Julkaistu: 29.9.2015

Vähemmän retkeilyä harrastavalla saattaa olla mielikuva, että lämmin kesäsää on paras ulkoilusää ja syksy sateineen karsii ihmiset maastosta. Syksy tuo kuitenkin mukanaan monia positiivisia muutoksia retkeilyolosuhteisiin. Moni sanookin syksyä juuri retkeilijän vuodenajaksi.

Kesällä samoilu on helposti kovin läkähdyttävää, varsinkin kun huhkii rinnettä ylös rinkka selässä. Vaatteiden vähentäminen saattaa auttaa tavallisessa lämpimässä kesäsäässä, mutta helteillä kuumuus aiheuttaa auttamatta ongelmia. Vähissä vaatteissa iho palaa helposti tai aurinkorasvaa pitää muistaa lisäillä koko ajan. Syksyllä lämpötila laskee kävelemisen kannalta ihanteelliseksi. Päivät ovat usein edelleen kauniin aurinkoisia ja valoisia, mutta auringossa palamisesta tai lämpöhalvauksesta ei ole enää vaaraa.

Hyvästi helteille

Vaikeasti ennustettaviin ukkoskuuroihinkaan ei tarvitse enää varautua. Syksyllä sataa kyllä keskimäärin useammin kuin kesällä, mutta ne näkee yleensä sääennusteesta suhteellisen luotettavasti etukäteen, jolloin retkivaatetus on helppo valita sään mukaan. Kun päällä on lämmintä, vedenpitävää vaatetta, on tasaisesti sadetta tarjoavien rintamapilvien alla kulkeminenkin mukavaa.

Viileässä syyssäässä yön yli retkeilyssä on huomioitava makuupussin lämpötilarajojen riittävyys. Syksyyn ei enää festaripussilla lähdetä, vaan retkeilijän on panostettava vähintäänkin kolmen vuodenajan makuupussiin, jonka mukavuuslämpötilaraja saisi olla nollan tuntumassa, mieluiten hiukan pakkasen puolella. Kun pakkaset alkavat, pitää myös huolehtia muun muassa juomaveden sulana pysymisestä. Varsinkin yön aikana juomapullo saattaa mennä jäähän. Aamupalalla ei saa nauttia yhtäkään virkistävää vesihuikkaa, ellei säilytä pulloa esimerkiksi makuupussin jalkopäässä yön yli.

Rauha maassa

Vaikka luontokappaleista kuinka pitäisikin, melko harvassa on varmasti ihminen, jota hyttysten, mäkäräisten, paarmojen ja hirvikärpästen seura ei haittaisi. Kesäretkeily on

yleensä yhtä ininää, surinaa ja pistoksia tai armotonta hyttyskarkotteen suihkimista ja näkyvyyttä haittaavan hyttysverkon sisällä lymyilyä. Viileät yöt kuitenkin koituvat jo alkusyksystä verenimijöiden kohtaloksi. Vasta kesän taittuessa syksyyn pääsee kuulemaan erämaan todellisen hiljaisuuden, kun kulkijan verta havittelevat hyönteiset ovat poissa. Syksyn retkillä kaikenlaiset tauotkin sujuvat helpommin, kun hyönteiset eivät häiritse.

Lopulta kun muurahaisetkin ovat painuneet piiloon kekoihinsa, voi retkeilijä istahtaa huoletta minne vain. Eikä ennen teltanpystytystä tarvitse tarkastella illan hämärässä maastoa sillä silmällä, ettei vahingossa osu muurahaisten polulle. Myös muut eläimet rauhoittuvat syksyn viilennyttyä. Käärmeetkin voi unohtaa, eikä tarvitse enää miettiä, herääkö taivasalla nukutun yön jälkeen kyy makuupussissa.

Toiset eläimet taas tulevat paremmin esiin syksyisin ja  tarjoavat luonnontarkkailijalle kiinnostavaa nähtävää. Talvivarastoja keräävät oravat hauskuuttavat – ovatko ne keräämässä varastoa itselleen vai muuten vain istuttelemassa puita? Valtaisat muuttolintuparvet sykähdyttävät, ja vain parin päivän aikana voi hyvällä tuurilla nähdä taivaalla satojatuhansia hanhia ja kurkia. Myös maan kamaralla ennen lähtöään kokoontuvan muuttoparven tarkkailu ilahduttaa. Lintujen syysmuutto riittää mainiosti koko retken teemaksi.

Herkkuja ja väriloistoa

Syksy on myös sadonkorjuun aikaa. Marjastus- ja sienestyskausi on kuumimmillaan. Retkiruokaan on mukava poimia tuoreita höysteitä, esimerkiksi aamiaispuuro tuoreilla mustikoilla maistuu kummasti paremmalta, ja kaupan valmis sienirisottoannos muuntautuu ihan oikeaksi sienirisotoksi, kun retkeilijä löytää siihen muutaman herkullisen tatin.

Omat eväätkin voivat olla kesäkuumien jälkeen vapaammin mitä tahansa, sillä viileässä ilmassa ruoka ei pilaannu. Pienelle viikonloppuretkelle voi viimein kuljettaa mukanaan vaikkapa tuoreita vihanneksia ilman pelkoa herkkujen nahistumisesta ennen sunnuntain lounasaikaa.

Tavallaan kulkeminen helpottuu myös kasvuston lakaistuessa. Paikat, jotka ovat olleet kulkutauolla rehevän kasvuston takia, avautuvat jälleen. Muuttuva luonto on myös itsessään kiinnostava. Milloin näkee ensimmäisen ohuen jääkannen vedenpinnassa? Joko maisema huurtuu valkoiseksi? Näenkö retkelläni ensilumen kieppuvan maahan?

Värimaailman muutoskin kannattaa huomioida. Punakeltaoranssi vaahteranlatva syvän sinistä taivasta vasten on syksyn kauneimpia näkymiä. Sumu ajelehtii vesien ja aukeiden yllä aamuin illoin. Lapin retkeilysesonki sijoittuu syksyyn, paitsi kaikkien edellä mainittujen syiden takia, ennen kaikkea näkemisen arvoisen ruskan ansiosta.