Nuorten Luonto

Suuntana puhdas energia

Teksti: Niina Kinnunen ja Heikka Marttila-Tornio, kuvitus: Miia Vistilä

Kuinka korvata fossiiliset polttoaineet ympäristö huomioiden?

Pariisin ilmastokokouksessa sovittiin, että ilmaston lämpeneminen pyritään pysäyttämään 1,5 asteeseen. Myös Suomen hallitus on ottanut tavoitteekseen uudistaa maamme energiantuotantoa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Pelkästään hiilipäästöihin keskittyminen ei kuitenkaan takaa energiaratkaisujen kestävyyttä ja erityisesti bioenergian tuotannon ympäristövaikutukset herättävät huolta. Nuorten Luonto kysyi kolmelta asiantuntijalta, kuinka fossiiliset polttoaineet voisi korvata kestävällä tavalla ja miltä tulevaisuuden Suomen energiantuotanto näyttää.

Kaarina Kolle, WWF:n ilmastoasiantuntija

WWF:n ilmastoasiantuntija Kaarina Kollen mielestä hallituksen ilmastotavoitteet ovat periaatteessa hyvät, mutta hän kritisoi keinoja, joilla niihin pyritään. Hallituksen tuki on menossa ennen kaikkea biomassan energiakäyttöön.

– Tavoitteissa ei ole lähdetty ilmastonmuutos eikä ylipäätään ympäristö edellä, vaan taustalla vaikuttaisi ensisijaisesti olevan se, mikä tukee tämänhetkisten markkinoiden rakennetta, Kolle sanoo.

Hallitus on kaavaillut Suomen metsiin 15 miljoonan kuution lisähakkuita, kun käytössä on jo 65 miljoonaa kuutiota.

– Suomessa voitaisiin hakata ihan vähän enemmän, mutta vain muutamia miljoonia kuutioita. Tosin jo nyt luonnon monimuotoisuus kärsii eli ollaan rajalla, kuinka paljon metsää voidaan käyttää.

Metsien hakkuun lisääminen voi johtaa jopa päästöjen lisääntymiseen. EU-lainsäädännössä biomassalla on nollakerroin, eli sen päästöjen katsotaan tasaantuvan metsien kasvamisen myötä. Metsä kuitenkin sitoo hiilen hitaasti. WWF:n mukaan nykyinen laskentatapa ei ole perusteltu eikä sitä tulisi käyttää ilmastopoliitikan pohjana.

WWF on myös huolissaan, että lisääntyvä metsien hyötykäyttö vähentää luonnon monimuotoisuutta.

WWF:n resepti kestävään energiantuotantoon on energiatehokkuuteen ja hajautettuun malliin perustuva modernien uusiutuvien energiamuotojen käyttö. Tällaisia energialähteitä ovat ennen kaikkea tuuli ja aurinko, mutta myös geoterminen mahtuu palettiin mukaan. Kollen mukaan tulevaisuuden energiamalli tulee olemaan yksikköjen sijaan verkko, jonka osat joustavat ja kompensoivat toisiaan muodostaen kokonaisuuden.

– Myös kulutustottumukset pitää pistää uusiksi. Kulutuksen vähentäminen, lentoliikenteen välttäminen ja kasviperäiset dieetit ovat tärkeä osa energiankulutuksen vähentämistä.

Kolle painottaa, että muutoksella on kiire. Hälytyskellojen pitäisi jo soida.

– Viimeaikoina ilmestyneet tieteelliset artikkelit ovat valtavan huolestuttavia. Se mitä tapahtuu aivan lähivuosina, määrittelee todennäköisesti, voimmeko vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Riku Eskelinen, EKOenergian ohjelmapäällikkö

EKOenergian ohjelmapäällikkö Riku Eskelinen on ollut mukana käynnistämässä Energiaremontti 2015 -kampanjaa, jolla pyrittiin saamaan hallitusohjelmaan linjaus siitä, että Suomi siirtyisi käyttämään ainoastaan uusiutuvaa energiaa. Eskelinen pitää hyvänä, että kivihiilestä aiotaan luopua, mutta hallitusohjelmasta puuttuvat pitkän aikavälin tavoitteet ja sen sisällä on vääränlaisia painotuksia.

