Nuorten Luonto

Julkaistu: 7.12.2012

Teksti ja kuvat: Kati Tiitola

Ihmisten tietämättömyys, kiire ja haluttomuus sitoutumiseen ovat syitä, miksi kodittomia koiria ja pentutehtailua esiintyy myös Suomessa.

Neljä pikkukoiraa heiluttaa iloisesti häntäänsä, kun dobermann-uros Hugo hyppii ja kilpailee huomiosta kiltin rottweiler-sekoitus Pimun kanssa. Samalla surumielisen oloinen meksikonkarvatonkoira Rölli seuraa tapahtumia taustalla hieman epäluuloisena. Olemme Viipurin Koirat ry:n hallituksen puheenjohtajan Mia Kivelän kotona Tuusulassa.

Mian luota moni löytökoira on saanut vuosien varrella sijaiskodin ja muutama onnekas pysyvän kodin. Kun siirrymme sisälle, koirat käpertyvät viimein omille paikoilleen rauhassa lepäämään. Kaikki Mian koirat yhtä lukuunottamatta ovat rescue-taustaisia.

Eettinen vaihtoehto

Mian historia löytökoirien parissa alkoi vuonna 2007, jolloin hänelle tuli ensimmäinen koira  Viipurin koiratarhalta. Sekä suomalaisten että ulkomaalaisten kodittomien koirien tilanteeseen tutustuminen ja toisaalta myös rotukoirien kasvattamiseen liittyvät epäkohdat saivat nuoren naisen uppoutumaan syvemmälle rescue-koiratoimintaan.

– Valitettavasti koiraongelmien taustalla on usein koiran ostajan täydellinen tietämättömyys, jonka vuoksi pentutehtailu kukoistaa myös Suomessa. Yhä useammin tilanne on se, että koiria ei enää edes jalosteta, vaan teetetään vain niin paljon uusia pentueita kuin on mahdollista.

Rescue-koiralle kodin tarjoaminen virallisen yhdistyksen kautta on hänen mukaansa eettinen vaihtoehto. Mia kertoo kuitenkin inhoavansa sanaa ”pelastaminen”.

– Pelastaminen ei saa olla pääsyy sille, miksi koira otetaan, vaan taustalla on oltava aito halu hankkia koira. Täytyy ottaa vastuu kaikesta siitä, mitä päätökseen sisältyy.

Terveitä koiria lopetetaan

Mian luona asustaa tällä hetkellä Venäjältä, Romaniasta, Espanjasta ja Suomesta lähtöisin olevia rescue-koiria. Hylkäämisen syyt vaihtelevat kulttuuritaustan mukaan. Esimerkiksi Venäjällä saatetaan hylätä koiria, jotka eivät osaa vahtia. Suomessa hylkäämisen syynä on valitettavan usein koiraan kyllästyminen.

– Kaikenlainen sitoutuminen on ihmisille nykykulttuurissamme vaikeaa, ja se näkyy myös siinä, miten helposti koirista luovutaan. Nuoria ja täysin terveitä koiria viedään lopetettavaksi yksinkertaisesti siitä syystä, että perhe on kyllästynyt koiraan tai aika ei yhtäkkiä riitäkään.
Dobermann-uros Hugo pelastettiin kuolemantuomiolta puolitoistavuotiaana, kun omistajat eivät lapsen synnyttyä enää pärjänneet energisen koiran kanssa, ja veivät koiran lopetettavaksi. Hugo sai kodin Mian luota viime hetkellä.

– Tällaiset tapaukset ovat nykyään valitettavan yleisiä, Mia kertoo.

Mia on seurannut läheltä myös eläinsuojeluvalvojan työtä, ja useat huostaanotetut koirat ovat löytäneet kotihoitopaikan hänen luotaan.

– Ongelmat perheissä ovat toisinaan niin suuria, että eläinsuojeluvalvoja joutuu soittamaan paikalle myös lastensuojeluviranomaiset.

Avaimena ennaltaehkäisy

Mia korostaa, että rescue-koirayhdistysten pääasiallinen tehtävä ei ole tuoda koiria Suomeen, vaan ennaltaehkäistä ongelman kehittymistä lähtömaassa.

Rescue-koiran hankinnassa tulisi Mian mukaan ottaa huomioon se, että koiralla ei välttämättä ole minkäänlaista kokemusta kotikoirana elämisestä. Esimerkiksi sisäsiisteys saattaa aluksi olla ongelma, myös eroahdistus on yleistä. Koiralla voi myös olla traumoja ja epävarmuutta, joten koiran koulutus vaatii aikaa ja motivaatiota.

– Rescue-koirat osaavat todella arvostaa hyvää ja turvallista kotia, koska ne ovat aikaisemmassa elämässään jääneet siitä paitsi. Kiitollisuuden määrä on näillä koirilla todella suuri, Mia toteaa.