Tansanian taivaan alla

Julkaistu: 8.2.2011

Banaanipuut ja papuviljelmät reunustavat tien pientareita. Naiset kantavat päänsa päällä plantaasiterttuja, lapset juoksevat kouluun ja miehet kiiruhtavat markkinoille. On maanantaiaamu ja Kilimanjaron huippu näkyy kirkkaana ilman pilven peittämää. Olen Tansaniassa matkalla Machaun kylään. Sademetsän suojassa Kilimanjaron etelä- ja itärinteillä asuvat Chaggat turvaavat luonnonmukaiseen elämäntapaan, josta meillä olisi paljon opittavaa.
Chagga-heimon elämä riippuu paljolti Kilimanjaron vuoren olemassaolosta. Tuliperäinen, Afrikan suurin vuori Kilimanjaro, mahdollistaa ympärivuotisen viljelyn luontaisesti ravinteikkaalla maalla. Kasteluvesi tulee sateesta ja Kilimanjaron jäätiköstä tehokkaasti suunnitellun kastelujärjestelmän avulla. Lannoitteena käytetäään eläinten lantaa ja kasvituholaiset karkoitetaan luonnonlääkinnän keinoin käyttämällä yrttihauteita. Opit kulkevat isälta pojalle ja äidiltä tyttärelle.
Lounaaksi lähiruokaa
Pienet kivitalot sulautuvat sademetsään yhdessä perinteisten savimajojen kanssa. Kanat liikkuvat pihoilla vapaasti, vieressä laiduntavat vuohet ja lehmät. Chagga-heimon sanotaan olevan yksi koulutetuimmista ja parhaiten toimeentulevista heimoista Itä-Afrikassa. Ihmiset näyttävät onnellisilta. Sademetsää kunnioitetaan ja suojellaan. Vanhemmilta opitaan perinteitä, kuten yrttilääkintää ja metsänhoitoa.
Banaanipuiden reunustaman polun päässä odottaa katettu pöytä. Lounaaksi nautimme mtoria eli plantanakeittoa. Plantana on banaani, mutta kooltaan suurempi ja väriltään vihreä. Maultaan plantana on perunamainen, ei lainkaan makea. Opin, että alueella kasvaa kymmentä erilaista banaanilajiketta.
Seuraan Chagga-heimoon kuuluvaa Hilarya syvemmälle sademetsään. Pieni polku johdattaa meidät vesiputouksien luo. Kiipeämme kallion jyrkänteelle ja hyppäämme viiden metrin korkeudesta kristallinkirkkaaseen veteen. Valtava energiapotku valtaa koko vartaloni. Apinat hyppivät puissa ja aurinko alkaa laskeutua Kilimanjaron rinteillä. Vastaantuleva poika ojentaa minulle valtavan banaanitertun lahjaksi ja hänen hymyillessään valkoiset hampaat tuovat valoa pimenevään iltaan.
Päivälliseksi paksua banaaniolutta
Päivällinen odottaa perinteisessä Chagga-talossa pienen polun päässä. Tuoreet avokadoviipaleet, grillattu kassava ja paahdettu peruna maistuvat auringolta ja Afrikalta. Oikealta ruoalta. Päivällisen kanssa nautitaan paikallista banaaniolutta mbegeä, jonka valmistus kuuluu miesten askareisiin.
Hilary opastaa, miten mbege-tuoppi ojennetaan. Seurueen vanhin juo ensin ja ojentaa toiselle. Tuoppiosa annetaan ensin, sitten sauvaosa. Jos tuopin tarjoaja ojentaa sauvaosan osoittaen toista, se loukkaa toista ja tarkoittaa, ettei tämä ole toivottua pöytäseuraa. Oluen jakaminen on tärkeää. Kieltäytyminen maljasta ei tule kuuloonkaan. Otan tuopin reippaasti käsiini ja ryyppään reilun kulauksen. Paksu olutvaahto peittää poskeni ja ojennan maljan seuraavalle janoiselle.
Kahvia laulun saattelemana
Machaun rinteillä kasvaa myös mietoaromista Arabica-kahvia. Lyhyiden sateiden aikaan tunnen jasmiinintuoksun, joka lähtee valkoisista kahvipuun kukista. Marjat poimitaan heinä-syyskuussa. Sadonkorjuun jälkeen papuja kuivataan auringon lämmössä ja poistetaan kuoret.
Lopulta paahdamme pavut perinteisessä banaaninlehdistä tehdyssä Chagga-talossa. Tuore kahvipavun tuoksu valtaa koko majan ja lähiympäristön. Jauhamme pavut valtavankokoisessa morttelissa kahvilaulujen ja tanssinpyörteiden saattelemana. Annostelemme reilun lusikallisen tummaa kultaa kuppeihimme ja kaadamme nuotiolla kiehautetun veden kahvin päälle. Parempaa potkua päivään saanee vain Machaun vesiputouksista.
Eurooppalainen uhka
Lähestyessämme Moshin kylää, Hilary kertoo olevansa huolissaan. Eurooppalaiset yritykset ovat vuokranneet hallitukselta 2000 hehtaarin alueen 40 vuodeksi. Eurooppalaiset aloittavat yksitoikkoisen tehoviljelyn tuottaen auringonkukkaa ja kahvia vientiin.
Hilary on syystäkin huolissaan. Eurooppalaiset käyttävät kasvinsuojeluaineita ja tuovat lannoiteita toiselta puolelta maapalloa rehevöittäen joet ja saastuttaen paikallisen luonnon. Hallitus ja yritykset jakavat voiton ja paikalliset ihmiset kärsivät. Cash-crop viljely vie ravinnon pois viljelyalueiden asukkaiden lautasilta, mutta jättää ympäristövaikutukset heidän kannettavakseen.
Ilta pimenee Kilimanjaron rinteillä. Ihailen täysikuuta, joka valaisee tieni kotiin. Tansanian taivaan alla banaaniterttu sylissä olen saanut jälleen monta syytä pohtia, mistä nauttimani ruoka tulee ja millaisissa olosuhteissa se on tuotettu.
Kotona odottaa yllätys
Kotona Moshin kylässä vesi kiehuu kattilassa. Julius on kiivennyt guavapuuhun ja leikannut lehtiä ja puunkuorta yrttihauteeseen. Mama Koletta tulee minua vastaan ja ohjaa kädestä pitäen hiilloksen luo, jossa yrttihaude pulppuaa. Mama valmistaa perinteistä malarialääkettä. Kun juoma on hautunut, kaataa Julius jokaiselle neljänneskupillisen juomaa ja kilistämme mukeja hymyillen. Mama Koletta irvistää ja minä teen samoin. Vahvaa, se pitää varmasti malarian loitolla. Olen jo viikkoja sitten vaihtanut malarialääkkeet luonnonläääkkeisiin ja hyvin näyttävät toimivan.