– Hallitusohjelma nojaa niin vahvasti bioenergian käytön lisäämiseen, että se sivuuttaa täysin energiatehokkuuden ja jättää muut uusiutuvan energian muodot liian vähäiseen rooliin. On muistettava, että myös uusiutuvilla energialähteillä on haittavaikutuksia.

Eskelinen näkee, että bioenergialla on tärkeä rooli lähitulevaisuudessa. Hän uskoo, että bioenergian käyttö lämmöntuotannossa kasvaa vuoteen 2030, mutta energiatehokkuuden paranemisen myötä kääntyy lopulta laskuun. Bioenergialle tarvitaan kuitenkin tiukat ja tarkat kestävyyskriteerit.

– Bioenergiaa voi lisätä tiettyyn pisteeseen asti, jos sillä vähennetään ympäristökuormitusta muualla, esimerkiksi korvataan kivihiiltä tai maakaasua. On kuitenkin mietittävä, millaisia bioenergian muotoja voi ja kannattaa käyttää. Esimerkiksi tukkipuun energiakäytön ilmastovaikutukset ovat erittäin huonoja, kun taas sahanpurua on järkevää käyttää.

Eskelinen katsoo, että auringolla ja tuulella on tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä suurempi rooli, kun energian varastointiteknologiat kehittyvät. Myös biokaasun, geotermisen energian ja lämpöpumppujen rooli kasvaa Suomessa ja bioenergiaa sekä vesivoimaa käytetään jossain määrin. Vesivoimaloiden määrää ei kuitenkaan voi enää lisätä riskeeraamatta ympäristöä. Sen sijaan pieniä voimaloita tullaan luultavasti purkamaan ja muiden tehoa parantamaan.

Eskelisen mukaan painopisteen pitäisi olla nyt energiansäästössä, jossa olisi vielä paljon parantamisen varaa erityisesti lämmön puolella. Hän asettaisi tavoitteeksi puolittaa lämmönkulutuksen nykyisestä vuoteen 2050 mennessä.

– Se aiheuttaa koko tämän ongelman, että kulutamme niin paljon energiaa. Kokonaisenergiankulutus olisi saatava niin pieneksi, että lopulta kaikkien energiamuotojen käyttö saataisiin laskemaan.

Peter Lund, Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori

Aalto-yliopiston professori Peter Lundin mielestä Suomen pitää panostaa ennen kaikkea uusiin innovaatioihin, niiden käyttöönottoon ja energiankäytön tehostamiseen.

– Maailmalla pääosa investoinneista menee uusiutuvaan energiaan. Suomen kannattaisi olla mukana kehityksessä. Olemme insinööri- ja innovaatiomaa, meillä on osaamista ja kaikki mahdollisuudet, Lund sanoo.

Hän painottaa paikallisia kestäviä energialähteitä, esimerkiksi tuuli-, aurinko- sekä geotermistä energiaa. Lund uskoo bioenergian osuuden olevan Suomessa merkittävä tulevaisuudessa, mutta sitä ei kuitenkaan saisi toteuttaa luonnon kustannuksella.

– Bioenergiassa on olennaista, mitä raaka-ainetta käytetään. Hidaskasvuisen puun sijaan bioenergiaa voitaisiin tehdä esimerkiksi yhteiskunnan ja metsäteollisuuden jätevirroista tai nopeakasvuisesta ruohosta tai pajusta. Keskustelua aiheesta tarvitaan lisää.

Ennen kuin energiantuotantoa aletaan lisäämään tulisi tehostaa energiankäyttöä teknologisin keinoin ja kulutusta vähentämällä.

Lundin mukaan kuluttajat tarvitaan mukaan muutokseen ja tiedostamaan valinnat, joita arkielämässä voi tehdä sähkön, lämmityksen ja ruoankulutuksen suhteen. Suomessa yksittäisten ihmisten ja liikenteen osuus kaikesta energiankulutuksesta on noin puolet.

– Energiapolitiikassa ei juuri huomioida yksittäisiä ihmisiä, vaan päätökset tehdään isojen tekijöiden ja energiayhtiöiden näkökulmasta. Kuluttajille on tarjottava mahdollisuuksia vaikuttaa. Lainsäädäntö ja normit pitää päivittää, jotta ne kannustavat myös paikalliseen ja hajautettuun energiantuottamiseen.

Lund toivoo muutosta Suomen energiapoliittiseen keskusteluun, joka junnaa parinkymmenen vuoden takaisissa termeissä ja käsityksissä.

