Hauras kuin perhosen siipi
×Teksti Sofia Virtanen
Aikamme on materialistinen ja maallistunut. Myytit eli maailmaa selittävät, vailla tieteellistä tietoa syntyneet uskomukset ovat mennyttä maailmaa: niitä voi yhä kertoa jännittävinä tarinoina, mutta eihän kukaan niihin enää oikeasti usko. Vai olisiko nykyajan myytittömyys myytti itsessään?
Harvassa lienevät ne suomalaiset, jotka eivät olisi lapsena laskeskelleet leppäkertun ikää sen pisteiden lukumäärästä. Tämä nykyajan luontomyytti on kuitenkin kuin joulupukki: viimeistään noin kymmenvuotiaina lapset ”saavat parempaa tietoa” ja voivat siirtyä isojen joukkoon, naureskelemaan nuorempien tietämättömyydelle.
Eräs perhosia koskeva myytti säilyy sen sijaan monen mielessä totena koko eliniän. Kaikkihan ”tietävät”, että perhosen siipiin ei sovi hipaistakaan: kauniin liihottajan siivet menevät pilalle kun niissä olevaa jauhetta sotkee, ja perhonen menettää lentokykynsä. Symbolinen opetus: kauneus tuhoutuu kosketuksesta.
Itse opin vasta yliopiston biologian kursseilla, että kosketuksen tuhovoima perhoseen on mitä arkipäiväisin myytti. Kenttäkursseilla perhonen haavittiin talteen, otettiin siivestä kiinni ja parhaassa tapauksessa toiseen siipeen kirjoitettiin numero ohuella kynällä jatkotutkimuksia varten. Sitten hyönteinen pääsi taas liihottelemaan vapaana, ja toden totta: useimmiten sen lentokyky ei näyttänyt kärsineen lainkaan.
Montako kertaa elämässäsi olet vilustunut: saanut liikaa kylmää ja nuhan kaupan päälle? Et välttämättä koskaan: flunssakaudet johtuvat kiertävistä viruskannoista. Tutkimusten mukaan kylmyys voi hieman heikentää ihmisen vastustuskykyä, muttei koskaan sinällään aiheuttaa kunnon nuhaa (toki kylmä saa usein nenän hieman vuotamaan). Silti on mukavaa tarinoida kavereille: ”Kyllähän sillä retkellä tuli paleltua, ja siinä tämä flunssa sitten iski…”
Nykyajan suosittu suomalainen luontomyytti on ajatus, että metsä kuolee jos sitä ei hoideta. Myytin viljelijöiden en ole koskaan kuullut esittäneen tarinaa, joka laajentaisi sen kunnolliseksi selitykseksi. Miten muinaiset metsät levisivät jääkauden jälkeen Suomeen, kasvoivat ja kukoistivat ennen ihmisasutusta? Ja kuka on ”hoitanut” vuosituhansien ajan Lapin koskemattomia ikimetsiä?
Kenties metsänhaltioita on sittenkin olemassa…
Linkki artikkelin sivulle