”Rakkaus on mukana kaikessa, mitä teen”
×
Teksti: Sannukka Pekkala
Kuva: Pauli Riikonen
24-vuotias muusikko Saara Aalto rakastaa puhdasta ruokaa. – Kun arvostaa sitä, mitä syö, tulee kokonaisvaltaisesti onnelliseksi.
Saara Aalto, 24 on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, joka keräsi kiitosta viime vuonna julkaistuilla levyillään Blessed With Love ja Enkeleitä – Angels. Blessed With Love -levyn nimikappaleella Saara selvitti tiensä euroviisukarsintojen finaalissa toiselle sijalle. Tänä keväänä Saara nähdään konserttilavojen lisäksi myös Nelosen Voice of Finland -ohjelmassa.
– Kilpailussa mukana oleminen on jännittävää ja pyörii paljon mielessä, laulaja kertoo.
Samaan aikaa nuori nainen työstää seuraavaa levyään, opiskelee ruotsia ja kiinaa – koska myös siellä on tänä vuonna tarkoitus esiintyä – ja konsertoi kotimaassa. Kesän kynnyksellä olisi tarkoitus saada paperit ulos Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen linjalta.
Mutta mennään hetkeksi takaisin alkuun: ensimmäisen laulunsa Saara sävelsi 5-vuotiaana, ja silloin kotipaikkana oli Oulunsalo. Luonto oli tärkeä osa lapsuutta, ja oma metsä alkoi takapihalta. – Luonnossa tuli liikuttua ja leikittyä koko ajan. Söimme oman pihan ruokaa ja metsän marjoja.
Luonto oli niin lähellä, ettei sitä oikein tajunnut edes arvostaa. – Onnekseni löysin uuden lähestymistavan luontoon Helsinkiin muuton jälkeen.
Muutos livahti lautaselta elämään
Saara muutti Helsinkiin opiskelemaan kuusi vuotta sitten. Suurkaupungin rytmi imaisi mukaansa, ja luonto unohtui. – Ensimmäiset viisi vuotta elin kaupunkielämää, shoppailin ja söin roskaruokaa.
Saara ei kuitenkaan voinut hyvin, ja sairasteluunsa kyllästyttyä hän alkoi lukea ruokavalioista. Jääkaappi siivottiin uuteen uskoon: roska- ja valmisruoka saivat lähteä ja tilalle tuli luomua. – Ennen söin välittämättä siitä, mitä suuhuni pistin. Kun aloin syömään luomuruokaa, allergiani ja huonovointisuus jäivät pois.
Nyt Saaran lautasella on paljon kasvisruokaa ja kalaa, lihaa vain toisinaan.
Muutos luikahti lautaselta vähitellen osaksi koko elämää: kulutus vähentyi ja saippuat ja pesuaineet vaihtuivat ympäristöystävällisempiin merkkeihin.
– Olin shoppailijatyyppi, mutta nykyään en kaipaa ostamisen tuomaa hetken mielihyvää. Onni löytyy syvempää, Saara summaa.
Jokainen lehti on arvokas
Ruokavalion vaihtuminen ja tervehtyminen vaikuttivat Saaran luontokäsitykseen paljon. Eräänä päivänä hän havahtui salaattia syödessään siihen, kuinka paljon arvostaa jokaista salaatinlehteä lautasellaan.
– Se, että arvostaa sitä, mitä syö, tekee kokonaisvaltaisesti onnelliseksi. Arvostan sitä, mitä luonto meille antaa. Ajatus vaikuttaa vahvasti elämääni. Rakkaus on mukana kaikessa, mitä teen.
Aluksi Saara nautti pääkaupungin vilskeestä, mutta nykyään hänestä tuntuu usein siltä, että paikanvaihdos rauhallisempaan ympäristöön on aika ajoin tarpeen.
