Rakastan koko maailmaa

Julkaistu: 8.2.2011

Ihminen voi rakastaa paitsi toista ihmistä, myös eläimiä, luontoa ja itse elämää. Mutta mitä on universaali rakkaus? Olisiko siinä avain maailman kärsimysten voittamiseen?
– Tv:ssä ja viihdekulttuurissa rakkaus nähdään yleensä romanttisessa mielessä, vaikka se on paljon muutakin, huomauttaa 23-vuotias teologian opiskelija Piia Rytilä.
Piia on pohtinut rakkauden luonnetta paljon. Rakkauden filosofia liittyy myös hänen opintoihinsa, jotka johdattavat tutkimaan kristinuskon maailmaa. Hengellisyys on Piialle tärkeää, mutta hän ei halua määritellä itseään tiukasti minkään tietyn maailmankatsomuksen edustajaksi vaan löytää oivalluksia useiden suuntausten parista.
Piian käsitys rakkaudesta poikkeaa totutusta. Hän näkee rakkauden avarammin kuin kahden ihmisen välisenä romanttisena vetovoimana.
– En tiedä tarkalleen, mitä rakkaus on, sillä se ei mahdu mihinkään määritelmään. Voin vain tutkia sen ilmenemismuotoja ja oppia niistä, Piia toteaa.
Jos jokin määritelmä rakkaudelle on annettava, se on Piian mielestä luonnonlaki, vetovoima, joka pitää elämän liikkeellä.
– Rakkaus kertoo siitä, että olen liittynyt johonkin asiaan, oli se sitten perheeni tai koko ympäröivä maailma. Rakkaus on se tila, jossa asioiden kuuluu olla, se, mikä tuntuu kaikkein oikeimmalta.
Sopusoinnussa universumin kanssa
Ympäröivän maailman rakastaminen kuulostaa hankalalta, vaikkei rakkaudella tarkoittaisikaan perinteistä romanttista rakkautta. Voiko ihminen rakastaa koko maailmaa? Miltä se mahtaa tuntua?
– Universaalin rakkauden käsite kuvaa hyvin kokonaisvaltaista ja laajaa rakkautta. Siihen kuuluu kokemus siitä, että olen yhtä kaiken kanssa ja kuulun universumiin, Piia sanoo.
Hänen mukaansa tällaista rakkautta opetellakseen tarvitsee vain olla avoin ympäröivälle maailmalle ja uskaltaa kokea sen herättämiä tunteita, myös surua ja tuskaa. Buddhalaisessa perinteessä sitä kutsutaan myötätunnoksi maailmaa kohtaan.
Entä, kun maailma näyttää kovin synkältä? Pahat asiat olisi paljon helpompi sivuuttaa ja kiinnittää huomiota pelkästään siihen, mikä on kunnossa.
– Juuri tämän vuoksi ihmisiä on vaikea saada kollektiivisesti muuttamaan elämäntapojaan, Piia arvelee.
– Ihmiset haluavat mieluummin uskotella itselleen, että kaikki on ympärillä hyvin.
Avain koko maailman rakastamiseen voisikin olla siinä, että uskaltaa katsoa ympärillä olevaa tuhoa ja antaa sen vaikuttaa itseensä. Kun epäkohtien herättämän surun kokee omakohtaisesti, syntyy halu tehdä jotakin tilanteen muuttamiseksi.
Varsinainen maailmantuskassa rypeminen ei kuitenkaan ole kannattavaa. Piia muistuttaa, ettei ihminen kestä sitä, jos yrittää jatkuvasti tiedostaa kaiken maailmassa tapahtuvan vääryyden. On muistettava etsiä myös hyvyyttä ja kauneutta.
Toivoa ja inspiraatiota taisteluun
Paremman maailman puolesta taistelevan ihmisen taakka tuntuu kovin suurelta. Piia tuntee ongelman, sillä hän toimii Kirkon Ulkomaanavun Changemaker-verkostossa globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Verkosto työskentelee myös ympäristökysymysten parissa.
– Aktivismi yksinään uuvuttaa helposti, sillä työtä on paljon ja epäkohdat suuria. Hengellisyys tuo onneksi tähän taisteluun toivoa, voimaa ja sisäistä inspiraatiota. Nämä ovat tärkeitä, mitä tahansa tekeekin.
Piia ei ole kuitenkaan täysin tyytyväinen siihen, miten kirkko on käsitellyt ympäristöasioita ajan saatossa.
– On painotettu liikaa sitä, että kristinuskon mukaan ihminen on ”luomakunnan herra”. Meillä tosiaan on paljon valtaa luontoon, mutta se tuo mukanaan vastuun! Meidän pitäisi suojella luomakuntaa itseltämme. Unohdamme helposti, että luonto ja eläimetkin kuuluvat lähimmäisiimme.
Hädässä rakkaus tunnetaan
Paitsi luonnon ja eläimet, universaali rakkaus kätkee sisäänsä myös ihmisjoukot. Suloisten karvaturrien ja kauniiden maisemien rakastaminen saattaa kuitenkin tuntua helpommalta kuin toisessa maassa asuvien tuntemattomien ihmisten kärsimyksiin samaistuminen. Kaupassa käydessä voi olla vaikea muistaa, miksi pitäisi valita reiluuden sertifikaatilla merkitty tuote toisen edullisemman sijaan.
Itseään voi motivoida pieniin hyviin tekoihin esimerkiksi ajattelemalla, että jos yhdenkin ihmisen elinolosuhteet parantuvat minun tekoni ansiosta, on teko ollut sen arvoinen. Piian mukaan rakkautta on jo se, että osaa asettua toisen asemaan ja ajatella omaa napaa pidemmälle.
– Suurten luonnonmullistusten yhteydessä ihmisten myötätunto usein herää ja hyväntekeväisyyskeräyksillä saadaan kokoon suuria summia kaukaisten maiden hädänalaisten auttamiseksi. Tämäkin on eräänlaista rakkautta. Auttamisenhalu voi tosin kummuta myös syyllisyydestä, kun itsellä on niin paljon enemmän kuin muilla.
Piia uskoo, että ihmisessä on paljon piileviä kykyjä ja mahdollisuuksia. Siksi hänestä ei kuulosta ollenkaan mahdottomalta, että yhä suurempi osa ihmiskuntaa alkaisi katsella maailmaa rakastavien silmälasien läpi.
– Universaali rakkaus on tavoite, jota kohti on kuljettava ja joka on mahdollista saavuttaa. Se on kuitenkin vain idea ja mielikuva siitä, millainen maailma voisi olla.

