Nuorten Luonto

Julkaistu: 19.11.2015

Kirjassaan Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs ilmasto Naomi Klein nostaa energiantuotannon ja -jakelun yhdeksi ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeimmistä kysymyksistä. Kleinin mukaan yksityistettyjen ja yhtiöitettyjen energiayhtiöiden saattaminen takaisin demokraattisen päätöksenteon piiriin voi nopeuttaa siirtymistä uusiutuvalla energialla toimivaan yhteiskuntaan. Nykyisessä mallissa suurten energiayhtiöiden voitot näyttävät menevän ilmastotavoitteiden edelle.

Kysymys energiantuotannon omistamisesta ja hallinnasta on noussut ympäristöpolitiikan ja ilmastoaktivismin keskiöön. Saksassa paikalliset järjestöt kampanjoivat saadakseen energiaverkot takaisin kuntien hallintaan. Suomessa kysymykset kuntalaisten vallasta ja vaikutusmahdollisuuksista kaupungin energiayhtiöön ovat nousseet esiin Hiilivapaa Helsinki -kampanjassa.

Hampurissa onnistuttiin, Berliinissä ei

Kirjassaan Klein nostaa Saksan hyväksi esimerkiksi tällaisesta kehityksestä ja viittaa erityisesti energiaverkkojen uudelleenkunnallistamiseen tähtääviin liikkeisiin Hampurissa ja Berliinissä.

Hampurissa kansalaisliike sai kunnan ostamaan sähkönjakeluverkkonsa takaisin ruotsalaiselta energiayhtiö Vattenfallilta. Berliinissä asiasta järjestettiin äänestys, jossa 83 % äänestäneistä kannatti aloitetta energiaverkon palauttamista kunnan omistukseen. Äänestysprosentti ei kuitenkaan ylittänyt tarvittavaa 25 % kynnystä, joten aloite ei johtanut toimenpiteisiin.

Berliinin liikkeen aktiivina toimivan Stefan Taschnerin mukaan hampurin liikkeen onnistumisen mahdollisti paremmin muotoiltu ja selkeämpi kysymyksenasettelu. Hampurissa kampanja keskittyi sanomassaan demokraattiseen kontrolliin, kun taas Berliinissä erilaisista taustoista tulevat järjestöt halusivat saada erilaisia heille tärkeitä kysymyksiä asian puolesta kampanjoivan koalition tavoitteisiin.

– Keskustelu energiaverkon omistuksesta on mahdollista kytkeä moneen eri kysymykseen. Kyse on niin ilmastonmuutoksen torjunnasta, demokraattisesta hallinnasta, uusiutuvien käytön lisäämisestä kuin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudestakin ja sähkön hinnastakin. Kampanjalle näin erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet ovat sekä uhka että mahdollisuus, Taschner toteaa.

Kunnallistaminen helpottaa uusiutuviin siirtymistä

Vaikka kampanjassa oli kyse sähköverkon omistamisesta, eikä niinkään siitä, miten sähkö tuotetaan, aktivistit näkevät sähköverkon kunnallistamisen tärkeänä askeleena kohti 100 % uusiutuvalla energialla toimivaa Berliiniä.

Esimerkiksi Münchenin kaupunki, joka ei koskaan myynyt sähköverkkoaan, suunnittelee siirtyvänsä 100 % uusiutuviin energianlähteisiin vuoteen 2025 mennessä.

Berliinissä kampanjan painoarvo on vähentynyt sen jälkeen kun aloitetta sähköverkon kunnallistamisesta ei saatu läpi äänestyksellä.

Taschnerin mukaan kampanja kuitenkin onnistui osoittamaan, että asia kiinnostaa kansalaisia ja pakotti kaupungin perustamaan pienen kunnallisen energiayhtiön ja selvityskomitean.

