Nuorten Luonto

Julkaistu: 13.3.2015

Kaupungissakaan ei tarvitse lähteä kauas, jos haluaa harrastaa talvisia lajeja. 

Teemu Mustasaari harrastaa kiipeilyä ympäri vuoden. Ulkokiipeilyä ei tarvitse lopettaa lumien tuloon, vaan talvella voi harrastaa jääkiipeilyä. Lajissa kiivetään luonnon tai ihmisen muodostamia jääseinämiä pitkin. Kiipeilyyn sopii esimerkiksi jäätynyt vesiputous tai muu seinämä, jonka päälle virtaava vesi on jäätynyt. Jääkiipeilyn idea on sama kuin vapaakiipeilyssä, eli sisäseinillä tai lumettoman ajan kalliokiipeilyssä, mutta tekniikka ja varusteet ovat osittain erilaiset.

– Jääkiipeilyssä merkittävin tekijä on se, kuinka jää kestää kiipeämistä. Jää on aina erilaista riippuen säästä, sillä pakkasen määrä ja lämpötilan vaihtelut vaikuttavat koostumukseen, Mustasaari sanoo.

Helsingissä jääkiipeilyä voi harrastaa varsin urbaaneissa olosuhteissa. Esimerkiksi Oulunkylässä on 15 metrin korkuinen keinoputous, jonne pääsee helposti julkisillakin. Lähin luonnonputous löytyy Nuuksiosta Pitkäjärven rannalta, jonne pääsee myös bussilla.

– Kaupungin lähellä olevilla luonnonputouksilla käy paljon kiipeilijöitä, joten jääseinämää on syytä kohdella säästeliäästi. Jään täytyy antaa muodostua rauhassa, ja hakkuja sekä jäärautoja tulee käyttää harkiten.

Teemun mukaan parhaat jääkiipeilypaikat löytyvät kuitenkin Pohjois-Ruotsista, Pohjois-Norjasta sekä Alpeilta, mutta pääkaupunkiseudullakin talvisen kiipeilyn makuun pääsee jo mukavasti.

Jääkiipeilystä lisäjännitystä

Peruskiipeilytavat jäällä ovat yläköysikiipeily ja alaköysikiipeily eli liidaus. Yläköysi kulkee valmiiksi seinämän huipulle kiinnitetyn ankkurin kautta varmistajalle, jolloin kiipeäjä on varmistettuna koko ajan. Yläköysikiipeily on aloittelijalle sopiva kiipeilymuoto. Liidauksessa kiinnitetään jäähän ruuveja kiinnityspisteiksi köyttä varten sitä mukaa kun kiivetään. Kiipeilykokemusta on syytä olla reilusti ennen kuin kokeilee liidausta, sillä jäällä kiivetessä putoaminen varmistettunakin on riskialttiimpaa kuin vapaakiipeilyssä.

Jääkiipeilyn perusteet ja turvallisuuskysymykset oppii parhaiten menemällä kurssille. Omia varusteita ei tarvitse heti hankkia, vaan kiipeilyseurat ja -kaupat vuokraavat niitä. Perusvarusteet ovat köysi, kiipeilyvaljaat, jääkiipeilykengät ja niihin kiinnitettävät jääraudat sekä pari hakkua. Kypärä on ehdoton niin kiipeäjälle kuin varmistajalle, ja sen on syytä olla visiirillä tai suojalaseilla varustettu. Pidemmälle ehtineet harrastajat hankkivat alaköysikiipeilyssä varmistuksena käytettävät ruuvit.

Mustasaaren mielestä parasta jääkiipeilyssä on ulkona oleminen ja lajiin liittyvä jännitys. Ilman jääkiipeilyä ainoat kiipeilypaikat Suomen talvessa ovat sisäseinillä.

– Plussaa on, ettei jännitystä tarvitse hakea kaukaa, vaan jääkiipeilemään pääsee julkisilla vaikkapa koulu- tai työpäivän jälkeen.

Leijalautailua ympäri vuoden

Juhani Purola on pääkaupunkiseudulla asuva talvileijalautailun harrastaja. Laji lienee monille ainakin kiipeilyä vieraampi, ja siitä käytetään myös nimeä leijahiihto. Lajin perusideana on liikkua tuulen voimalla leijan vetämänä. Leijalautailu on ympärivuotinen laji. Kun kesällä alla on vettä ja veteen tarkoitettu leijalauta, tarvitaan talvella alustaksi jäätä tai muuta avointa aluetta sekä lumilauta, sukset tai luistimet.

– Etenkin talvella harrastuspaikkojen löytäminen on helppoa, kun jääpeitteisiä paikkoja löytyy helposti kaupunkienkin läheltä, Purola kertoo.

Talvileijalautailupaikaksi sopii mikä tahansa tarpeeksi iso selkä järvellä tai merellä tai muu avoin paikka, jossa tuuli ehtii tasoittua tarpeeksi. Jopa 4–5 metriä sekunnissa puhaltava tuuli riittää talvella leijalle.

– Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Laajalahti ja Lauttasaari ovat suosittuja paikkoja. Monista muistakin kaupungeista sopiva harrastuspaikka löytyy kohtuullisen läheltä keskustaa, joten kannattaa tutustua paikallisiin harrastajiin, jotta kuulee sopivista leijailupaikoista ja pääsee porukkaan.

Laji on monimuotoinen, ja siitä löytyy monta eri tapaa harrastaa sitä. Toiset tykkäävät sujutella lumen pinta pitkin, tehdä käännöksiä ja pöllytellä lunta. Moni alkaa perusteet opittuaan treenata hyppyjä ja muita temppuja. Leijalautailuvarusteet mukana voi tehdä pitempiäkin reissuja. Moni harrastaja on esimerkiksi vaeltanut ja seikkaillut ahkion kanssa Lapissa ja viilettänyt leijan kanssa avoimessa tunturimaisemassa.