Ympäristökasvattajana Venäjällä
×Teksti: Birthe Weijola, kuvat: Birthe Weijola ja Teemu Mustasaari
Millainen on ympäristökasvattajan työ maassa, jossa ensi vuonna vietetään ympäristönsuojelun vuotta?
Luonto-Liitossakin EVS-vapaaehtoisena työskennellyt Anna Ushakova on helmikuusta lähtien työskennellyt Kenozeron kansallispuiston ympäristökasvatusosaston päällikkönä. Annan työpaikka on kansallispuiston hallinnossa Arkangelissa, kauniissa 1700-luvun rakennuksessa.
Kansallispuiston vierailukeskuksessa Anna hän haluaa esitellä minulle uutta luontoluokkaa, jonka seiniä peittävät isot ja värikkäät julisteet. Niissä esitellään taitavasti Kenozeron kansallispuiston luontoa ja kulttuuriperinnettä. Luokassa aiotaan opettaa koululaisia Arkangelista ja lähialueelta.
– Ympäristökasvatus Venäjällä on kehittynyt paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on pitkälti kansalaisjärjestöjen ansiota, jotka ovat julkaisseet suuren määrän ympäristökasvatuksen oppaita ja kirjallisuutta. Myös Venäjän kansallispuistot ovat osallistuneet tähän kehitykseen, Anna kertoo.
Anna arvioi, että myös lapset ja nuoret Venäjällä ajattelevat nykyään ympäristöasioita enemmän kuin 5–10 vuotta sitten. Tämä johtuu yhteiskunnan kasvavasta ympäristötietoisuudesta, joka välittyy median ja koulujen kautta. Lapsien luontotietämys on samaan aikaan kuitenkin vähentynyt.
– Neuvostoliiton aikaan lapset tiesivät enemmän luonnosta, koska sen tutkimus oli sisällytetty koulun eri oppiaineisiin. Silloin kerättiin esimerkiksi kasveja herbaarioihin. Nykyään nuoret tietävät paljon teollisuuden prosesseista ja niiden ympäristövaikutuksista, mutta eivät osaa nimetä oman alueensa lajeja, Anna pahoittelee.
Tähän asiaan Kenozeron kansallispuisto yrittää puolestaan vaikuttaa. Ympäristökasvatus kuuluu kansallispuiston keskeisiin tehtäviin.
– Teemme paljon yhteistyötä alueen koulujen ja opettajien kanssa ja tuemme heitä antamalla materiaaleja ja joskus rahaakin. Opettajat ovat tärkeimpiä ympäristökasvattajia, ja monille siitä on tullut elämäntehtävä. Tavoitamme lapset parhaiten heidän kauttaan, Anna sanoo.
Vapaaehtoistyön kautta ympäristökasvattajaksi
Puiston tärkein kouluyhteistyö on Venäjän suuren tiedemiehen Lomonosovin mukaan nimetty tiedekilpailu, jossa koululaiset kirjoittavat tieteellisiä aineita Arkangelin alueen luonnosta ja historiasta. Viisikymmentä parasta kilpailijaa pääsee osallistumaan Kenozeron kansallispuistossa järjestettävään nuorten konferenssiin. Tällaisia tapahtumia varten kansallispuistossa on leirikeskus, jossa on auditorio, laboratorio ja mökkejä. Kesäisin keskuksessa järjestetään nuorten leirejä. Leiriohjelmaan kuuluu yleensä luonnon tutkimusta sekä vaellus- ja kanoottiretkiä. Puistossa asuu myös taitavia käsityöläisiä, joiden opastuksella lapset oppivat tekemään perinteisiä tuohitöitä, saviesineitä ja nukkeja.
Annan ympäristökasvatusura alkoi noin seitsemän vuotta sitten paikallisessa Aetas-ympäristöjärjestössä.
– Ilman vapaaehtoistyötäni Aetaksessa minusta ei olisi luultavasti tullut ympäristökasvattajaa. Arkangelissa ei kouluteta ympäristökasvattajia, joten tähän ammattiin voi oppia vain järjestöissä tai opettajan työn kautta.
Annan myötä Kenozeron kansallispuisto on tiivistänyt yhteistyötä alueen ympäristöjärjestöjen kanssa. Sekä puisto että järjestöt hyötyvät yhteistyöstä.
– Puistolla on rajalliset resurssit, joten emme pysty toteuttamaan isoja tapahtumia ilman järjestöjen vapaaehtoisia. Meillä on yhteinen tavoite, ja yhdessä myös onnistumme paremmin.
Ympäristökasvatus muuttaa asenteita
Vaikka Anna ei pidä Arkangelin alueen nuorten ympäristötietoisuutta kovin korkeana, hän näkee kuitenkin, että ympäristökasvatus tuottaa tuloksia. Nuori on esimerkiksi saattanut muuttaa elämäntapojaan sen jälkeen, kun on ainekirjoituksessa syventynyt johonkin ekologiseen aiheeseen.
– Jokaiselle lapselle tai nuorelle pitää löytää se asia, joka koskettaa häntä henkilökohtaisesti. Se voi olla myötätunto eläimiin tai kasveihin, tai joku esimerkki, joka muuttaa abstraktin ilmiön konkreettiseksi. Silloin hän alkaa itse miettiä asioita ja voi muuttaa omaa suhtautumistaan.
Suomen mediasta voi helposti saada vaikutelman, että Venäjän viranomaiset suhtautuvat piittaamattomasti ympäristöön ja yrittävät kaikin tavoin vaikeuttaa ympäristöjärjestöjen työtä. Tämä ei Annan mukaan kuitenkaan ole koko totuus.
– Viranomaiset suhtautuvat yleensä myönteisesti ympäristökasvatusta tekeviin järjestöihin. Tämä koskee myös ympäristöjärjestöjen yhteistyötä koulujen kanssa. Nykyään jopa pääministerimme Dmitri Medvedev sanoo olevansa huolissaan nuorten ympäristötietoisuudesta, Anna kertoo.
Ensi vuonna Venäjällä vietetään ympäristönsuojelun vuotta, jonka tavoitteena on vahvistaa jokaisen ihmisen oikeutta puhtaaseen ympäristöön. Teemavuosi tulee Annan mukaan näkymään myös kouluissa ja se painottaa Venäjällä ajankohtaista aihetta, energiansäästöä.
Lue metsäblogista Annan vetämästä luontopolkutyöpajasta Onegan 8-luokkalaisille:
http://metsablogi.wordpress.com/2012/10/26/onegan-ylaaste-sai-oman-luontopolun/