Mama Koletta valmistaa malarialääkettä

Chagga-heimo luottaa luonnon omiin lääkkeisiin.

Teksti ja kuvat Emilia Raunio

Banaanipuut ja papuviljelmät reunustavat tien pientareita. Naiset kantavat päänsa päällä plantaasiterttuja, lapset juoksevat kouluun ja miehet kiiruhtavat markkinoille. On maanantaiaamu ja Kilimanjaron huippu näkyy kirkkaana ilman pilven peittämää. Olen Tansaniassa matkalla Machaun kylään. Sademetsän suojassa Kilimanjaron etelä- ja itärinteillä asuvat Chaggat turvaavat luonnonmukaiseen elämäntapaan, josta meillä olisi paljon opittavaa.

Chagga-heimon elämä riippuu paljolti Kilimanjaron vuoren olemassaolosta. Tuliperäinen, Afrikan suurin vuori Kilimanjaro, mahdollistaa ympärivuotisen viljelyn luontaisesti ravinteikkaalla maalla. Kasteluvesi tulee sateesta ja Kilimanjaron jäätiköstä tehokkaasti suunnitellun kastelujärjestelmän avulla. Lannoitteena käytetäään eläinten lantaa ja kasvituholaiset karkoitetaan luonnonlääkinnän keinoin käyttämällä yrttihauteita. Opit kulkevat isälta pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Lounaaksi lähiruokaa

Pienet kivitalot sulautuvat sademetsään yhdessä perinteisten savimajojen kanssa. Kanat liikkuvat pihoilla vapaasti, vieressä laiduntavat vuohet ja lehmät. Chagga-heimon sanotaan olevan yksi koulutetuimmista ja parhaiten toimeentulevista heimoista Itä-Afrikassa. Ihmiset näyttävät onnellisilta. Sademetsää kunnioitetaan ja suojellaan. Vanhemmilta opitaan perinteitä, kuten yrttilääkintää ja metsänhoitoa.

Banaanipuiden reunustaman polun päässä odottaa katettu pöytä. Lounaaksi nautimme mtoria eli plantanakeittoa. Plantana on banaani, mutta kooltaan suurempi ja väriltään vihreä. Maultaan plantana on perunamainen, ei lainkaan makea. Opin, että alueella kasvaa kymmentä erilaista banaanilajiketta.