– Jos kuvitellaan, että 2050 on vielä kaukana ja katsotaan asiaa sitten parinkymmenen vuoden päästä, saatetaan tehdä valtavia virheinvestointeja. Jos kaikki uudistukset jätetään viimeisiin vuosiin, päästöjen vähentämisessä ei välttämättä onnistuta.

Lund on kuitenkin toiveikas, että tavoitteisiin on mahdollista päästä uusilla innovaatioilla ja teknologian kehittymisellä. Keinot ovat olemassa, tarvitaan vain poliittista tahtoa.

– Kehitys ei ole lopussa, vaan vasta alkamassa. Olemme ihan uuden energia-aikakauden alussa ja menemme isoilla askelilla eteenpäin. Jo nyt näyttää hyvältä.

Luonto-Liitto kritisoi hallituksen tavoitteita lisätä tuntuvasti bioenergiaa

Lisääntynyt metsäenergian käyttö herättää huolta Luonto-Liitossa, sillä metsän käyttöön perustuva bioenergia ei ole ilmastoneutraalia ja riskinä on metsien monimuotoisuuden heikkeneminen.

Puubiomassan käytön voimakas lisääminen lisää metsien hakkuita pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä prosentteja, mikä uhkaa heikentää luonnon monimuotoisuutta. Yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä. Vanhojen metsien ja lahopuun määrän väheneminen ovat aiheuttaneet monien lajien harvinaistumista. Esimerkiksi tuttujen hömö- ja töyhtötiaisten kannat ovat romahtaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Syynä tähän on pesäpaikkoja ja ravintoa tarjoavien lahopökkelöiden väheneminen ja vanhojen metsäalueiden pirstoutuminen.

Tällä hetkellä bioenergia lasketaan nollapäästöiseksi, vaikka esimerkiksi metsäbiomassa ei ole uusiutuvuudestaan huolimatta ilmastoneutraalia. Metsä kyllä aikanaan sitoo hiilen takaisin kasvaessaan, mutta se kestää kymmeniä, jopa satoja vuosia. Ilmastonmuutoksen kannalta olisi tärkeää saada päästöt alas nyt.

Energiasanastoa

Bioenergia = biomassasta, kuten puusta, turpeesta tai jätteistä saatua energiaa.

Uusiutuvat energianlähteet = peräisin esimerkiksi auringosta, tuulesta, vedestä tai bioenergiasta. Primäärienergianlähde on loputon, eli se korvautuu sitä käytettäessä.

Fossiiliset polttoaineet = uusiutumattomia polttoaineita, jotka ovat olleet varastoituneena maaperässä miljoonia vuosia. Niiden poltto vapauttaa varastoituneen hiilen takaisin ilmakehään. Fossiilisia polttoaineita ovat kivihiili, öljy ja maakaasu.

Hajautettu energiantuotanto = malli jossa suurten tuotantoyksiköiden sijaan energiantuotanto on hajautettu moniin eri paikkoihin. Hajautetussa tuotannossa pyritään käyttämään paikallisia energialähteitä.

Geoterminen energia = maan sisuksissa syntyvää lämpöä, joka johtuu maankuoren ylempiin kerroksiin. Tätä lämpöä voidaan hyödyntää johtamalla se maan pinnalle.

Pääkirjoitus: Tilastojen monta luontoa

Maria Rautio

Nuorten Luonto rakentuu joka numerossaan jonkin teeman ympärille, tällä kertaa energian. Olemme aikaisemmin käsitelleet energia-aiheita Virtaa! -teemanumerossamme vuonna 2012 ja neljässä vuodessahan energiatuotanto on ehtinyt ottaa hurjia harppauksia. Tai hetkinen, onko?

Tilastokeskuksen tuoreen katsauksen mukaan energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet Suomessa lähes joka vuosi vuoden 2010 jälkeen. Samaan aikaan uusiutuvien energialähteiden käyttö on noussut tasaisen varmasti. Tuulivoiman käyttö on nelinkertaistunut vuodesta 2012 vuoteen 2015 ja vesivoimankin käyttö on kasvanut kolmasosan. Kuitenkin tuuli- ja vesivoiman osuus kaikesta energian kokonaiskulutuksesta on vain kuusi prosenttia. Kaikkien uusiutuvien energianlähteiden käyttö on vuodesta 2012 noussut kolmisen prosenttia.

