Jääpuikkoja viiksissä ja muita syitä rakastua Suomeen


21122012328

Teksti: Erika Weckström, kuva: Jorge Machado

Eräopas Jorge Machado tuli Suomeen pohjoisen luonnon houkuttelemana – eikä halua enää lähteä pois. 

Näin pohjoisesta näkökulmasta voi olla hankala ymmärtää jonkun kokevan vetoa meidän

leveysasteillemme, mutta portugalilainen Jorge Machado on tästä elävä esimerkki. Hän vaihtoi

kotiseutujensa kumpuilevat tasangot ja lämpimän ilmaston Jyväskylän pakkasiin ja pimeään.

– Suomessa neljä vuotta asunut ystäväni houkutteli minut käymään ja sanoi, että viihtyisin täällä. Eikä hän ollut väärässä. Suomi on aivan mahtava paikka, rakastuin maahan heti!

Suomen hienoina puolina hän mainitsee monipuolisen luonnon, selvästi vaihtuvat vuodenajat ja pikantin erikoisuuden.

– En ole missään muualla kokenut sitä, että viiksistä roikkuu jääkokkareita.

Kiintymyksen Suomeen sinetöi Lapissa vietetty joulukuu, jota hän kuvailee toteutuneeksi unelmaksi. Laajat metsät ja villin luonnon monimuotoisuus jättivät moisiin maisemiin tottumattomaan mieheen lähtemättömän jäljen. Edes talven pimeät päivät eivät hetken totuttelun jälkeen tuntuneet raskailta.

Rakkaus luontoon syntyi jo lapsena

Nyt kolmekymppinen Jorge vietti lapsuutensa Barreiron kaupungissa, lähellä Lissabonia. Omimmakseen hän kuitenkin tuntee vanhempiensa kotiseudun Alentejon.

– Rakkauteni luontoon on syntynyt siellä.

Alentejolainen maisema on tyypillisesti tasankomaista, korkkitammien ja havupuitten kirjomaa maastoa.

– Keväisin luonto siellä on todella kaunista, kun lukuisat kasvit ovat kukassa. Muina aikoina väriskaala rajoittuu vihreään ja ruskeaan kuivan ilmanalan vuoksi.

Jorgen isovanhemmilla oli maatila, joten hän sai aikaisin läheisen kontaktin maatilan töihin ja sen eläimiin. Hän muistelee lämpimästi isoisänsä hevoskärryn keinuntaa ja isän kanssa tehtyjä metsästysretkiä.

– En kuitenkaan koskaan oppinut pitämään metsästyksestä, joten opettelin suunnistamaan ja aloin tehdä itsenäisiä retkiä.

Hän tutustui kasveihin ja nautti luonnossa liikkumisesta.

– Kerran ulkoillessani yksin törmäsin yhtäkkiä pesueeseen kullanruskeita villisian poikasia. Ne makasivat hiljaa ja liikkumatta kylki kyljessä. Olin aivan haltioissani.

Vasta kun hän kertoi kokemuksestaan vanhemmilleen, hän ymmärsi tilanteen kääntöpuolen.

– Isä kertoi, että jos emakko olisi ollut lähellä, se olisi voinut käydä päälleni.

Harrastuksesta ammattiin

Luonnonvara-alalle hakeutuminen tuntui Jorgesta selvältä valinnalta. Hän kouluttautui luonto-oppaaksi Cercadillan vuoristokylässä Espanjassa. Koulutus pätevöitti hänet ohjaamaan ratsastus-, maastopyöräily- ja vaellusretkiä. Kun Jorge valmistui, hän työskenteli jonkin aikaa cercadillalaisessa seikkailumatkoja tarjoavassa yrityksessä ja kesäleirioppaana. Työssä häntä miellyttää tietenkin läheinen kontakti luontoon.

Retkeily Portugalissa on kovin erilaista kuin Suomessa, koska jokamiehenoikeudet ovat siellä tuntematon käsite.

– Käytännössä kaikki maat, joita ei ole suojeltu, ovat yksityisessä omistuksessa. Ulkopuolisia karkottavat aidat ovat myös tavallinen näky.

Retkeilyä varten on mentävä merkityille poluille tai kansallispuistojen reiteille.

– Tosin joinain kesinä ei edes kansallispuistoissa saa retkeillä metsäpalovaaran vuoksi.

Hän ihasteleekin jokamiehenoikeuksien antamia lähes rajattomia mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen.

Tähtäimessä tulevaisuus Suomessa

Jorgen vastaus tulee epäröimättä, kun puhe kääntyy tulevaisuuteen.

– Haluan rakentaa elämäni tänne. Olen jo alkanut opetella suomea.

Haavekuvissa on vaatimaton talo maaseudulta. Pihamaalle hän laittaisi ilman muuta kasvimaan yrteille ja kasviksille. Yrtit, varsinkin niiden lääkinnällinen käyttö, ovat hänelle erityisen kiinnostuksen kohde. Kuusenkerkkäsiirappi tai muut suomalaiset yrttirohdot eivät ole vielä ehtineet tulla tutuiksi.

– Suomalaisiin lääkekasveihin tutustuminen on tehtävien asioiden listallani.

Yrttilääkinnän taitoja ei ole onneksi vielä koskaan tarvittu maastossa, mutta kotioloissa hän on valmistanut yrttipohjaisia voiteita ja hauteita.

Ennen kuin nämä haaveet voivat toteutua, on opittava suomen kieli. Se kun on edellytys

eräoppaana työskentelemiselle. Jorge toivoo myös voivansa pian osallistua Lapissa järjestettävälle eräopaskurssille, jolla hän saisi päivitettyä osaamisensa suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Toistaiseksi hän hankkii elantonsa työskentelemällä baarissa.

Matka suomalaiseksi eräoppaaksi ei siis ole nopea tai yksioikoinen, mutta Jorge on päättäväinen suuren elämänmuutoksen keskellä. Onnea matkaan – toivottavasti metsissämme samoilee, pyöräilee tai ratsastaa pian eräopas Machado!

KATSO MYÖS