Nuorten Luonto

Julkaistu: 23.5.2013

Teksti: Aino Saarenmaa, kuvat: Ljudmila Beldiman, Elina Hirvonen, Anna Krigalaja, Karol Sprawka

Mitäpä jo viettäisit seuraavan kesälomasi työleirillä? Niinpä, palkaton työnteko ei ainakaan ensi alkuun kuulosta rentouttavalta lomalta. 

Nuorille suunnatut kansainväliset vapaaehtoistyöt ja työleirit ovat kuitenkin paljon muutakin kuin raskasta puurtamista. Ohjelmat kestävät muutamasta viikosta jopa vuoteen. Useimmille leireille on 18 vuoden ikäraja, mutta myös nuorempien kannattaa ottaa selvää eri mahdollisuuksista. Joillekin leireille voi lähteä koko perhe.

Erilaisia ohjelmia löytyy joka lähtöön. Kaikki maanosat ovat edustettuina, ja monenlaisia teemoja löytyy niin kulttuuriin, ympäristöön kuin sosiaalialaan liittyen. Kolme nuorta seikkailijaa kertoo omista kokemuksistaan kansainvälisessä vapaaehtoistyössä.

Karhujen kanssa Kroatiassa

– Lukion jälkeen oli hyvä tilaisuus lähteä reissuun, kun tulevaisuudensuunnitelmat olivat avoinna. Vapaaehtoistöihin lähdin, sillä halusin olla apuna jossain hyvässä projektissa, Elina Hirvonen kertoo.

Aiempaa matkakokemusta 19-vuotiaalla Elinalla ei juuri ollut, kun hän viime syksynä pakkasi rinkkansa. Suuntana oli Kroatia, jossa hän tällä hetkellä viettää vapaaehtoisvuottaan orpojen karhujen parissa.

– Täällä Kuterevon suojassa elävät karhut ovat useimmiten jääneet pentuina orvoiksi ja eksyneet ihmisten pihoille etsimään ruokaa. Kun ihmiset ruokkivat pentuja, ne eivät opi elämään luonnossa. Osa tällaisista karhuista lopetetaan, toiset pääsevät Kuterevon suojaan. Karhujen hoitamisen lisäksi on tärkeää kouluttaa myös ihmisiä siihen, miten karhujen kanssa tulee toimia.

Elinan työtehtäviin kuuluu muun muassa nuorten karhujen ruokkiminen. Karhujen lisäksi vapaaehtoisten työhön kuuluu muitakin tärkeitä teemoja. Yhdessä kylän asukkaiden kanssa pidetään yllä paikallisia perinteitä. Myös elämä sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa on tärkeä osa vapaaehtoisten ja kyläläisten arkea.

Elämä pienessä 600 asukkaan Kuterevossa on rauhallista. Kylässä eletään pitkälti vuodenaikojen mukaan. Keväällä ja kesällä hoidetaan istutuksia ja puutarhoja, syksyllä korjataan satoa. Talvella nautitaan syksyllä säilöttyä ruokaa ja autetaan paikallisia, etenkin vanhuksia lumitöissä. Vieraat otetaan sydämellisesti vastaan, ja vapaaehtoiset vierailevat usein paikallisten luona.

– Mitään isoja tapahtumia täällä ei ole. Huippuhetkiä ovat arkiset asiat, se miten pienillä asioilla voi tehdä ihmiset iloisiksi. Kuten Suomessa, myös Kroatiassa vanhukset ovat yksinäisiä. Vierailut merkitsevät heille hyvin paljon.

Suurempia vastoinkäymisiä ei eteen ole tullut. Aluksi edessä tosin oli kielimuuri. Pomon kanssa ei ollut yhteistä kieltä ja paikallisetkin puhuvat lähinnä vain kroatiaa. Kielikurssin ja sinnikkään opiskelun jälkeen Elina puhuu ja ymmärtää jo sen verran kroatiaa, että selviää arjessa.

Muutaman kerran on jo koti-ikäväkin ehtinyt iskeä. Harmi kestää kuitenkin vain hetken, ja sitten taas helpottaa.

Samoilua Kuolan niemimaalla 

Toisenlaisen mahdollisuuden vapaaehtoistöihin tarjoavat työleirit. Anniina Heikkilä, 21, vietti viime kesänä kymmenen päivää Kuolan niemimaalla Hiipinässä Venäjällä. Hiipinän Anniina valitsi kiinnostuksesta ja rakkaudesta luontoon.