– Asiantuntijoista kasattu selvityskomitea, jonka jäsen itsekin olin, päätyi suosittelemaan sähköverkon takaisinostoa. Onnistuimme myös osoittamaan poliitikoille, että pystymme tarvittaessa saamaan suuren määrän ihmisiä liikkeelle – ja pystymme siihen yhä, kertoo Taschner.

Saksassa on yksityistämisaalto on kääntymässä ja kunnat ovat ostaneet 170 tapauksessa energiaverkkojaan takaisin.

 Helsingin energiantuotanto kampanjoinnin kohteena

Kaupunkien energiantuotantoon vaikuttamaan pyrkiviä kampanjoita ei tarvitse hakea Saksasta saakka.

Hiilivapaa Helsinki –kampanjan keskiössä on kunnallinen energiayhtiö Helen ja sen omistamat hiilivoimalat. Kampanjan tavoitteena on, että Helsingin kaupungin kivihiilivoimalat suljettaisiin ja energiantuotannossa siirryttäisiin hajautetumpaan energiantuotantoon ja uusiutuviin energianlähteisiin. Helsingissä kaupunginvaltuutetut ovat kampanjan keskiössä, koska päätöksen Hanasaaren hiilivoimalaitoksen sulkemisesta tai peruskorjauksesta tekee viime kädessä Helsingin kaupunginvaltuusto.

Helen on 100 % Helsingin kaupungin omistama yhtiö, joka yhtiöitettiin vuoden 2015 alussa. Tämän seurauksena yhtiön hallitukseen tuli poliitikkojen lisäksi myös ulkopuolisia hallitusammattilaisia elinkeinoelämästä.

– Emme kampanjassamme ottaneet tähän omistusjärjestelyyn ollenkaan kantaa, vaan olemme keskittyneet tulossa oleviin energiainvestointeihin ja niihin vaikuttamiseen, kertoo kampanjakoordinaattori Hanna Hakko Maan ystävistä.

Hän kuitenkin näkee Helenin yhtiöittämisessä myös ongelmia:

– Jotta kuntalaiset Helenin viimekätisenä omistajana voisivat arvioida yhtiön toimintaa ja esityksiä, pitäisi näistä asioista olla saatavilla mahdollisimman paljon taustatietoja. Tässä on paljon toivomisen varaa, sillä Helen pitää taustamateriaaleista tiukasti kiinni liikesalaisuuteen vedoten. Usein tuntuu, että edes valtuutetut eivät lopulta saa kovin tarkkoja tietoja päätöksentekonsa pohjaksi.

Yhtiöittäminen muuttaa vaikutusmahdollisuuksia

Millä tavoin energiantuotannon ja -jakelun omistus sitten vaikuttaa kansalaisten ja liikkeiden toimintamahdollisuuksiin ja -tapoihin?

– Esimerkiksi Espoossa energiantuotanto on myyty Fortumille. Varmasti tarvittasiin erilaista vaikuttamista (kuin Helenin tapauksessa), kun asiat eivät ole enää demokraattisen päätöksenteon piirissä. Ehkä vaikuttaminen voi tällaisessa tapauksessa toimia tehokkaammin julkisuuden kautta, Hanna Hakko pohtii.

Toinen esimerkki uudenlaisesta toimintatavasta on Greenpeacen tarjous ostaa Vattenfallilta sen Saksassa myynnissä olevat ilmastolle kaikkein haitallisimmat ruskohiilivoimalat, jotta ne voitaisiin sulkea mahdollisimman nopeasti.

“Olemme valmistautuneet ottamaan vastuun ilmastosta, terveydestä ja työpaikoista, jos Vattenfall ja Ruotsin hallitus eivät sitä tee. Ruskohiilellä ei ole tulevaisuutta. Mutta me näemme mahdollisuuden tehdä siitä loistavan esimerkin maailmalle, kuinka siirrytään kestävään, uusiutuvaan energiaan”, toteaa Annika Jacobson, Greenpeace Nordicin Ruotsin ohjelmajohtaja tiedotteessa.