Mutta. Vaikka uusiutuvan energian käytön osuus on noussut jo 35 prosenttiin eli lähelle fossiilisten osuutta (37%), on hyvä muistaa, ettei uusiutuva energia ole välttämättä synonyymi ympäristöystävälliselle energialle. Kuten Niina Kinnusen ja Heikka Marttila-Tornion artikkelissa todetaan, esimerkiksi puusta ja turpeesta saadun energian ympäristövaikutukset herättävät huolta. Biomassasta saatu energia ei ole ilmastoneutraalia. Metsä sitoo hiilen hitaasti ja metsien hakkuun lisääminen voi johtaa jopa päästöjen lisääntymiseen.

Mutta #2. Ennätyslämmin sää on yksi syy energiatarpeen vähenemiselle. Ilmaston lämpeneminen siis vähensi lämmitykseen kuluvaa energiaa erityisesti vuonna 2015.

Suomen uusiutuvan energian osuuden tavoite on 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuonna 2020. Vaikka tämä osuus saavutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, pitää tuuli- ja vesivoiman sekä vielä kehitteillä olevien energiamuotojen osuutta nostaa huomattavasti sen sijaan että tukeudutaan lähinnä bioenergiaan. Mullistuksia ei liene luvassa lähivuosina, mutta ruohonjuuritasolla yritystä löytyy.

Aurinkopaneelit yleistyvät pikkuhiljaa kotitalouksissa ja kesämökeillä. Aurinkoenergian osuus kokonaiskulutuksessa on kuitenkin edelleen niin marginaalinen, ettei se edes sisälly Tilastokeskuksen energiatuotantotilastoihin. Asiantuntijat kuitenkin ennustavat aurinkopaneelibuumia seurauksena järjestelmien halventumisesta. Mullistusta odotetaan kotitalouksissa, mutta myös energialaitokset yrittävät valjastaa aurinkoa käyttöönsä. Esimerkiksi Turku Energia ja Helsingin Energia ovat perustaneet omia aurinkovoimaloitaan, joita tosin kyynisimmät ovat epäilleet PR-tempuiksi.

Jo vuonna 2012 kirjoitimme aaltoenergiasta, joka on edelleen Suomessa vasta kehittelyasteella. Outi Turusen jutussa (lehden sivulla 26) Turun yliopiston projektitutkija Hanna Heino kertoo, ettei Itämeren aaltoenergiaa pystytä vielä hyödyntämään riittävän tehokkaasti, eikä sopivia laitteitakaan oikein ole. Kuitenkin tutkimusten mukaan Itämerellä olisi mahdollisuus aaltoenergian hyödyntämiseen vuoden ympäri ja luottamusta aaltoenergiatuotantoon löytyy. Kenties vuonna 2020 Nuorten Luonnossa kerrotaan jo käytössä olevasta aaltoenergiasta.

Villiä ja viileää rantaelämää

Teksti: Sofia Virtanen, kuvat: Aino Huotari

Kaksi surffaushullua kokeili, kuinka harrastus sujuu mahdollisimman omavaraisen mökkielämän ohessa.

Suunnataan Itämeren aalloille syys-lokakuussa ja majoitutaan sähköttömässä saaristomökissä! Ei kuulosta ihan tyypilliseltä suunnitelmalta surffausreissulle. Aino Huotari ja Pauliina Toivanen kuitenkin tarttuivat tuumasta toimeen ja lähtivät Meri-Porin saaristoon kokeilemaan, millaista on elää suomalaista syksyä niin omavaraisesti kuin mahdollista.

Ei mikään selviytyjät-leiri

Kaverukset halusivat nähdä, miten paljon ruokaa, lämpöä ja sähköä pystyisivät hankkimaan omavaraisesti ja kuinka työlästä se olisi.

– Moni tuttava ajatteli, että lähdemme jollekin selviytyjät-leirille, jossa koettelemme voimiemme äärirajoja ja kärvistelemme nälässä, jos kalaa ei tule ja marjasato on huono. Se ei kuitenkaan ollut tarkoituksemme, Huotari kertoo Bothnia Savages -nimellä kulkevasta projektista.