Teksti ja kuva Nelli Heinimo

Ihminen voi rakastaa paitsi toista ihmistä, myös eläimiä, luontoa ja itse elämää. Mutta mitä on universaali rakkaus? Olisiko siinä avain maailman kärsimysten voittamiseen?

– Tv:ssä ja viihdekulttuurissa rakkaus nähdään yleensä romanttisessa mielessä, vaikka se on paljon muutakin, huomauttaa 23-vuotias teologian opiskelija Piia Rytilä.

Piia on pohtinut rakkauden luonnetta paljon. Rakkauden filosofia liittyy myös hänen opintoihinsa, jotka johdattavat tutkimaan kristinuskon maailmaa. Hengellisyys on Piialle tärkeää, mutta hän ei halua määritellä itseään tiukasti minkään tietyn maailmankatsomuksen edustajaksi vaan löytää oivalluksia useiden suuntausten parista.

Piian käsitys rakkaudesta poikkeaa totutusta. Hän näkee rakkauden avarammin kuin kahden ihmisen välisenä romanttisena vetovoimana.

– En tiedä tarkalleen, mitä rakkaus on, sillä se ei mahdu mihinkään määritelmään. Voin vain tutkia sen ilmenemismuotoja ja oppia niistä, Piia toteaa.

Piia Rytilä


Jos jokin määritelmä rakkaudelle on annettava, se on Piian mielestä luonnonlaki, vetovoima, joka pitää elämän liikkeellä.

– Rakkaus kertoo siitä, että olen liittynyt johonkin asiaan, oli se sitten perheeni tai koko ympäröivä maailma. Rakkaus on se tila, jossa asioiden kuuluu olla, se, mikä tuntuu kaikkein oikeimmalta.

Sopusoinnussa universumin kanssa

Ympäröivän maailman rakastaminen kuulostaa hankalalta, vaikkei rakkaudella tarkoittaisikaan perinteistä romanttista rakkautta. Voiko ihminen rakastaa koko maailmaa? Miltä se mahtaa tuntua?

– Universaalin rakkauden käsite kuvaa hyvin kokonaisvaltaista ja laajaa rakkautta. Siihen kuuluu kokemus siitä, että olen yhtä kaiken kanssa ja kuulun universumiin, Piia sanoo.

