Nuorten Luonto

Julkaistu: 16.6.2009

Jos perinnemaisemia halutaan säilyttää, niitä on hoidettava perinteisillä menetelmillä, vaikka laiduntaen.

– Lampaat etsivät suupaloikseen erilaisia makuja ja vaihtelevaa syötävää. Ne liikkuvat eteenpäin syödessään, eivätkä tunnu pysähtyvän ennen kuin pitävät taukoa ruokailusta. Kohta ne taas jatkavat ruokavaellustaan, kertoo Heljä Halme, jonka lampaat laiduntavat useilla laitumilla Länsi-Uudellamaalla.

Perinnebiotooppien lajisto on sopeutunut laidunnukseen, ja myös vaatii sitä säilyäkseen. Lampaat ovat erinomaisia perinnemaisemien hoitajia ja tuovat piristystä maisemakuvaan.

Lampaat ovat perinteisesti olleet yhtä lailla tärkeitä laiduntajia luonnonlaitumilla kuin naudatkin. Lampaiden määrä on välillä pudonnut aika vähäiseksi, mutta on nousemassa jälleen. Esimerkiksi Varsinais-Suomen arvokkaaksi inventoiduista kohteista yli 50 kohdetta laidunnetaan nykyisin lampailla.

– Käytän maisemanhoitotyössä lampaita, pässejä laumana ja Itä-Suomen karjaa lampaitten kanssa tai omana ryhmänään. Nyt viimeksi on tullut rohkeutta laittaa ponit ja lampaat samalle laitumelle. Minulla on kainuunharmaita ja saaristolaislampaita, Halme kertoo.

Vaeltavat herkkusuut

Lampaat valikoivat syömänsä yleensä tarkemmin kuin naudat. Ensisijaisesti lampaat syövät ruohoa ja muita nurmikasveja.

– Lampaat syövät monipuolisesti useampaa kasvilajia. Siirtelen lampaita laidunkaudella, että vaihtelua riittää. Usein lampolasta ulos tullessaan ne aloittavat lehtikasveilla, esimerkiksi voikukan- ja ohdakkeenlehdillä sekä pensaiden- ja puidenlehdillä ja siirtyvät sitten heinään. Erikoisempia kasveja kuten pujoja ja saunakukkaa lampaat nappaavat suupalan mausteeksi, Halme kertoo.

Lampailla laidunnettaessa on tärkeää, että laidunnuspaine on riittävä ja laidunnuksen aloitus riittävän varhain, ettei alue pääse heinittymään ja heinä korsittumaan, jolloin se ei oikein enää maistu lampaille.

– Lampaat jättävät paljon korsia syömättä ja etsivät heinän ”lehdet”. Odelma eli heinänkorjuun toinen sato olisi parasta syötävää. Se ei ole korsittunut vaan pehmeää herkkua, jota lampaat ahmivat suun täydeltä, Halme mainitsee.

Vesakko pysyy kurissa vuosia

Perinnemaiseman kunnostusvaiheessa ja rehevillä kohteilla olisi laidunnuksen lisäksi tehtävä niittämistä, eli niittää loppukesästä lampailta syömättä jäänyttä kasvustoa, joka on usein heinää ja nokkosia. Niitetty nokkonenkin kelpaa lampaille, mutta vasta muutaman päivän päästä niitosta.

Lampaat syövät myös hyvin nuorta pensaikkoa ja nuorta vesakkoa, mikä vähentää ihmistyötä perinnemaiseman kunnostusvaiheessa.

– Alueet muuttuvat parin vuoden päästä kauniiksi ja avariksi, sillä risut on hoidettu, eivätkä ne jaksa kasvaa uudestaan. Päästän lampaat myöskin laitumille siivoamaan eli syömään ongelmakasvit jotka hevoset ovat jättäneet, Halme kertoo.

Laidunnuksessa eläimet syövät kasvillisuutta vähitellen, epätasaisesti ja valikoiden. Luonnon monimuotoisuudelle on eduksi, jos aluetta ei laidunneta kauttaaltaan samalla tehokkuudella.

Lampaiden kannalta olisi mukavaa päästä ulos myös talvella, kun laidunnustyöstä on lomaa.

– Minulla on yksi kahdenkymmenen lampaan ja yhden pässin ryhmä suojaisassa kopissa tallin edustalla. Siellä asustava ryhmä on selväsi iloisin ja nauttii talvesta.

Teksti Tuuli Turtola

Kuva Katja Torkko