Nuorten Luonto

Julkaistu: 28.2.2014

Jääleinikki (Ranunculus glacialis)

Jääleinikki on ankarien arktisten olojen, tunturien ja vuorten kasvi, joka kasvaa siellä missä moni muu ei selviä hengissä. Jääleinikin levinneisyysalue on hajanainen: sitä kasvaa Grönlannissa, Alaskassa ja Siperiassa sekä Euroopassa monilla vuoristoalueilla. Se tunnetaan Euroopan korkeimmalla kasvavana putkilokasvina ja pärjää Alpeilla jopa yli 4300 metrin korkeudessa. Myös maailman pohjoisimmat tunnetut kukat Itä-Grönlannissa, 1300 kilometrin päässä pohjoisnavasta, kuuluvat jääleinikille. Suomessa jääleinikkiä kasvaa ainoastaan yhden kunnan alueella, Enontekiöllä Käsivarren Lapissa. Sielläkin sitä on ainoastaan Kilpisjärven alueen suurtuntureilla, “Suomi-neidon kämmenellä”.

Jääleinikki vaatii kasvupaikaltaan paljon kosteutta. Se kasvaa usein purojen varsilla ja lumenviipymien reunoilla eli lähellä kohtia, joista hanget sulavat viimeisenä. Jääleinikin kukinta alkaa jo pari päivää lumen sulamisen jälkeen. Tämä on mahdollista, koska kasvi on monivuotinen ja suuri osa sen biomassasta on aina varastoituneena juuriin. Se pystyy kasvattamaan itselleen nuput valmiiksi lumen suojissa. Siemenestä itävä uusi jääleinikkiyksilö puolestaan ei kasvata heti kukkia. Suomessa jääleinikki kukkii heinä-elokuussa.

Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 jääleinikin esiintymien alarajan todettiin siirtyneen entistä korkeammalle tunturiin. Sen uhanalaisstatus Suomessa on nyt silmälläpidettävä. Se on myös rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Jääleinikki on yksi lajeista, joita ilmastonmuutos uhkaa: se pärjää viileämmissä ja lumisemmissa paikoissa kuin monet muut kasvit, mutta on huono kilpailemaan muita lajeja vastaan niiden levittäytyessä sen kasvupaikoille olosuhteiden muututtua. Se tarvitsee kasvupaikaltaan avointa ympäristöä.

Teksti: Sofia VIrtanen

Kuvitus: Laura Mitrunen