Nuorten Luonto

Julkaistu: 23.11.2009

Porovaljakko postikorttimaisemassa ja takuuvarma oikea talvi. Sellaisena useimmat meistä mieltävät talvisen Lapin. Ilmaston lämpeneminen vaarantaa niin poron ravinnonsaannin kuin Lapin hanget.

– Joku viisas on sanonut, että kun eletään 50 vuotta eteenpäin, tammikuussa Lapissa sataa vettä taivaalta lumen sijasta, sanoo Paliskuntain yhdistyksen porotalousneuvoja Inga-Briitta Magga.


– Ennen vanhaan kunnon talvi teki tuloaan jo lokakuun puolen välin jälkeen, jolloin lumi tuli maahan. Nyt viime vuosina ei lumen tulo ole ollut niin varmaa. Jopa Rovaniemellä, Joulupukin pääkaupungissa on ollut ongelmia lumen suhteen.
 


Ilmastonmuutos tulee jatkossa vaikuttamaan myös poronhoitoon. Porot laiduntavat vapaina ja ne syövät jäkälää, koivun lehtiä, heinää, varpuja ja ruohoa. Talvella, kun ravintoa on luonnossa vähemmän, porot etsivät ensisijaisesti jäkälää ravinnokseen. Porot suosivat erityisesti palleroporonjäkälää.  



Porot ovat sopeutuneet hyvin pohjoisen erilaisiin sääolosuhteisiin: ne kestävät jopa neljänkymmenen asteen pakkaset, kesähelteet ja kovat tuulet. Poron ongelmaksi talvella saattaakin muodostua lähinnä ravinnonhankinta. Ilmastonmuutos voi hankaloittaa talvista ravinnonhankintaa entisestään.

– Ilmastonmuutos tulee muuttamaan poron ravintoketjua epäedulliseen suuntaan, arvelee Inga-Briitta Magga.

– Poron vuotuinen laidunkierto on pikkuhiljaa muuttumassa. Talvella jos lumisateet muuttuvat vesisateiksi, se tietää porojen perinteisen ruuan hankintatavan – kaivamisen – muuttuvan ongelmaiseksi.

Lumi kovettuu ja kaivaminen on mahdotonta. Laitumet peittyvät kovien hankien ja jäätiköiden peittämiksi. Tällöin porot lähtevät kulkemaan ja etsimään alueita, joilla ruuan kaivaminen ja hankkiminen olisi mahdollista. 


Jos jäkälää ei löydy ravinnoksi, porot siirtyvät syömään naavaa, luppoa ja puiden rungoilla ja oksilla kasvavia jäkäliä. Magga kertoo että lisäruokinta helpottaa porojen selviytymistä talvesta. 
 


– Poroille annetaan lisäruokaa alueilla, joilla on pakko. Poronhoitoalueen eteläisissä paliskunnissa lisäruokinta on yleisempää. Lisäruoaksi annetaan pyöröpaalissa säilörehua, kuivaa heinää, lehdeksiä, kortetta, jäkälää tai teollista rehua.

Maggan mukaan poroja joudutaan ruokkimaan, jos porojen laidunolosuhteet ovat kaventuneet tai muut maankäyttäjät, kuten metsätalous, matkailu tai kaivokset ovat pirstoneet laitumia pieniksi.

Ilmastonmuutos uhkaa myös poron ravintonaan käyttämiä kasveja. Pohjoisessa on tarjolla vain vähän kasvilajeja niitä syöville eläimille. Jäkäliä ei välttämättä enää kasva siellä, missä niitä ennen kasvoi. Jäkälän merkitys on suurin poronhoitoalueen pohjoisosissa, jossa porot pystyvät kaivamaan sitä lumen alta normaalitalvina kevääseen saakka.



Jäkäliköt vaikuttavat myös metsien ravinnekiertoon sekä maaperään. Suojaavan jäkäläpeitteen puuttuessa puiden juuret ovat alttiina pakkasvaurioille. Jäkäliköt uusiutuvat hyvin hitaasti, niiden kasvu kestää vuosikymmeniä.

Teksti Tuuli Turtola