Elämää vuonna 2110
Julkaistu: 30.11.2010
Titta Lassila
Kuva Jean-Pierre Dalbéra
Tulevaisuus voi näyttäytyä paitsi pelottavana ja epätoivoisena, myös toivontäyteisenä ja jännittävänä. Teknologia kehittyy, mutta kehittyykö ihminen? Osaammeko antaa periksi sille tosiasialle, että elämäntapamme ovat kestämättömiä? Toiveikkuus auttaa ajattelemaan, että olemme sadan vuoden kuluttua oppineet virheistämme ja kyenneet rakentamaan vähemmän kuluttavan, mutta onnellisemman yhteiskunnan.
Alkaessani pohtia, mitä elämämme voisi olla sadan vuoden päästä, tajusin pian tehtävän mahdottomuuden.
Olemmeko kehittyneet post-ihmisiksi, osin keinotekoisiksi ja ominaisuuksiltamme tähän päivään verrattuna ylivertaisiksi? Parannammeko (ja ehkäisemmekö) sairauksia nanoteknologialla? Käytämmekö metamateriaaleja, joiden avulla asioista tehdään näkymättömiä? Töllötetäänkö joka kodissa kolmiulotteista televisiota, vai onko koko laite silloin jo antiikkia?
Koostuvatko metsämme keinotekoisista puista, jotka keräävät ilmasta hiilidioksidia yhteyttäen koneellisesti? Suojaammeko lämmennyttä maapalloamme avaruuteen sijoitettujen aurinkosuojien tai pilviä muodostavien laitteiden avulla? Onko merissämme enää muuta elämää kuin mitä ihmiskunta niissä kasvattaa? Löytyykö Suomesta enää mäntymetsiä, susista puhumattakaan?
On aivan mahdotonta arvailla, miltä maailma ja Suomi tulevat näyttämään, kun teknologinen ja informatiivinen kehitys laukkaavat päättömästi kohti uusia keksintöjä. Ihminen on luotu keksimään, emmekä ikinä ole tyytyväisiä nykytilaamme. Nämä ominaisuudet ylläpitävät jatkuvaa etenemisen tarvetta.
Eteneminen ei silti tarkoita samaa kuin edistys, eikä se suinkaan aina suuntaudu kohti jotakin parempaa. Ehkä varminta on se, ettei perusluontomme muutu tai ihminen viisastu, vaikka lajimme ominaisuudet ja älykkyys kehittyisivätkin.
Mutta siitä, miltä arkemme tulee näyttämään, voi aina esittää utopioita. Tässä omani.
Kaupunkiviidakossa
Loppuvuodesta 2110 sana kaupunkiviidakko merkitsee jotakin aivan muuta kuin vuonna 2010. Ylhäältä päin katsottuna kaupungit näyttävät vihreiltä, sillä katot ovat puutarhojen ja kasvimaiden peitossa. Puistot, puut ja viherkäytävät ovat olennainen osa kaupunkikuvaa. Niiden merkitys viihtyisyyden ja terveyden lisäämisessä on laajalti tunnustettua. Yksityisautojen aiemmin valtaama tila on annettu luonnolle ja ihmisille. Julkinen liikenne on ilmaista ja ulottuu lähes kaikkialle.
Taloyhtiöillä tai kaupunginosayhdistyksillä on omat viljelypalstansa ja kasvihuoneensa, joissa viljellään mm. tomaatteja, kesäkurpitsoja, perunoita, juureksia ja yrttejä. Taloyhtiöllä saattaa myös olla oma sähköauto, joka on kaikkien asukkaiden lainattavissa. Sähkö menopeliin saadaan omista aurinkopaneeleista, pientuulivoimalasta tai maalämmöstä.
Talot ovat pienenergiantuotannon, älykkään arkkitehtuurin sekä tehokkaan eristyksen ansiosta niin energiatehokkaita, että ne jopa tuottavat energiaa. Omaa energiatasapainoaan pystyy seuraamaan reaaliaikaisesti verkossa ja pientalon omistaja voi myydä ylijäämäenergiansa yleiseen käyttöön.