Sen sijaan he halusivat saada konkreettisen käsityksen siitä, miten paljon vaatimaton mutta siedettävän tasoinen elämä vaatii energiaa. Mukaan pakattiin kuitenkin myös varamuonaa ja kannettavan tietokoneen akkua ladattiin tarpeen vaatiessa verkkovirrasta. Mökki ja sauna lämmitettiin puulla, tarpeilla käytiin huussissa.

Sähköä kuntopyörällä

Niin paljon kuin mahdollista naiset kalastivat sekä keräsivät villiyrttejä, mustikkaa ja puolukkaa. He polkivat kuntopyörällä sähköä puhelinta ja kameran akkuja varten, ja lisäksi sitä tuotettiin pienellä matka-aurinkopaneelilla.

– Siinä huomasi, miten paljon sähköä esimerkiksi läppäri kuluttaa verrattuna kännykkään tai järjestelmäkameraan. Sen akun täyttäminen kuntopyörää polkemalla olisi ollut yli-inhimillinen ponnistus, Huotari kuvailee.

Huotari on valokuvaaja ja Toivanen toimittaja. He tarvitsivat mökissä elektroniikkaa voidakseen tehdä tavallisia töitään ja dokumentoida mökkeilyn etenemistä.

– Omaa työskentelyä tehosti energiankulutuksen tajuaminen. Työajan koneella alkoi käyttää tehokkaammin, Huotari sanoo.

Aurinkopaneelit tuottivat hyvin, mutta liitäntäongelmien vuoksi sähkön varastointi akkuun ei toiminut kunnolla. Niinpä päivällä kerättyä sähköä ei saanut kunnolla talteen illaksi vaikkapa tietokoneen akun täyttämistä varten.

Kokeileminen on tärkeää

Marjoja saatiin mukavasti, mutta kalaonni ei oikein suosinut. Kaksikon vuokraisäntä toi kuitenkin vaihdantatalouden hengessä välillä kalaa naisille. Muutama kauppareissukin tuli tehtyä, sillä oman kehon energiankulutus sähköpyörän polkemisineen ja marjastuksineen oli paljon suurempaa kuin monella säännöllisesti arkiliikuntaa harrastavalla.

– En ole eräretkeillyt kovin paljoa ja oli tärkeä kokemus saada kokeilla mahdollisimman luonnonläheistä elämää, jossa itse tehdään se mikä voidaan, Huotari toteaa.

Erakon elämä ei ollut heidän pyrkimyksensä, vaan joidenkin päivien kohokohtina he kävivät tapaamassa paikallisia munkkikahvin merkeissä Reposaaren kahvilassa.

– Kokeilimme elää puolitoista kuukautta monella tavalla hyvin eri lailla kuin aiemmassa arkielämässä. Pidän juuri kokeilemista tärkeänä, enkä ajattele, että ihmisten tarvitsisi kerralla muuttaa arkeaan radikaalisti ekologisemmaksi. Uskon, että pienet, vähittäiset muutokset ovat kestävin tie, Huotari pohtii.

Suomen syksyssä voi surffata

Tärkeä osa mökkeilyideaa oli myös surffaaminen, joka on kummankin naisen rakas harrastus. Syyskuussa vesi oli 10–12-asteista ja viileni lokakuuta kohti. Surffaukseen liittyy mielikuvia helteisistä rannoista.

– Todellisuudessahan lajia voi harrastaa myös Suomen syksyssä, Huotari kertoo.

Siihen tarvitaan tosin kunnon märkäpuku, joka pitää kehon lämpimänä sen kastuessakin. Yhdeksi sponsorikseen projektiin naiset saivat osin luonnonmateriaaleista märkäpukuja valmistavan yrityksen.

Sponsoreita Huotari ja Toivanen ovat hakeneet myös alkavaksi kesäksi. Heidän päämääränään on matkustaa sähköautolla tai jollakin muulla mahdollisimman ekologisella kulkuneuvolla Suomesta Ranskaan surffauselokuvafestivaaleille ja dokumentoida matka.

– Vaikka sponsorit auttavat tällaisten projektien toteuttamisessa, kun budjetti on pieni, meille on tärkeää, että tukijayritykset todella edistävät ympäristöasioita. Emme halua toimia pelkkänä mainoskanavana kenellekään, Huotari sanoo.

Matkalla naiset haluavat vierailla maatiloilla ja tavata ihmisiä, jotka edistävät ekologista energiantuotantoa. Lisäksi he havainnoivat merten tilaa – ja tietenkin surffaavat.

