sen omistamat hiilivoimalat. Kampanjan tavoitteena on, että Helsingin kaupungin kivihiilivoimalat suljettaisiin ja energiantuotannossa siirryttäisiin hajautetumpaan energiantuotantoon ja uusiutuviin energianlähteisiin. Helsingissä kaupunginvaltuutetut ovat kampanjan keskiössä, koska päätöksen Hanasaaren hiilivoimalaitoksen sulkemisesta tai peruskorjauksesta tekee viime kädessä Helsingin kaupunginvaltuusto.

Helen on 100 % Helsingin kaupungin omistama yhtiö, joka yhtiöitettiin vuoden 2015 alussa. Tämän seurauksena yhtiön hallitukseen tuli poliitikkojen lisäksi myös ulkopuolisia hallitusammattilaisia elinkeinoelämästä.

– Emme kampanjassamme ottaneet tähän omistusjärjestelyyn ollenkaan kantaa, vaan olemme keskittyneet tulossa oleviin energiainvestointeihin ja niihin vaikuttamiseen, kertoo kampanjakoordinaattori Hanna Hakko Maan ystävistä.

Hän kuitenkin näkee Helenin yhtiöittämisessä myös ongelmia:

– Jotta kuntalaiset Helenin viimekätisenä omistajana voisivat arvioida yhtiön toimintaa ja esityksiä, pitäisi näistä asioista olla saatavilla mahdollisimman paljon taustatietoja. Tässä on paljon toivomisen varaa, sillä Helen pitää taustamateriaaleista tiukasti kiinni liikesalaisuuteen vedoten. Usein tuntuu, että edes valtuutetut eivät lopulta saa kovin tarkkoja tietoja päätöksentekonsa pohjaksi.

Yhtiöittäminen muuttaa vaikutusmahdollisuuksia

Millä tavoin energiantuotannon ja -jakelun omistus sitten vaikuttaa kansalaisten ja liikkeiden toimintamahdollisuuksiin ja -tapoihin?

– Esimerkiksi Espoossa energiantuotanto on myyty Fortumille. Varmasti tarvittasiin erilaista vaikuttamista (kuin Helenin tapauksessa), kun asiat eivät ole enää demokraattisen päätöksenteon piirissä. Ehkä vaikuttaminen voi tällaisessa tapauksessa toimia tehokkaammin julkisuuden kautta, Hanna Hakko pohtii.

Toinen esimerkki uudenlaisesta toimintatavasta on Greenpeacen tarjous ostaa Vattenfallilta sen Saksassa myynnissä olevat ilmastolle kaikkein haitallisimmat ruskohiilivoimalat, jotta ne voitaisiin sulkea mahdollisimman nopeasti.

“Olemme valmistautuneet ottamaan vastuun ilmastosta, terveydestä ja työpaikoista, jos Vattenfall ja Ruotsin hallitus eivät sitä tee. Ruskohiilellä ei ole tulevaisuutta. Mutta me näemme mahdollisuuden tehdä siitä loistavan esimerkin maailmalle, kuinka siirrytään kestävään, uusiutuvaan energiaan”, toteaa Annika Jacobson, Greenpeace Nordicin Ruotsin ohjelmajohtaja tiedotteessa.