– Pidän kaupunkielämästä, mutta kaipaan luontoon enemmän kuin ennen. Lomamatkoilla menen mielummin luonnon keskelle kuin kaupunkiin. Haluan vain olla ja kuunnella luonnon ääniä.
Laulajan oma pakopaikka on perheen kesämökki Oulun tienoilla. Mökillä ei tule käytyä niin usein kuin ennen, mutta se tekee joka kerrasta entistä arvokkaamman.
Tulevaisuudessa Saaran unelmissa siintää punainen mökki ja perunamaa.
– Olisi ihana asua joskus paikassa, jossa voisi kasvattaa oman ruokansa.
Pienin askelin kohti parempaa
Valoisa Saara ei usko surkutteluun tai uhkakuvien maalaamiseen vaan uskoo, että hyviä ja suuriakin muutoksia voi tapahtua äkkiä, kunhan niiden eteen tehdään töitä. Hän on myös huomannut, että ekologiset aatteet ja arvot leviävät koko ajan.
– On ilo huomata, että olemme tietoisempia ympäristöstä ja vaalimme ekologisia arvoja. Nykyään saan esimerkiksi kaikki luomutuotteet lähikaupasta. Vielä vuosi sitten se ei olisi onnistunut.
Jokainen voi ottaa oman pienen askeleensa luontoystävällisempää maailmaa kohti. Saara vinkkaa, että vaikuttaa voi vaikka lähikaupassa: – Kauppiaille voi mennä sanomaan, jos haluaa jotain uutta. S-markettiimme tilattiin luomua, kun kävin sitä kysäisemässä.
Haastattelu lähenee loppuaan, mutta yhden asian Saara haluaa vielä sanoa.
– Toivoisin, että ihmiset jakaisivat enemmän. Tavaroita, kirjoja ja vaikka ruokaa. Esimerkiksi kerrostaloissa on joka kodissa imuri, jota käytetään ehkä kerran tai kaksi viikossa. Ei kaikkea tarvitse omistaa itse.
Linkki artikkelin sivulle
Kansainvälistä järjestömeininkiä
×
Teksti: Kamilla Billiers
Kuvareportaasin teksti ja kuvat: Enni Stöd
Luonto-Liiton aktiivit osallistuivat eurooppalaisen nuorten ympäristöjärjestö YEE:n nuorisovaihtoon Tšekeissä. Matkalta tarttui mukaan monta mukavaa muistoa.
Luonto-Liiton Viro- ja Venäjä-yhteistyö alkavat olla jo tuttuja juttuja: on kansainvälisiä koulutuksia, talkooleirejä ja projekteja. Mutta tapahtuu sitä kansainvälistymistä hieman kauempanakin. Jo vuodesta 1987 Luonto-Liitto on nimittäin ollut eurooppalaisen nuorten ympäristöjärjestö YEE:n (Youth Environment Europe) jäsen. Järjestön tavoitteena on rohkaista nuoria osallistumaan ympäristönsuojeluun ja tarjota erilaisille lasten ja nuorten ympäristöjärjestöille mahdollisuus verkostoitua ja toimia yhdessä.
Usean vuoden melko hiljaisen kauden jälkeen Suomikin on viimein aktivoitunut YEE:n toiminnassa kansainvälisillä kentillä. Viime keväänä neljän luontoliittolaisen delegaatio lähti Tšekkeihin, Stranadovský Mlýnin pikkukylässä järjestettyyn parin viikon mittaiseen nuorisovaihtoon, jonka aiheena oli lasten ja nuorten ympäristökasvatus.
Kaiken kaikkiaan 27 osallistujaa yhteensä seitsemän maan nuorten ympäristöjärjestöistä koonnut tapahtuma oli verrattain tuottelias: joka päivä kahden eri järjestön edustajat pitivät teemaan sopivia työpajoja, joissa esiteltiin järjestöjen toimintaa, hyviä ideoita ja konkreettisempiakin tapoja toteuttaa ympäristökasvatuksellista ohjelmaa järjestötoiminnassa.
