Susiasiallinen sanansaattaja
Julkaistu: 16.6.2009
Sami Lyytinen on antanut kotipaikallaan kasvot susimyönteisyydelle. Siitä saa joskus kiitosta, mutta myös nimettömiä häirintäsoittoja.
Sami Lyytinen muutti Turusta Yläneelle samoihin aikoihin kuin sudet asettuivat seudulle. Linturetkillä ja koiran iltalenkeillä alkoi näkyä ja kuulua merkkejä harmaaturkeista.
Susien asettuminen Varsinais-Suomeen ei miellyttänyt kaikkia.
– Alueen susi-ilmapiiristä välittyy ulospäin kuva, että sutta vihataan paljon ja syvästi, Lyytinen kertoo.
Biologi otti asiakseen levittää asiallista ja punnittua tietoa susista, koska keskustelua hallitsevat väärät puheet ja tulkinnat. Hän on kirjoittanut paikallislehtiin mielipidekirjoituksia, ollut haastateltavana lehdissä, käynyt puhumassa alueellisissa suurpetopaneeleissa ja pitänyt esitelmiä sudesta.
Vaikka Lyytinen itse katsoo olevansa ”susiasiallinen”, hänet on mielletty voimakkaasti susimyönteiseksi.
– Kyllä tällä seudulla susien puolesta puhuminen henkilöityy minuun. Olen aika yksin siinä, että olen julkisesti puhunut asiasta.
Ihan yksinäinen susi hän ei silti ole.
– Etenkin pari vuotta sitten tietyt petoyhdyshenkilöt pyrkivät leikkaamaan siivet pahimmilta liioitteluilta. Heidät leimattiin saman tien petomyönteisiksi, vaikka he vain pyrkivät puhumaan totta, eivätkä linnoittautuneet millekään puolelle.
– Toinen, joka on jaksanut olla sätittävänä ja viedä susiasiallista sanomaa eteenpäin, on Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin päällikkö, Lyytinen toteaa.
Todellisuudessa susi-ilmapiiri on Lyytisen mielestä rauhallisempi kuin miltä näyttää.
– Susialueella on paljonkin ihmisiä, jotka suhtautuvat suteen neutraalisti tai myönteisesti, mutta se ei välity ulospäin. On tärkeämpää säilyttää naapuri- ja kaverisuhteet kuin ottaa kantaa susiasiaan.
Lyytiselle tuleekin paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät halua riskeerata rooliaan kyläyhteisössä osallistumalla susikeskusteluun.
– Minusta on tullut kanava niille, jotka haluavat olla itse hiljaa.
Palaute kannustaa jatkamaan
Vaikka Lyytinen on antanut kasvot ”susiasiallisuudelle” hän ei koe olevansa alueella toisinajattelija. Hän on saanut kannustusta asiallisen tiedon jakamisesta, mikä rohkaisee jatkamaan.
– Saan kiittävää palautetta tavalliselta väeltä, joka ei ole millään tavalla asian keskiössä. Heidän mielestään on ihan hyvä, että joku on eri mieltä.
Rohkaisevaa on myös se, että ilmapiirissä on nähtävissä pientä muutosta. Oma työ ei tunnu pelkältä pään hakkaamiselta seinään.
– Kun asenteet ovat näin syvällä, ei voi odottaa suuria riemun hetkiä. Mutta toisaalta pienetkin asiat tuntuvat voitoilta. Kun suden on nähty kulkevan jossain, eikä siitä nousekaan hälyä, se osoittaa että suteen on jo totuttu jollakin tavalla. Asiasta ei enää puhuta samoilla termeillä kuin neljä vuotta sitten, Lyytinen arvioi.
Jopa metsästäjät ovat soitelleet ja osoittaneet kytevää suden hyväksymistä metsästäjäpiireissä.
– Jotkut metsästäjät pitävät sutta yhtenä hienoimmista eläimistä, mutta he ovat hiljaa, koska eivät halua joutua huonoon valoon.
