Nuorten Luonto

Julkaistu: 28.9.2010

Teksti: Mirelle ja Milla Aalto

Reilu vuosi sitten saimme uuden näkökulman luontoharrastukseen ilmoittauduttuamme Pihkan suorittajiksi. Nuorten luonnonharrastusmerkki Pihka oli tuolloin vasta julkistettu. Sen idea tuntui hurjan mukavalta ja tartuimme toimeen innokkaasti. Aloittaminen kävi helposti. Nettilomakkeen täytettyämme saimme valita ensimmäisiä tehtäviä.

Aluksi tehtävät vaikuttivat yksinkertaisilta ja helpoilta kokeneemmalle luontoharrastajalle, mutta syvällisempi katsaus Pihkan tehtävävalikoimaan osoitti, ettei asia ollut ollenkaan niin. Sieltä löytyikin yllättävän monia aivan uusia juttuja – eihän sitä kaikkea ole millään voinutkaan ehtiä tehdä. Lisäksi vanhat tutut luontopuuhat näkyvät uudessa valossa, kun ne on asetettu tehtävän muotoon. Pihkan tehtävävalikoiman laajuus ja eritasoisten tehtävien runsaus yllätti.

Vauhtiin päästyämme havaitsimme Pihkan tehtävien ikään kuin itsekseen suoriutuvan muun elämän ohessa: kun näkee taivaalla sateenkaaren tai auringon ympärillä halon, kun ruokkii lintuja tai tekee niille pesäpöntön, kun seuraa sammakoiden ja vesiliskojen elämää pihalammella… koko ajan suorittaa Pihkaa. Tähtiä kertyi, ja ilokseme näimme, miten paljon luontoa huomaamatta olemme harrastaneet.

Pihka on saanut tekemään myös vanhasta poikkeavia juttuja, ja tehtävien ohessa oppii uutta. Esimerkiksi pilvibongaus oli todella avartava kokemus, ja tehtävän aikana omaksuttu pilvien havainnointi jäi tavaksi. Nyt katsomme taivaalle muuttunein silmin ja analysoimme pilviä yrittäen tunnistaa niiden tyypin.

Pihkaraporttien myötä on tullut kirjoitettua pitkät pätkät tekstiä sellaisistakin asioista, jotka ovat vuosien saatossa muuttuneet osaksi arkea niin, ettei niihin ole enää edes kiinnittänyt huomiota.

Onko Pihka lisännyt luontoharrastustamme? Varmasti, monin tavoin. Esimerkkinä toimikoon vaikka Kevätseuranta-tehtävä: jos muuten olisi ollut laiska viikonloppu, niin Pihka kannusti lähtemään luontoon, jotta muiden viikonloppujen tunnollinen retkeily ei valuisi hukkaan tehtävän jäädessä vajaaksi. Niinpä edellisenä keväänä retkeilimme poikkeuksellisen säännöllisesti.

Vuosi on nyt kulunut, ja tähtiä on pienin ponnistuksin kertynyt viisitoista – hauskoja muistoja ja uusia oivalluksia luonnosta varmasti sataviisitoista. Ja kun Pihka-hihamerkin lopulta saa kiinnittää vaatteeseen, tietävät muut ilman yhtään ääneen lausuttua sanaa, minkä sortin ihminen kohdalle sattui.