Ohessa pieni kuvareportaasi Tšekin-matkamme vaiheista työpajoja, hauskanpitoa ja hyvää ruokaa unohtamatta!
Seminaarin päivät kuluivat kiireisesti järjestöesittelyjen ja työpajojen parissa. Seminaari pidettiin vanhassa myllyssä nimeltään Stranadovský Mlýn. Nykyään siellä toimii pieni hotelli, jossa lähinnä ohikulkevat pitkän matkan pyöräilijät majoittuvat. Alue on luonnonkaunista, ja osa seminaarin aktiviteeteistä olikin ympäristön hoitoon liittyviä. Tässä kuvassa Salla raivaa pihapiirin läpi kulkevaa puroa, jonne läheisistä puista tippui paljon oksia. Puron virtaavaa vettä tarvittiin muun muassa kasvimaan kastelemiseen, ja osa hotellin sähköstä tuotettiin vesienergialla. Yhtenä päivänä keräsimme myös roskia maastosta ja teimme kävelyretkiä läheisiin kyliin sekä vanhan linnan raunioille.
Yrttityöpajassa opimme luonnonvaraisten villien yrttien esiintymisestä ja käyttömahdollisuuksista. Saimme haistella, maistella ja kuulla, mihin kaikkeen esimerkiksi siankärsämö, ruusunmarjat, seljankukat ja kultapiisku taipuvat. Työpajaa veti Kristi, paikallisen Brontosaurus-järjestön aktiivi. Hän kertoi, että monilla yrteillä on merkittäviä lääkitseviä ja hoitavia vaikutuksia, mutta niitä tunnetaan nykyään huonosti. Kristi opasti meitä yksityiskohtaisesti yrttien keräämisessä, kuivaamisessa ja säilömisessä. Lisähaastetta ja -hauskuutta toi, kun eri puolilta Eurooppaa matkanneet leiriläiset yrittivät tunnistaa alueelle tyypillisiä kasveja, joita he eivät välttämättä koskaan ennen olleet nähneet. Seminaarilaiset kertoilivat vuolaasti kotiseutujensa kasvistoista, ja yhdessä hapuilimme miettien kasvien englanninkielisiä nimiä. Opaskirjamme oli tietenkin tšekiksi. Nyt tiedämme, että voikukanlehti on smetanka, tai ainakin se lausuttiin vähän siihen suuntaan…
Ukrainalaisen MELP-järjestön vetämässä työryhmässä saimme tehtäväksemme kuvata ympäristönsuojelun puolesta kantaaottavia lyhytelokuvia tai valokuvia. Vetäjät ottivat kattavasti puheeksi, kuinka video- ja valokuvausta voi hyvin käyttää pientenkin lasten kanssa työskennellessä. Lapset nauttivat omien pienten näytelmiensä kehittelemisestä, ja heille on usein uusi ja avartava kokemus nähdä tuotoksensa kuvattuna. Kulttuurivaihtoteema oli hyvin esillä, sillä opettelimme iskulauseita toistemme äidinkielillä. Tässä kuvassa latvialaisen Radi Vidi Pats! -järjestön edustajat selittävät luonnon kunnioituksen tärkeydestä jokapäiväisessä elämässä työryhmävetäjien dokumentoidessa.
Vanhan myllyn ympäristössä eleli myös monenlaisia eläimiä, joiden kanssa pääsimme tekemään hieman tuttavuutta. Ennin sydämen vei tämä pieni possu, jonka äiti ei tosin tykännyt Ennistä.
