Kommentti: Vieraslajeja vihataan suotta
Julkaistu: 9.10.2015
Toimittaja Erika Weckström esitteli Nuorten Luonnon numerossa 3/2015 toimia eräiden haitalliseksi määriteltyjen kasvilajien hävittämiseksi. Samalla hän arvioi melko kriittisesti Korkeasaaren eläintarhan entisen johtajan, professori Seppo Turusen kirjan Valloittavat lajit, jonka suhtautumista aihepiiriin hän pitää selvästi liian sallivana.
Turusen ikäpolveen kuuluvana en voi olla surematta sitä intoa, jolla monet nuoremmat luonnonharrastajat ovat ottaneet omakseen tämän vieraslaji-ideologian. On kuin haluttaisiin nähdä osa luonnon prosesseista jotenkin ”ihmisvastaisina”, vaikka tiedämme oikein hyvin, ettei evoluutiolla ole mitään pyrkimyksiä. Halu määritellä jotkin lajit ”vieraiksi” ei perustu luonnontieteellisiin faktoihin vaan ihmisen subjektiivisiin tuntemuksiin ja päätöksiin. Viimeisimmän jääkauden jälkeen nykyisen Suomen maaperällä ei elänyt käytännöllisesti katsoen mitään lajeja, vaan kaikki joutuivat tulokkaan ja vieraslajin rooliin. Millä oikeudella me rupeamme piirtämään rajaa, jonka jälkeen tänne pyrkivät ovatkin ”vieraita”?
Lehden toimittajalta voisi toivoa tällaisen kiistanalaisen aihepiirin kohdalla jonkinlaista vastakkaisten näkemysten esittelyä. Nyt äänessä ovat vaan ne, jotka ovat hyväksyneet vieraslaji-ideologian vastalauseitta ja luonnontieteellisesti kyseenalaisin, jopa hätäisin perustein. Lukijaa olisi tällaisen hävittämistalkoomainosten sijasta hyödyttänyt enemmän koko vieraslajiproblematiikan kiihkoton erittely.
En kiistä ihmiseltä oikeutta puolustautua esimerkiksi palovammoja aiheuttavan jättiputken kaltaisilta lajeilta. Mutta vetoaminen biodiversiteetin säilyttämiseen lajeja hävittämällä on aika ristiriitaista puhetta, koska siinä sovelletaan luontoon ihmisen kiireistä ja malttamatonta aikakäsitystä. Kuten Seppo Turunen moneen kertaan muistuttaa, hyvinkin reippaasti leviävä uusi laji voi ajan myötä menettää etulyöntiasemansa ja kadottaa ”vaarallisuutensa”.
En osaa sanoa, onko jättipalsami rumempi tai kauniimpi kuin jokin vanhempi laji niissä ryteiköissä, joihin se yleensä päätyy kasvamaan. Sen sijaan lupiini miellyttää minun silmääni ja kieltäydyn pitämästä sitä ”haitallisena” vain sen takia, että se kuivissa hiekkapenkoissa pärjää tällä hetkellä paremmin kuin useimmat muut lajit. Lupiini ja jättipalsami ovat nekin osa suomalaista biodiversiteettiä.
Heikki Poroila
FM, kirjastonhoitaja
KATSO MYÖS