– Rakastan matkustelua. Vapaaehtoistyöt ovat hyvä ja edullinen tapa matkustaa ja nähdä eri kulttuureita. Venäjä on sellainen maa, jossa ei ehkä muuten tulisi reissattua, Anniina pohtii.

Varsinkin perhe vastusti aluksi ajatusta leiristä. Läheiset pelkäsivät reissun olevan uhkarohkea, varsinkin venäjää puhumattomalle.

Vaikka Anniina on aiemmin reissannut yli 20 maassa, rajan takana oleva Venäjä yllätti silti kokeneenkin matkaajan eksoottisuudellaan.

– Ongelmia ei kuitenkaan tullut. Venäjää osaavat auttoivat, ja opin myös itse perusilmaisuja. Suurin haaste reissussa olikin paikan päälle Hiipinään pääseminen.

Vapaaehtoisten tehtävänä oli paitsi rakentaa kansallispuistoa, myös tuoda aluetta median ja päättäjien tietoisuuteen.

– Siivosimme ympäristöä ja rakensimme nuotiopaikkoja. Lisäksi keräsimme GPS-koodeja harvinaisista kasveista ja kuvasimme niitä. Pidimme myös mediapäivän, ja paikalle saapuikin paljon median edustajia.

Yhtenä päivänä retkue kävi tutustumassa Kirovskin kaupunkiin, mutta suurin osa ajasta vietettiin luonnon keskellä. Vaikka vaelluskilometrejä kertyi useita kymmeniä, vankkaa vaelluskokemusta tai erämiestaitoja osallistujilta ei silti vaadittu.

– En itsekään ikinä ole ollut niin korvessa. Kaikki ruoat tehtiin leirinuotiolla, öisin saattoi olla kylmä, eikä kunnon suihkuun tietenkään päässyt.

Yhteisöllisyyttä Livonsaaressa

Kansainvälisyys toimii toki myös toiseen suuntaan. Unkarilainen Attila Farkas, 24,  on viettänyt jo vuoden Turun lähellä Livonsaaren yhteisökylässä.

Virallinen vapaaehtoisohjelma loppui jo viime vuoden puolella, mutta Attila ei ole malttanut lähteä vielä kotiin. Suunnitelmissa on olla Suomessa ainakin kesän loppuun asti.

– Vapaaehtoistyö oli alun perin äitini idea. Ystäväni eivät tosin olleet innoissaan lähdöstäni, Attila kertoo.

Livonsaaressa vapaaehtoisten hommiin kuuluu muun muassa yhteisön puutarhan hoitaminen ja polttopuiden hakkaaminen. Taloja rakennetaan luonnonmateriaaleista yhdessä asukkaiden kanssa.

Viime kesänä Livonsaaren yhteisöä koeteltiin, kun kipinästä syttynyt tulipalo tuhosi rakenteilla olevan talon.

– Yhteisöllisyyden hyvät puolet tulivat esiin, kun koko yhteisö osallistui yhdessä raivaustöihin.

Rohkeasti kohti uusia seikkailuja

Kaikille kolmelle vapaaehtoistöistä on jäänyt hyviä muistoja. Kielivaikeuksistakin kaikki ovat selvinneet.

– Olen oppinut täällä hirveästi itsestäni. Omat rajat ovat tulleet tutuiksi. Tiedän mihin kaikkeen pystyn, ja toisaalta tiedän mikä on minulle liikaa. Lisäksi olen tietenkin oppinut paljon käytännöntaitoja, Elina miettii vuoden aikana oppimaansa.

– Opin arvostamaan pieniä, yksinkertaisia asioita. Iltaisin oli ihana palata leiriin nuotion ääreen ja peseytyä tai syödä valmiiksi tehtyä ruokaa, Anniina kertoo.

Nuoret ovat valmiita suosittelemaan vapaaehtoistöitä muillekin.

– Vapaaehtoistöitä voin suositella oikeastaan ihan kaikille. Etenkin jos on halua oppia ja auttaa, tai tahtoo vain heittäytyä uuteen. Parhaiten se onnistuu lähtemällä, Elina kannustaa.

– Ennakkoluuloton, sopeutuvainen ja suvaitsevainen asenne on tarpeen. Myös odottamattomia ohjelman muutoksia täytyy sietää, Annina muistuttaa.

­– Monet eurooppalaiset nuoret eivät tiedä mitä tehdä elämällään, vapaaehtoistyö on heille hyvä mahdollisuus, Attila täydentää.

Kiinnostuitko? Käy tsekkaamassa:
Maailmanvaihto.fi
Kvtfinland.org