Hänen mukaansa tällaista rakkautta opetellakseen tarvitsee vain olla avoin ympäröivälle maailmalle ja uskaltaa kokea sen herättämiä tunteita, myös surua ja tuskaa. Buddhalaisessa perinteessä sitä kutsutaan myötätunnoksi maailmaa kohtaan.

Entä, kun maailma näyttää kovin synkältä? Pahat asiat olisi paljon helpompi sivuuttaa ja kiinnittää huomiota pelkästään siihen, mikä on kunnossa.

– Juuri tämän vuoksi ihmisiä on vaikea saada kollektiivisesti muuttamaan elämäntapojaan, Piia arvelee.

– Ihmiset haluavat mieluummin uskotella itselleen, että kaikki on ympärillä hyvin.

Avain koko maailman rakastamiseen voisikin olla siinä, että uskaltaa katsoa ympärillä olevaa tuhoa ja antaa sen vaikuttaa itseensä. Kun epäkohtien herättämän surun kokee omakohtaisesti, syntyy halu tehdä jotakin tilanteen muuttamiseksi.

Varsinainen maailmantuskassa rypeminen ei kuitenkaan ole kannattavaa. Piia muistuttaa, ettei ihminen kestä sitä, jos yrittää jatkuvasti tiedostaa kaiken maailmassa tapahtuvan vääryyden. On muistettava etsiä myös hyvyyttä ja kauneutta.

Toivoa ja inspiraatiota taisteluun

Paremman maailman puolesta taistelevan ihmisen taakka tuntuu kovin suurelta. Piia tuntee ongelman, sillä hän toimii Kirkon Ulkomaanavun Changemaker-verkostossa globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Verkosto työskentelee myös ympäristökysymysten parissa.

– Aktivismi yksinään uuvuttaa helposti, sillä työtä on paljon ja epäkohdat suuria. Hengellisyys tuo onneksi tähän taisteluun toivoa, voimaa ja sisäistä inspiraatiota. Nämä ovat tärkeitä, mitä tahansa tekeekin.

Piia ei ole kuitenkaan täysin tyytyväinen siihen, miten kirkko on käsitellyt ympäristöasioita ajan saatossa.

– On painotettu liikaa sitä, että kristinuskon mukaan ihminen on ”luomakunnan herra”. Meillä tosiaan on paljon valtaa luontoon, mutta se tuo mukanaan vastuun! Meidän pitäisi suojella luomakuntaa itseltämme. Unohdamme helposti, että luonto ja eläimetkin kuuluvat lähimmäisiimme.

Hädässä rakkaus tunnetaan

Paitsi luonnon ja eläimet, universaali rakkaus kätkee sisäänsä myös ihmisjoukot. Suloisten karvaturrien ja kauniiden maisemien rakastaminen saattaa kuitenkin tuntua helpommalta kuin toisessa maassa asuvien tuntemattomien ihmisten kärsimyksiin samaistuminen. Kaupassa käydessä voi olla vaikea muistaa, miksi pitäisi valita reiluuden sertifikaatilla merkitty tuote toisen edullisemman sijaan.

Itseään voi motivoida pieniin hyviin tekoihin esimerkiksi ajattelemalla, että jos yhdenkin ihmisen elinolosuhteet parantuvat minun tekoni ansiosta, on teko ollut sen arvoinen. Piian mukaan rakkautta on jo se, että osaa asettua toisen asemaan ja ajatella omaa napaa pidemmälle.

– Suurten luonnonmullistusten yhteydessä ihmisten myötätunto usein herää ja hyväntekeväisyyskeräyksillä saadaan kokoon suuria summia kaukaisten maiden hädänalaisten auttamiseksi. Tämäkin on eräänlaista rakkautta. Auttamisenhalu voi tosin kummuta myös syyllisyydestä, kun itsellä on niin paljon enemmän kuin muilla.

Piia uskoo, että ihmisessä on paljon piileviä kykyjä ja mahdollisuuksia. Siksi hänestä ei kuulosta ollenkaan mahdottomalta, että yhä suurempi osa ihmiskuntaa alkaisi katsella maailmaa rakastavien silmälasien läpi.

– Universaali rakkaus on tavoite, jota kohti on kuljettava ja joka on mahdollista saavuttaa. Se on kuitenkin vain idea ja mielikuva siitä, millainen maailma voisi olla.

KATSO MYÖS