Nuorten Luonto

Julkaistu: 28.9.2010

Teksti ja kuva: Maija Taka

Entisajan omavaraisuus on kaukana nykypäivän kulutuskulttuurista, jossa tuotteiden tuotantorosessi ja alkuperä aiheuttavat ostajalle päänvaivaa.

Hinnasta voi päätellä paljon. 9 euron paidasta ei puuvillan tuottajalle tai paidan ompelijalle jää juuri mitään. Jos appelsiinit maksavat 90 senttiä kilolta, voi vain miettiä, paljonko summasta päätyy etelän viljelijälle ja hänen perheelleen.

Miten tässä näin kävi?

Liikenteen kehityksen myötä tavaroita kuljetetaan entistä nopeammin ja edullisemmin halki maailman, eikä etäisyys ole enää ongelma. Tuttavani osti aikoinaan ensimmäisellä palkallaan pelkkiä banaaneja, tuon ajan harvinaisuuksia – nykyään banaania syödään lähes joka taloudessa vuoden ympäri.

Nykyinen kulutustapamme aiheuttaa syviä haavoja ympäristöön. Kuluttajana voimme valinnoillamme tehdä muutoksen. Ihmisen on pakko vähentää kulutustaan, vaikkei se helppoa olekaan.

Tietoa ei aina saatavilla

Suomalaista vai espanjalaista? Esimerkiksi tomaatit viljellään Suomessa ympäri vuoden kasvihuoneissa, jotka käyttävät energiaa lämpöön ja valaistukseen, mutta tomaatteja ei tarvitse kuljettaa kauas. Etelässä tomaatit menestyvät pelloilla, mutta kemikaalit ja pitkät kuljetusmatkat kasvattavat niiden taakkaa. Kotimaisten tomaattien on myös todettu olevan puhtaampia.

Elinkaariajattelun avulla voidaan pohtia sitä, mitä kaikkea tuotteen valmistukseen, kuljetukseen, käyttöön ja jätehuoltoon kuluu. Esimerkiksi myslin kohdalla mietitään sitä, missä vilja on viljelty, mistä rusinat tulevat, entä kuka tuottaa pähkinät. Onko mysli pientuottajan tekemää, vai kokoaako suuri yritys raaka-aineet pilkkahintaan? Ongelmana on tiedon hankala saatavuus, sillä nykypäivän tuotannossa välikäsiä on paljon ja ne sijaitsevat ympäri maailmaa.

Lisäksi kaupassa suoraan ostajille on tarjolla usein vain vähän tietoa tuotteista. Esimerkiksi virolainen savukala voi olla kalastettu Virossa, mutta se on viety savustettavaksi Kiinaan asti, koska se on ollut halvin vaihtoehto.

Reilu kauppa on reilu teko?

Reilun kaupan sertifikaatti pyrkii parantamaan kehitysmaiden viljelijöiden asemaa ja elinkeinoa. Helsingin yliopiston tutkija Joni Valkila tutkii Reilun kaupan kahvia Nicaraguassa. Hänen tutkimustensa mukaan viljelijät myyvät tuottamansa kahvin jalostajille samaan hintaan kuin tavallisenkin kahvin, ja valtaosa Reilun kaupan kahvin korkeammasta hinnasta jää kaupalle Suomeen.

Tavallisen kahvin hinnasta 48 % päätyy tuotantomaahan, 49 % kuluttajamaahan eli Suomeen. Reilun kaupan kahvin hinnasta alkuperämaahan päätyy 35 % ja kuluttajamaahan 59 %. Neljän euron tavallisesta kahvipaketista alkuperämaahan päätyy siis 1,92 euroa ja kuuden euron Reilun kaupan kahvista 2,10 euroa.

Valkilan mukaan Reilu kauppa auttaa viljelijöitä saamaan kahviaan markkinoille, mutta sertifikaatin tavoite parantaa paikallisia työoloja on kuitenkin vielä kesken.

Kuluttajan viisain teko on käyttää omaa järkeään. Entisaikaan Suomessa syötiin sitä, mitä oli saatavilla lähiympäristössä tuotettuna. Nyt valintoja tehdessä tuotteista voi huomioida niin monia asioita, että päänsärky on lähellä. Muutamaan seikkaan valinnoissaan voi kuitenkin keskittyä.

●      Suosi lähellä tuotettua. Mitä kauempaa tuote tulee, sitä enemmän se on kuluttanut.

●      Kasvata itse! Tomaatit, yrtit, porkkanat ja salaatit…

●      Vähennä eläinkunnan tuotteita – ne kuormittavat ympäristöä eniten. Broilerinliha on nautaa ja sikaa parempi vaihtoehto. Suosi kotimaista kalaa.

●      Vältä viljoista riisiä. Se tuotetaan kaukana, kuluttaa paljon vettä ja tuottaa paljon kasvihuonekaasuja.

●      Vältä pakkausjätettä.

●      Suosi lähistön pienviljelijöitä. Toreilta ja kauppahalleista voi ostaa suoraan tuottajilta, jotka tuntevat tuotteidensa historian.

●      Lähde syksyiseen metsään keräämään sieniä ja marjoja.

Lähteet:

Kokkonen Sanna, Anu Nowak, Simo Veistola & Juha Vilkki (2009). Lukion biologia. Ympäristöekologia. Otava

Maailman tila 2008. Kestävä talous. Worldwatch-instituutti. 2008. Gaudeamus.

Valkila J., P.Haaparanta & N.Niemi (2010). Empowering coffee traders? –The coffee value chain from Nicaraguan Fair trade farmers to Finnish consumers. Journal of business ethics.