Nuorten Luonto

Julkaistu: 2.9.2015

Teksti: Sirpa-Ylermi Jestas-kun-Jurppii, Kuvat: Bahia Ayoubi

Puhdas ja kotoperäinen kulttuurimme on edelleen vaarassa. Yksi osoitus tästä olivat luonto- ja kulttuuri(roska)väen elokuiset kesäjuhlat keskellä savolaisten märkää mekkaa, Kallavettä. Jo viidettä kertaa järjestetty Karhofest kokosi jälleen savolaisia ja pohjois-karjalaisia sekä muita epäilyttäviä  vähemmistöjä Karhonsaaren metsiin kummallisten rituaalien äärelle.

Tapahtumasta aiheutui meille puhtaan kulttuurin vaalijoille ja muille yhteiskunnan tukipilareille tietysti monenlaista mieliharmia. Esimerkiksi Ranta-Toivalan ja Karhonsaaren välinen vesiosuus joutui sietämättömän liikenneruuhkan uhriksi, kun kolmen soutuveneen partio vatkasi venerannan ja Karhonsaaren väliä. On ihme, että Kuopion poliisi ei saanut hälyytystä airojen häiritsevästä loiskeesta.  Vaikka Karhonsaaren pusikoihin pystytetyt teltat eivät – hämmästyttävää kyllä – aiheuttaneet auto- ja venekolareita tai muita onnettomuuksia, ne pilkistivät häiritsevästi puiden välistä pilaten maisemaa ja viestien asukkaittensa kiertolaisuudesta ja moraalittomasta elämäntavasta.

Kurkistus Karhofestin keittiöön osoitti, että  ennakkoluulot tapahtumaa ja sen osanottajia kohtaan olivat oikeutettuja.  Kaasuliedellä keittettiin talkoovoimin kasvispöperöitä, jotka näyttivät maistuvan tapahtuman osallistujille. Tämä on huolestuttavaa, sillä maukasta vegaaniruokaa tarjoavat tapahtumat tunnetusti yllyttävät ihmisiä kasvissyöntiin. Lisäksi ne tuovat vieraita elementtejä suomalaiseen ruokakulttuuriin ja vaarantavat maamme makkarateollisuuden.

Puhtaan kulttuurin vaalimisen näkökulmasta pahinta oli kuintenkin tapahtuman ”taiteellinen” anti. Ohjelmassa oli kaikenlaisia folkin, huumorihumpan, punkin, taidemusiikin ja klassisen sekasikiöitä. Harhaanjohdettu yleisö kuunteli tätä ”musiikkia” milloin hurmoksen kaltaisessa hiljaisuudessa ja milloin kohtauksenomaisesti musiikin tahdissa nytkien.

Musiikkiesityksissä kuultiin myös monenlaisia ulkomailta rantautuneita soittimia, kuten venäläisten invaasiota enteilevää balalaikkaa, keskieurooppalaisella valtakulttuurilla ja matalilla taajuuksilla suomalaisen perinnesoittimiston tuhoavaa kontrabassoa ja täkäläistä kalastussanastoa häiritsevää virvelirumpua.

Lauluksi kutsuttiin  vapaamielisesti vaikka minkälaista huutoa, joikua, kuiskailua ja infernaalista loilotusta. Sikäli kun sanoituksista sai selvää, ne edustivat häiriintynyttä tajunnanvirtaa, jota tuottavat verovaroilla vapaamatkustavat päihdeongelmaiset, elämänsä haaskanneet yksilöt.  Huhupuheiden mukaan erään esiintyneen yhtyeen luonnonsuojelusta ja maailmanrauhasta kertova kappale sisälsi takaperin tuplanopeudella kuunneltuna piiloviestin, joka kuului: ”ommmm, olen peruna, syökää heinäsirkkoja tai tuhoutukaa”.

Karhofest on karu osoitus siitä, kuinka pienetkin lähimetsät ja virkistysalueet voivat luonto- ja kulttuuriväen vääränkäyttämiä toimia tukikohtina  epäilyttävälle toiminnalle. Puhtaan kulttuurin ja maamme kehityksen nimissä tulisikin harkita kaikkien puuta kasvavien joutomaiden ja  turhanpäiväisten metsiköiden hakkaamista.

Nimim. Sirpa-Ylermi Jestas-kun-Jurppii