YEE:llä Prahassa eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun (EVS) kautta työskentelevät Mathieu ja Mercedes (oikealta lukien) ja Kristi roskanukketeatterin esityksen estradilla. Latvialaisten järjestämissä työryhmissä vahvoina vaikuttajina olivat luovat ja taiteelliset metodit yhteiskunnallista ulottuvuutta unohtamatta. Rakensimme maakohtaisissa ryhmissä roskista nukkeja ja esitimme niillä teatteria muille. Aiheena oli tietenkin ympäristö, ja esitykset tehtiin kunkin maan omalla kielellä. Tällä haluttiin korostaa, että sanatonkin kommunikaatio ja ymmärrys ovat mahdollisia, mikäli vain tahtoa löytyy. Kierrätys, askartelu ja kädentaidot ovat helposti yhdistettäviä teemoja, jotka ovat lasten mieleen. Kuvan kolmikko esiintyy Luonto-Liiton ryhmän ympäristötaidetyöpajassa aiemmin rakennetussa ekohenkisessä televisiossa, josta ei ikinä tule huonoja saippuasarjoja!
Työpajojen pohjalta koostettiin vihkonen Discover Nature. Tools for Environmental Education, jossa myös Luonto-Liiton kädenjälki näkyy muun muassa ympäristötaiteiluun ja lempeään kansalaisaktivismiin kannustavien harjoitteiden muodossa. Vihkosen saa halutessaan käsiinsä Luonto-Liiton toimistolta tai YEE:n nettisivuilta, joilta löytyy myös vuotta aiemmin järjestetyn luontoleikki-aiheisen nuorisovaihdon leikkivihko ja muita materiaaleja.
► www.yeenet.eu
Vegaanina reissun päällä
Jo leirikirjeen saadessamme aloimme jännittää, miten ruokahuollon kanssa kävisi! Tiedusteluihimme vegaaniruuan saatavuudesta seminaarin aikana vastaus oli vain ”vegetarian food is possible”. Kauhistelimme hetken, mutta pian jo päätimme varautua pakkaamalla rinkkaan enimmäkseen pähkinöitä, siemeniä ja tölkkipapuja. Myös monenlaisia herkullisia soija-, manteli- ja riisijuomia lastattiin mukaan Prahan aseman luomupuodista, sillä täytyyhän aamukahviin saada höystettä.
Seminaariin saavuttuamme ruokailujen kanssa olikin hieman hämmennystä. Alkuun tarjolla piti olla liharuokaa halukkaille vain kahdesti koko seminaarin aikana, mutta jostain syystä, joko jostakin väärinkäsityksestä johtuen tai yleisen mielipiteen vuoksi, lihaa tarjottiinkin joka aterian yhteydessä.
Myös kommunikointi keittiön henkilökunnan kanssa oli haastavaa, sillä yhteistä kieltä ei ollut. Mahtava Adriana, joka koordinoi koko seminaarin, toimi kaikeksi onneksi tulkkinamme. Kokkailijat tekivät parhaansa, mutta heillä ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta vegaanisen ruuan valmistamisesta. Välillä annoksemme koostuivat lähinnä vihreästä salaatista ja perunoista, mutta onneksi oli rinkallinen hätävaramuonaa, johon turvautua.
Vain muutama muu meidän lisäksemme söi kasvisruokaa. Latvialaisten ryhmän yhden työpajan aiheena oli kasvissyönti. Ensin oli keskustelutilaisuus, jossa toimme näkökulmaamme mieluusti esille. Sen jälkeen kokkailtiin latvialaista perinteikästä punajuurikeittoa ja tehtiin itse ekokosmetiikkaa. Valitettavasti kumpikaan näistä aktiviteeteista ei ollut vegaaneille soveltuva.
Seminaarin jälkeen vietimme muutaman päivän Prahassa. Kaupunki on upea ja todella kaunis. Lisäksi se tarjoaa nälkäiselle reissaajalle monia suussasulavia vaihtoehtoja. Ainakin Llehka Hlava eli Clear Head, Country Life, Loving Hut, Maitrea ja monet muut kasvisravintolat tarjoavat herkullisia vegaanisia annoksia. Suosittelemme!
Linkki artikkelin sivulle