Aalloilta ympäristöaktivistiksi

Teksti ja kuva: Aino Huotari

Harva laji vie harrastajansa yhtä konkreettisesti luonnon ääreen kuin lainelautailu, tuttavallisemmin surffaaminen. Vedessä vietetty aika pakottaa kasvotusten ympäristön tilan kanssa.

Surffaus on yksi maailmanlaajuisesti levinneimmistä urheilulajeista. Etsiessään aaltoja arktisilta vesiltä aina tropiikin lämpöön surffaajat pääsevät kosketuksiin mitä uskomattomampien ympäristöjen kanssa.

Siellä, missä on meri, on luultavammin myös aaltoja – jopa Suomessa. Pohjanmeren ja Itämeren rannoilla aktiiviharrastajien tiedossa on useita suhteellisen varmoja breikkejä, eli paikkoja, joissa myrskyjen aikaansaama vesimassa nousee tuulen voimasta ja murtuu merenpohjan muotojen ansiosta surffattavaksi aalloksi.

Lähivesiltä ympäristöongelmien ääreen

Kiihtyvä ilmastonmuutos ja halu harrastaa muulloinkin kuin lomilla on ajanut monet suomalaiset surffaajat etsimään kotimaan mahdollisuuksia. Täällä surffattaessa laji on yksi ekologisimmista. Harrastuspaikka toimii täysin uusiutuvalla energialla, tuulella, eikä aaltoja löytääkseen tarvitse hypätä lentokoneeseen. Kauempana tiheämmin nousevat aallot ja lämmin keli vetävät kuitenkin puoleensa, jolloin yhtä aikaa aaltojen nälän kanssa kasvaa harrastuksen hiilijalanjälki. Lämpenevä ilmasto kiihdyttää sateita ja sulattaa mannerjäätiköitä. Merenpinnan nousu uhkaa monia rannikoiden surffikohteita.

Ilmastonmuutoksen lisäksi ongelmia syntyy jätteiden puutteellisesta käsittelystä. Suomalainen aktiivisurffaaja Hanna Rapeli matkaa aaltojen perässä Balille, jossa hän on nähnyt seuraukset omin silmin.

– Huonon jätteenkierrätyksen seurauksena kaatopaikkoja ja roskaläjiä syntyy sinne tänne, ja näistä paikalliset koettavat päästä eroon polttamalla. Muovin ja muun jätteen palamisen vuoksi ilmanlaatu kärsii, ja hiukkaset pääsevät laskeutumaan meriveteen. Veteen ei juuri tee mieli tietyillä alueilla edes pulahtaa. Saasteet tuhoavat sekä luontoa että ihmisten terveyttä, Rapeli kertoo.

Vaikka Suomi on jätteidenkäsittelyssä maailman kärkipäätä, on meilläkin omat ongelmamme maatalouden ja laivaliikenteen synnyttämien päästöjen kuriin saamiseksi. Puhtaiden lähiaaltojen takaamiseksi myös Itämerestä on pidettävä huolta.

Surffaus luontoharrastuksena

Meressä syntyvä luontosuhde on ainutlaatuinen. Vedessä on aikaa iloita luonnonihmeistä, mutta syytä myös nöyrtyä luonnonvoimien edessä. Surffaaja on lähikosketuksissa meren eliökunnan kanssa, sillä aalloilla voi hyvällä tuurilla luisua yhtä matkaa kilpikonnien, hylkeiden tai delfiinien kanssa. Vesiseinämää eteenpäin matkatessaan surffaaja vangitsee laudallaan taianomaiseksi hetkeksi aaltoon kätketyn puhtaan energian, joka muuttuu fysiikan lakien armosta vauhdiksi ja tyylikkäiksi käännöksiksi. Hetki aallolla on sanoinkuvaamaton. Vielä illalla unille käydessä aallon keinuva liike tuntuu koko kehossa.

Norjalainen dokumentaristi ja surffaja Jørn Ranum kertoo surffauksen vaikuttaneen hänen ajatuksiin luonnosta ja ympäristönsuojelusta.

– Surffatessa meren ja vuorten läsnäolo saa ajattelemaan, kuinka pieni ihminen on kaikkeen tähän verrattuna. Voit vain toivoa, että luonto kohtelee sinua hyvin ja vastalahjaksi pyrit kohtelemaan sitä kaikella mahdollisella kunnioituksella.