Seuraan Chagga-heimoon kuuluvaa Hilarya syvemmälle sademetsään. Pieni polku johdattaa meidät vesiputouksien luo. Kiipeämme kallion jyrkänteelle ja hyppäämme viiden metrin korkeudesta kristallinkirkkaaseen veteen. Valtava energiapotku valtaa koko vartaloni. Apinat hyppivät puissa ja aurinko alkaa laskeutua Kilimanjaron rinteillä. Vastaantuleva poika ojentaa minulle valtavan banaanitertun lahjaksi ja hänen hymyillessään valkoiset hampaat tuovat valoa pimenevään iltaan.

Päivälliseksi paksua banaaniolutta

Päivällinen odottaa perinteisessä Chagga-talossa pienen polun päässä. Tuoreet avokadoviipaleet, grillattu kassava ja paahdettu peruna maistuvat auringolta ja Afrikalta. Oikealta ruoalta. Päivällisen kanssa nautitaan paikallista banaaniolutta mbegeä, jonka valmistus kuuluu miesten askareisiin.

Hilary opastaa, miten mbege-tuoppi ojennetaan. Seurueen vanhin juo ensin ja ojentaa toiselle. Tuoppiosa annetaan ensin, sitten sauvaosa. Jos tuopin tarjoaja ojentaa sauvaosan osoittaen toista, se loukkaa toista ja tarkoittaa, ettei tämä ole toivottua pöytäseuraa. Oluen jakaminen on tärkeää. Kieltäytyminen maljasta ei tule kuuloonkaan. Otan tuopin reippaasti käsiini ja ryyppään reilun kulauksen. Paksu olutvaahto peittää poskeni ja ojennan maljan seuraavalle janoiselle.

Sakeaa banaaniolutta

Kahvia laulun saattelemana

Machaun rinteillä kasvaa myös mietoaromista Arabica-kahvia. Lyhyiden sateiden aikaan tunnen jasmiinintuoksun, joka lähtee valkoisista kahvipuun kukista. Marjat poimitaan heinä-syyskuussa. Sadonkorjuun jälkeen papuja kuivataan auringon lämmössä ja poistetaan kuoret.

Lopulta paahdamme pavut perinteisessä banaaninlehdistä tehdyssä Chagga-talossa. Tuore kahvipavun tuoksu valtaa koko majan ja lähiympäristön. Jauhamme pavut valtavankokoisessa morttelissa kahvilaulujen ja tanssinpyörteiden saattelemana. Annostelemme reilun lusikallisen tummaa kultaa kuppeihimme ja kaadamme nuotiolla kiehautetun veden kahvin päälle. Parempaa potkua päivään saanee vain Machaun vesiputouksista.

Eurooppalainen uhka

Lähestyessämme Moshin kylää, Hilary kertoo olevansa huolissaan. Eurooppalaiset yritykset ovat vuokranneet hallitukselta 2000 hehtaarin alueen 40 vuodeksi. Eurooppalaiset aloittavat yksitoikkoisen tehoviljelyn tuottaen auringonkukkaa ja kahvia vientiin.

Hilary on syystäkin huolissaan. Eurooppalaiset käyttävät kasvinsuojeluaineita ja tuovat lannoiteita toiselta puolelta maapalloa rehevöittäen joet ja saastuttaen paikallisen luonnon. Hallitus ja yritykset jakavat voiton ja paikalliset ihmiset kärsivät. Cash-crop viljely vie ravinnon pois viljelyalueiden asukkaiden lautasilta, mutta jättää ympäristövaikutukset heidän kannettavakseen.

Ilta pimenee Kilimanjaron rinteillä. Ihailen täysikuuta, joka valaisee tieni kotiin. Tansanian taivaan alla banaaniterttu sylissä olen saanut jälleen monta syytä pohtia, mistä nauttimani ruoka tulee ja millaisissa olosuhteissa se on tuotettu.

Kotona odottaa yllätys

Kotona Moshin kylässä vesi kiehuu kattilassa. Julius on kiivennyt guavapuuhun ja leikannut lehtiä ja puunkuorta yrttihauteeseen. Mama Koletta tulee minua vastaan ja ohjaa kädestä pitäen hiilloksen luo, jossa yrttihaude pulppuaa. Mama valmistaa perinteistä malarialääkettä. Kun juoma on hautunut, kaataa Julius jokaiselle neljänneskupillisen juomaa ja kilistämme mukeja hymyillen. Mama Koletta irvistää ja minä teen samoin. Vahvaa, se pitää varmasti malarian loitolla. Olen jo viikkoja sitten vaihtanut malarialääkkeet luonnonläääkkeisiin ja hyvin näyttävät toimivan.

KATSO MYÖS