Kaupunkilaiset asuvat erittäin tiivisti. Henkilökohtainen tila on totuttu korvaamaan yhteistiloilla ja viihtyisillä pihoilla. Hukkatilaa ei jää, kun asunnot on suunniteltu lämmityksen ja käyttötarkoitusten suhteen optimaalisesti. Rakennusmateriaalina suosituin on kotimainen puu, joka koristaa niin asuin-, toimisto- kuin kulttuurirakennuksia. Tukkipuun niukkuus asettaa kuitenkin haasteita puurakentamiselle ja vaatii luovia ratkaisuja kestävien rakenteiden luomiseksi.
Ikkunat ovat suuria ja luonnonkiveä käytetään lasin ohella mielikuvitusta säästelemättä. Kaikessa rakentamisessa suositaan paikallisia luonnonmateriaaleja ja monet katot on valmistettu esimerkiksi ruo’osta, joka kestää hyvin pohjoista ilmastoa. Raskaista rakenteista on siirrytty keveämpiin, vähemmän raaka-aineita vaativiin materiaaleihin. Rakennuksista löytyy paljon pyöreitä muotoja ja kupolikattoja.
Vaikka asuminen on pääosin keskittynyt kaupunkeihin, on niiden ympärillä omavaraisuuteen pyrkiviä kyläyhteisöjä, jotka toteuttavat ekologista elämäntapaa sen puhtaimmassa merkityksessä ja yhdistävät luovasti vanhat perinteet uusiin keksintöihin.
Maailmalle leväenergian voimalla
Junamatkustuksen nopeus ja edistyksellisyys sekä yksinkertaisemman elämäntyylin leviäminen eivät ole muuttaneet ihmisten kaipuuta lentämiseen ja maailmanmatkailuun. Lentomatkustus onkin onneksi muuttunut päästöttömäksi, sillä lentokoneiden polttoaine tuotetaan levä-, vety- ja aurinkoenergialla.
Bioenergia tarkoittaa paitsi merilevien, myös bakteerien tuottamaa biomassaa sen sijaan, että tuhlattaisiin arvokkaita puuvarantoja energiantuotantoon. Turpeesta, hiilestä ja ydinenergiasta on luovuttu jo aikaa sitten.
Kulutuskulttuurista kohtuutalouteen
Vielä 2010-luvulla ihmiset altistuivat jatkuvalle mainospommitukselle niin kotonaan kuin kaikissa julkisissa tiloissa. Materialismin aikakauden mielikuvissa meidän täytyi lakkaamatta tarvita ja haluta lisää, enemmän, uudempaa ja tehokkaampaa, jotta voisimme olla onnellisia. Ihmisen arvo yhteiskunnassa määrittyi siitä, miltä hän näyttää, mitä kaikkea omistaa ja mitä hyödyllistä saanut aikaiseksi. Jälkimaterialistisessa maailmassa suurempi arvo annetaan tiedoille, taidoille ja aineettomille asioille.
Koko hyödyllisyyden määritelmä on kokenut sadassa vuodessa suuren muutoksen. Ihmisillä on enemmän aikaa, sillä työaikoja on lyhennetty ja monet tekevät töitä osa-aikaisesti. Yhteiskunnassa on hyväksytty ajatus, että kaikki välttämättömät työt tulevat tehdyksi vähemmälläkin stressaamisella ja juoksemisella. Myös vuorotyöt ovat lisääntyneet ja työajat joustavampia kuin ennen. Monilla voi olla kaksikin hyvin erilaista ammattia.
Erilaisista aatteista, elämänkatsomuksista ja -tavoista tuskin on puutetta. Virtuaaliyhteydet ulottuvat kaikkialle maailmaan. Suomessa saattaa myös ilmastonmuutoksen aiheuttaman muuttoliikkeen vuoksi olla hyvin monentaustaisia asukkaita. Äärimmäisten sääilmiöiden raju lisääntyminen 2000-luvun aikana säikäytti koko ihmiskunnan ja pakotti monet vaihtamaan elinpaikkaansa.
Käsityksiä toimivasta yhteiskunnasta on jouduttu muuttamaan radikaalisti. Vapaan markkinatalouden hajottua omaan mahdottomuuteensa, on Suomikin siirtynyt kohtuutalouteen, jossa kasvun sijaan keskitytään hyvinvointiin ja maapallon kantokyvyn rajoissa elämiseen. Sen voisikin aloittaa jo nyt.
KATSO MYÖS