Meloakseen aallon kiinni täytyy oppia lisäksi taitavaksi merenlukijaksi eikä hyvästä fysiikasta ole ainakaan haittaa. Kohentunut kunto ja useat luonnon ääressä vietetyt tunnit räjäyttävät endorfiinipankin, jonka voimalla hyvinvoiva harrastaja jaksaa kamppailla myös ympäristönsä hyvinvoinnin puolesta. Onneksi taistoon ei tarvitse käydä yksin.

Aaltojen ympäristötietoinen yhteisö

Henkilökohtaisten kokemusten ja ympäristötietoisuuden vuoksi surffaajista näyttää muodostuneen kansainvälinen, valveutunut yhteisö. Ja mikä parasta, pelkän sanahelinän sijaan on herätty toimimaan. Harrastajat ovat perustaneet ruohonjuuritason ympäristöjärjestöjä ja -yhteisöjä sekä yrityksiä, jotka hyödyntävät tuotteissaan ja palveluissaan ekologisia raaka-aineita ja kierrätysmateriaaleja.

Esimerkkejä on lukuisia. Bikineitä tehdään kierrätyspolyesterista, joka on valmistettu meristä kerätystä jätteestä, kuten muovipulloista ja vanhoista kalaverkoista. Öljyperäisen neopreenin sijaan märkäpuvuissa käytetään Yulex-kuitua, täysin uusiutuvaa kasvipohjaista materiaalia. Tämän lisäksi vanhoja rikkimenneitä surffilautoja kunnostetaan uuden veroisiksi ja lukuisat yhteisöt pyrkivät lisäämään ihmisten tietoisuutta merten roskaantumisesta. Viesti tuntuu olevan yhteinen: pienistä konkreettisista teoista ja valinnoista saadaan aikaan merkittäviä muutoksia suuremmassa mittakaavassa.

Ympäristökysymyksiin liittyvän politiikan ja byrokratian keskellä mielekkäin tapa oman panoksensa antamiseen voi siis löytyä harrastuksen parista. Oman arjen kannalta itselle tärkeä asia on kamppailun arvoinen ja konkreettinen ympäristövaikuttamisen työkalu, jonka avulla voi näyttää elävää esimerkkiä muille. Myös Ranum uskoo kestävän ja laajemman muutoksen ympäristön hyväksi tapahtuvan positiivisen kannustavan ilmapiirin kautta, ajatuksia ja kokemuksia jakamalla.

– En usko mustavalkoisen ajattelun vievän pitkälle ympäristökysymyksissä. Kyse on siitä, mitä koet tärkeäksi jokapäiväisessä elämässäsi.

Tutki lisää:

Surfrider Foundation: https://www.surfrider.org/ – Kansainvälinen surffaajien perustama järjestö, jonka missiona on suojella maailman rannikkoalueita, vesiä ja aaltoja. Suomessa oma aluejärjestö.

Take 3 for the Sea: http://www.take3.org.au/ – Työtä puhtaiden rantojen puolesta, kannustaa jokaista keräämään päivittäin mukaansa kolme roskaa rannalta.

North of the Sun: http://www.northofthesun.no/ Norjalaiset miehet Jorn Ranum ja Inge Wegge asuivat dokumenttiprojektinsa aikana ajopuusta ja merten jätteistä rakennetussa majassa, surffasivat arktisia aaltoja ja söivät hävikkiruokaa.

Frankenhein Surfboards: http://frankenheinsurfboards.tumblr.com/ – Amerikkalainen merkki, joka lupaa herättää kuolleen surffilautasi uudelleen henkiin ja tehdä siitä elinikäisen kumppanisi.

Pinguino surfboards: http://pinguinosurfboards.com/ – Suomessa Tampereella osittain kierrätysmateriaalista ja bioepoksista valmistettuja surffilautoja.

Tinka Blu: https://tinkablu.com/ – Kierrättää rantojen ja merten roskat kauniiksi ja hyvin istuviksi surffibikineiksi.

Patagonia: http://www.patagonia.com/ – Valmistaa paksuja Suomen oloihin sopivia märkäpukuja uusiutuvasta ja ekologisesta kasviperäisestä kuidusta, Yulexista.