Nimettömiä uhkauksia
Myös toisenlaista palautetta tulee.
– Kun naama on ollut lehdessä, minulle tulee uhkauksia, viestejä ja mykkiä soittoja. Mutta niitä tulee niin vähän, ettei se ole tuntunut raskaalta, Lyytinen miettii.
Lyytinen on yrittänyt selvittää soittajien nimiä, mutta puhelut ovat aina tulleet prepaid-liittymistä. Kerran hänelle kaupiteltiin suden päätä.
– Suoranaisia tappouhkauksia minulle ei ole tullut. Ne ilmoittaisin kyllä poliisille.
Jonkin verran asia kuitenkin käy mielessä metsässä liikkuessa.
– Ihmiset kysyvät, eikö minua pelota liikkua susialueella. En pelkää sutta, vaan hieman enemmän sitä, että joku mielensä menettänyt, sutta ja sitä kautta minuakin vihaava ihminen tulee vastaan. Mutta ei se minun toimintaani vaikuta.
Lyytinen kannustaakin kaikkia sanomaan ääneen sen, minkä katsoo itse oikeaksi. Todennäköisesti saa monta kertaa näpeilleen, mutta joskus myös kiitosta.
– Ei hirveän paljon kannata suutaan supussa pitää sen takia, että pelkää siitä koituvan jotain huonoa.
Inttävä väittely tai provosointi ei kuitenkaan vie asioita eteenpäin.
– Pitää kunnioittaa myös vastakkaista mieltä olevaa ihmistä, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Ja kannattaa pitää mielessä nöyryys omaan tietämykseen: joskus on itsekin varmasti väärässä, Lyytinen pohtii.
Salakaadot seis
Vaikka Lyytinen itse ei pidä mielipiteitään vakan alla, hän ymmärtää myös vaikenemisen ja on valmis toimimaan muiden sanansaattajana. Hän on mukana myös Luonto-Liiton Salakaadot seis -kampanjassa omalla nimellään ja kasvoillaan.
– Salakaatoihin liittyvää vaikenemisesta en ymmärrä. Niistä pitää laittaa ilman muuta tietoa eteenpäin, hän toteaa.
Yläneen seudulla on jatkuvia huhupuheita salametsästyksestä, mutta ei varmaa tietoa.
Naapurikunnassa Laitilassa tosin varmistui tapaus, jossa loukkaantunut ja verijälkiä jättänyt susi kaadettiin poliisin poikkeusluvalla viime helmikuussa. Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksissä eläimestä löytyi merkkjeä aiemmasta ampumisesta: 11 kappaletta 3 millimetrin läpimittaisia hauleja, jotka on tarkoitettu pienriistan metsästykseen.
– Sutta oli ammuttu laittomasti, ja huhutaan että se olisi tapahtunut Yläneen puolella. Huhupuheisiin salakaadoista en kuitenkaan luota yhtään enempää kuin muihinkaan susihuhuihin, Lyytinen napauttaa.
Lyytiselle soitelleet metsästäjät, jotka haluavat muuten olla hiljaa, ovat vetäneet oman rajansa salametsästykseen:
– Monet ovat sanoneet, että jos heille tulisi selkeää näyttöä salakaadosta, sen he lavertelisivat, vaikka menisi metsästysseuran jäsenyys.
Vaikka ulkopuolinen pitää Lyytistä ja muitakin Salakaadot seis -kampanjan kasvoja rohkeina, hän itse vähättelee toimintaansa ja kokee jopa kiusalliseksi esiintyä sankariteot-teeman yhteydessä.
– Jos joku alkaa seurata jalanjälkiäni, hän ei kyllä tule saamaan mitään sankarin viittaa vaan näpeille tulee ja lokaa niskaan. Mutta ehkä tässä on oman elämänsä sankari -ideaa: voi ajatella sanoneensa niin kuin itse ajattelee. Myöhemmin ei sitten tarvitse ajatella, että olisi pitänyt tehdä jotain ja avata suunsa.
Teksti Laura Manninen
KATSO MYÖS
