Nuorten Luonto

Julkaistu: 18.6.2015

Ensin pistää. Siten jomottaa. Välillä tuntuu pehmeältäkin, kuumalta tai viileältä. Mutta kohta jo mukavalta! Jokainen askel tuntuu erilaiselta, riippuen siitä, onko jalan alla kiveä vai nurmea, kosteaa vai kuivaa maata. Näen, kuulen ja haistankin tarkemmin? Olen läsnä ympäristölleni tässä ja nyt.

Pitkään paljain jaloin kävelyyn täytyi tottua joka kesä uudelleen.

Opettelin paljain jaloin kävelyn hyvin hoidetulla soratiellä. Keväällä siihen oli ajettu uutta soraa, joka oli kulunut keskikesään mennessä ajourien kohdalta sileämmäksi. Suurin osa tiestä oli kuitenkin teräväreunaisia pikkukiviä. Mutta kun halusin mennä kävelylle paljain jaloin, niin siinähän sitten kävelin. Kuinka ihanan pehmeältä märkä ruoho sen jälkeen tuntuikaan!

Alkuun otin kengät mukaan. Kävelin paljain jaloin ensin kymmenen metriä, sitten sata ja kohta jo puoli kilometriä. Laitoin kengät hetkeksi jalkaan ja annoin pistelyn tasaantua. Kauaa en malttanut kengillä kävellä, kun ilman niitä pää nousi taaemmas kuin itsestään ja selkä- ja vatsalihakset tukivat toisiaan joka askeleella. Tätä silloin tanssin alkeistunnilla oli yritetty selittää. Liike tuntui helpolta, vahvalta ja luonnolliselta, yhdeltä kokonaisuudelta. Näinkö eläimet liikkuvat: hiipivät, juoksevat ja saalistavat?

Pitkään kävelin paljain jaloin vain tutuilla reiteillä maalla, paikoissa joissa luotin, että ei ole lasinsiruja tai muita teräviä esineitä maassa. Toki katselin eteeni maahan minne olin menossa, mutta paljon myös ylös ja ympärilleni, olihan kävelyn yhtenä tarkoituksena nimenomaan luonnosta nauttiminen.

Pääsin nauttimaan kengittä myös kaupunkiluonnosta, kun sandaalini hajosivat keskellä Suomenlinnan turistialuetta. Voi kaupunkilaiskaverieni ilmeitä, kun jatkoin rantapolulla yhtä reippaasti paljain jaloin. Silloin kyllä katsoin mihin astun tarkemmin kuin ikinä aiemmin. Varsinkin kävellessä Kauppatorilta linja-autoasemalle piti olla tarkkana, kun täytyi katsoa tarkkaan sekä mihin astui että varoa kävelemästä päin vastaantulijoita. Mutta en astunut mihinkään ikävään enkä törmännyt kehenkään – ja näin kokeilemalla totesin paljain jaloin kävelyn kaupungillakin mahdolliseksi, niin miksipä sitä enää rajoittamaan.

Myöhäisimmilläni olen kävellyt paljain jaloin lokakuun lopulla. Kyllä, maa oli märkää ja kylmäkin oli, kävin vain lyhyesti hakemassa postit pihatien päästä. Tänä vuonna taas aloitin paljainjaloinkävelykauden ennen kuin luovuin talvitakistani. Halusin kokeilla luontopolulla joko aurinko on lämmittänyt hetki sitten sulanutta maata. Olihan se vähäsen, mutta oli hyvä että oli talvitakki päällä, koska muuten olisi tullut kylmä. Mutta mikä parasta, jalkapohjissa ei pistellyt juuri ollenkaan. Kun on kävellyt paljon paljain jaloin, ei siihen tarvitse tauonkaan jälkeen kauaa totutella ja entistä viileämpikin maa tuntuu aivan lämpöiseltä.

Jos et ole kävellyt ennen ilman kenkiä, nyt on paras aika vuodesta aloittaa.

 

Tilaa Nuorten Luonto itsellesi tai lahjaksi täältä!