Tulen ja tuulen maa
Julkaistu: 12.5.2011
Teksti ja kuvat: Maija Taka
Parikymmenpäinen joukko maantieteen opiskelijoita yritti viikossa saada Islannista irti kaiken mahdollisen kokien vain murto-osan saaren taiasta. Rakkaus Islantiin ehti kuitenkin syttyä.
Islanti yllätti jatkuvasti. Vai tiesitkö, että Islanti on Euroopan suurimpia banaanintuottajia? Islannissa tuotetaan paljon sähköä geotermisellä energialla, joka kumpuaa maapallon kuoresta ja vaipasta. Islanti sijaitsee valtameren keskiselänteellä Atlantilla mannerlaattojen saumassa, jonne syntyy magmasta uutta merenpohjaa. Samalla Islanninkin pinta-ala kasvaa!
Islanti hyötyy valtavasti geotermisestä energiasta, jolla lämmitetään valtaosa kodeista ja käyttövedestä. Itse keitimme kananmunia kuumassa purossa ja kuulimme perinteestä valmistaa geotermistä leipää jättämällä leipätaikina astiassa maan alle yöksi. Taikina kypsyy yön aikana leiväksi, kun taas kananmunat valmistuivat puron pulinassa vartissa.
Geoterminen kuumuus oli Islannissa läsnä kaikkialla – taajaan maisemassa tuprusi vaaleaa vesihöyryä merkkinä kuumuudesta lähellä maanpintaa. Maastossa ei saanut poiketa polulta, jottei vahingossa astuisi kuumaan alta pettävään maahan.
Tulvat kylvävät tulivuorten tuhkaa
Toinen maisemaa hallitseva elementti ovat tulivuoret. Islannin olemassaolo on vulkanismin ansiota, joten myös tulivuoria on paljon. Itse tulivuorenpurkausten sijaan paikallisten uhkana purkauksissa ovat tulvat, jotka syntyvät kuuman purkauksen sulattaessa vuoren huipulta jäätä. Esimerkiksi viime kevään Eyjafjallajökullin purkausta seuranneet tulvat huuhtoivat lähialueille valtavia tuhkalasteja.
Vierailimme Ólafur Eggertssonin maatilalla Etelä-Islannissa tutustumassa Eyjafjallajökullin purkauksen jälkiin. Eggertssonin tila sijaitsee tulivuoren kupeessa ja tilalle huuhtoutui purkauksen myötä metreittäin tuhkaa, joka peitti alleen pellot ja rikkoi kuumavesiputkiston. Eggertssonin pelätessä peltojensa tuhoutuneen hän huomasikin kesällä yllätyksekseen pellon menestyvän tuhkan ravinteiden ansiosta.
Vikin kylän kupeessa Etelä-Islannissa rantaviiva on kulkenut satoja metrejä merelle päin purkaustulvien tuoman tuhkan vuoksi. Vanha rantatörmä, johon pari sataa vuotta sitten kiinnitettiin pursia, seisoo nyt yksinäisenä kaukana merestä. Rantaa peittää musta tuhka silmänkantamattomiin. Asukkaat toivovat uutta tulivuorenpurkausta ja tuhkakuormaa rannalle, jotta meri ei söisi rantaa ja kylää mukanaan.
Rentoa elämää Reykjavikissa
Reykjavik on kaupunkina pieni mutta lämmin. Lokakuun lopussa vanha kaupunki tuntui jo jouluisalta pikkupuoteineen ja villapaitaisine islantilaisineen. Kaupat sulkivat aikaisin ja ihmiset katosivat kotiin – tai paikallisiin maauimaloihin, missä altaissa pulppusi luonnostaan kuuma vesi. Islantilaiset tapaavat kokoontua uimaloihin ja rentoutua tuttujensa kanssa altaissa. Parin illan jälkeen olin aivan myyty islantilaisesta elämänmenosta.
Kaupunkikierroksella näimme paljon vanhoja katuja, havaitsimme pääministerin asuvan aivan muiden reykjavikilaisten seassa ja näimme Björkin mustan omakotitalon ikkunassa Muumi-verhot. Iltapäivällä kokeilimme islanninhevosten käyntiä, tölttiä. Pieni hevonen hyppyytti suomalaista ensikertalaista, mutta vei läpi hienojen maisemien hyvin tottuneesti.
Tutustuimme Thingvellirin kansallispuistoon, jossa valtameren keskiselänne lepää poikkeuksellisesti maanpinnalla. Alueella seisoessa voi siis nähdä toisella puolella Pohjois-Amerikan ja toisella Euraasian mannerlaatan. Laatat erkanevat toisistaan parin senttimetrin vuosivauhtia aiheuttaen koko maahan maanjäristyksiä. Kansallispuiston maisemaa rikkoivat lukuisat murrokset, kuin syvät haavat.
Nnnyt! Ei kun… nyt!
Geysir on kuuma lähde, joka ajoittain purkaa ilmoille kuumaa vettä. Tutustuimme aluksi lähteeseen, joka on antanut nimensä kaikille geysireille, mutta vietti jo vanhuuden rauhallisia päiviään. Sen sijaan vieressä velloi aktiivisia, jopa vilkkaita geysireita. Olisin voinut viettää koko päivän geysirin luona arvuutellen sen seuraavan purkauksen alkamista. Aikansa vettä vellottuaan aukko ampui korkean vesipatsaan suoraan ylöspäin. Uudestaan!
Navakasti puhaltavasta tuulesta välittämättä matkasimme Snaefellsnesin pieneen kalastajakylään ihastelemaan pyöreitä kiviä ja törmärannikoita. Huomasin myös, että puiden puuttuessa koirat leikkivät kivillä. Meitä ihmisiä sen sijaan hankaloitti vaikea kulku teräväsärmäisen laavan peittämässä maastossa.
Islannissa ei juuri kasva puita, joten tuuli on kaikkialla ja eläimistö on erilaista kuin metsissämme. Esimerkiksi lampaita vaelsi koko ajan maisemassa, milloin golfkentällä ja milloin ajotiellä.
Maidonvalkeaa vettä
Loppumatkasta tutustuimme kalankuivaamoon eli kenttään, missä puukehikoihin ripustetut kalanruodot kuivuivat ja levittivät ympäristöönsä pistävää hajua. Kuivatut kalat myydään Afrikkaan liemipohjaksi.
Päivän kruunasi pulikointi Blue Lagoonissa, joka seisoo lämpövoimalan kupeessa. Merivesi lämpiää maanalaisen kuumuuden ansiosta ja on paikoin todella kuumaa. Maidonvalkoinen vesi sisältää paljon mineraaleja ja on hyvin suolaista. Yllättäen valkoisen veden pohjalla oli pikimustaa pientä kivenmurua.
Tiesitkö, että islantilaisen sukunimi määräytyy aina hänen isänsä nimen mukaan? Esimerkiksi itse olisin Maija Pekkasdottir ja veljeni olisi Jukka Pekkasson. Näinpä islantilaisten puhelinluettelokin on järjestetty etunimien mukaan! Tämä on yksi niistä lukuisista asioista, joita islantilaiset haluavat vaalia ja varjella muun maailman vaikutukselta.
KATSO MYÖS
