Nuorten Luonto 2/2013


Irti tavaroiden yliotteesta

Teksti: Aino Saarenmaa, kuvat: Hanna Heikkilä Tavarataivaan kuvaaminen pani Petri Luukkaisen elämän tärkeysjärjestyksen uusiksi.  Petri Luukkaisen kevät on ollut yhtä hässäkkää, ja väsynyt mies odottaa jo paluuta arkeen. Luukkaisen esikoisohjaus Tavarataivas on ollut alkuvuoden puhutuin
[Lue lisää]

Irti tavaroiden yliotteesta

×

petri_pyora_3

Teksti: Aino Saarenmaa, kuvat: Hanna Heikkilä

Tavarataivaan kuvaaminen pani Petri Luukkaisen elämän tärkeysjärjestyksen uusiksi. 

Petri Luukkaisen kevät on ollut yhtä hässäkkää, ja väsynyt mies odottaa jo paluuta arkeen. Luukkaisen esikoisohjaus Tavarataivas on ollut alkuvuoden puhutuin dokumentti. Jo kuvausvaiheessa kävi selväksi, että aihe kiinnostaa ihmisiä. Monilla tuntui olevan samanlaisia ongelmia ja ajatuksia kuin Petrillä itsellään.

– Olihan se silti yllätys, kun yhtäkkiä huomasi olevansa jokaisen lehden haastateltavana ja Aamu-tv:ssä juttelemassa, Petri kertoo.

Tavarataivas on lähtökohtaisesti yhden miehen tarina, joka kallistuu ajoittain romanttisen komedian puolelle. Se on silti saanut aikaan paljon yhteiskunnallista keskustelua, mistä ohjaaja on tyytyväinen. Lähes kaikki elokuvan ympärillä käyty keskustelu onkin ollut kulutuskriittistä tai pyörinyt ekologisten aiheiden ympärillä. Tavarataivaassa päähenkilö ei kuitenkaan saarnaa sormi pystyssä, vaan on toiminut enemmänkin katalyyttinä keskustelulle.

Halun ja tarpeen ongelma

Dokumentin alussa Petrillä on kaksio täynnä tavaraa, mutta olo on silti tyhjä. Alkaa vuoden kestänyt projekti: kaikki omaisuus varastoon, yksi esine päivässä takaisin, mitään ei saa ostaa.

Vuoden lopussa varastossa oli vielä pienen yksiön verran tavaraa. Mitä turhalle roinalle tapahtui elokuvanteon jälkeen?

– En halua paljastaa mitä tavaroille kävi, se on oma tarinansa. En halua myöskään antaa ongelmaan valmista ratkaisua. Huomasin vuoden aikana, että suurinta osaa tavaroista ei oikeasti tarvitse. Silloin kyse on vain varastoinnista tai estetiikasta. Näin on siis melkein kaiken tavaran kohdalla, järjetöntä!

Petrin puheessa toistuu usein ”päivittämisen kulttuuri”, jolla hän tarkoittaa sitä, että tavaroita ei osteta tarpeeseen vaan haluun. Omaa elämää päivitetään samalla tavalla kuin tietokonetta. Tarve ja halu, kaikki ymmärtävät sanojen eron, mutta käytännössä asiat menevät kuitenkin sujuvasti sekaisin.

– Ehkä yksi syy sille on se, että on yksinkertaisesti hävyttömän vähän asioita, joita oikeasti tarvitsemme.

Miehen mielestä päivittäminen on nimenomaan nuoremman sukupolven ongelma. Rahakaan ei ole nykypäivänä este. Tavallisella keskituloisen palkalla asunnon saa jo niin täyteen tavaraa, että ahdistaa. Siitä Petri itse on elävä esimerkki.

– On absurdia, miten paljon esimerkiksi televisioon tarvitsee oheistuotteita: sohva, kaukosäädin, digiboksi… Se on oikeaa kilpavarustelua.

petri_varpaat_3

Kulutustottumukset heijastuvat myös muuhun elämään

 Tavarattomana eläminen ei kuitenkaan tarkoittanut materialismista vapaata valaistuneen joogin elämää, päinvastoin.

– Aina kun hain tavaran varastosta, mietin miksi sen haen ja mitä se minusta kertoo. Elämä ilman tavaraa oli loppujen lopuksi kuitenkin ihan normaalia.

Petri ymmärsi vuoden aikana myös vaivan ja vastuun, joka tavaroiden omistamiseen liittyy. Esimerkiksi auton huoltaminen vaatii paljon aikaa ja energiaa.

– Kulutustottumukseni ovat parin viime vuoden aikana kääntyneet päälaelleen. Muutos heijastuu nykyään myös muihin asioihin, kuten matkailuun ja syömiseen. Yritän myös vältellä tunnelman ostamista, kuten ennen tein esimerkiksi vinyylilevyjen kanssa.

Vapaaehtoinen pakko ohjaa kuluttamista 

Elokuvasta puhuttaessa esiin on noussut myös tavaroiden sosiaalinen arvo. Miksi puhelin ja alusvaatteet ovat pakolliset? Miksi kalastusvälineiden lainaaminen kavereilta voi tuntua kiusalliselta?

– Jotkin asiat koetaan henkilökohtaisiksi. Esimerkiksi harrastusvälineet voivat olla fetissin omaisia persoonan jatkeita. Useinhan on niin, että jotta voit kuulua johonkin ryhmään, sinun täytyy omistaa jotakin tai näyttää joltakin.

Petri kulki melkein koko kuvausvuoden ajan samassa kauluspaidassa.

– Alkoihan se tietysti kulua, mutta ei se luonut silti heti tarvetta ostaa uutta. Vastaan tulevat ensin sosiaaliset paineet. Töissä katsottaisiin oudosti, jos tulisin paikalle rispaantuneessa paidassa, että mikäköhän sitä Petriä nyt vaivaa.

Petrillä on yllään elokuvasta tuttu musta kauluspaita. Vanhan tilalle hän osti uuden samanlaisen. Kätevää, eipähän kulu aikaa kaupoissa kiertelemiseen, kun tietää mitä hakee.

Linkki artikkelin sivulle