Ympäristö muuttuu mediassa


Ympäristöjournalismin konkari Ismo Tuormaa uskoo arkielämän esimerkkien, hyvien perusteluiden, huumorin ja joskus myös syyllistämisen voimaan.

Ismo Tuormaa on Suomen ensimmäisiä ympäristötoimittaja-nimikkeellä palkattuja toimittajia. Tuormaan toimittajaura alkoi 35 vuotta sitten – sen jälkeen hän on ehtinyt työskennellä pääasiassa ympäristötoimittajana eri sanoma- ja aikakauslehdissä, televisiossa tv-dokumenttien ja yritysohjelmien tekijänä sekä tiedottajana ja yrittäjänä.

Tuormaan kiinnostus ympäristöön heräsi jo nuorena.

– Kun muut hurahtivat taistolaisuuteen tai kokoomuslaisuuteen, minä pidin koulussa ympäristöaiheisia esitelmiä. Kiinnostukseni on aina ollut nimenomaan yhteiskunnallisessa näkökulmassa. Nuorena menin kerran mukaan Herttoniemen yhteiskoulun luontokerhoon, mutta siellä preparoitiin myyriä. Tieteellinen luontoharrastus ei ollut minun juttuni, Tuormaa kertoo.

Työkokemusta karttui ensin kesätöissä Uudessa Suomessa ja Hyvinkään sanomissa, sitten yövuorossa STT:llä. Pian hän jo kirjoitti viikoittain seitsemään eri aikakauslehteen säännöllisesti. 25-vuotiaana Tuormaa aloitti Suomen luonnonsuojeluliiton tiedottajana ja toimi järjestössä seitsemän vuoden ajan.

– Ympäristöasiat tulivat siinä työssä entistä tutummiksi ja syventyivät, hän tuumaa.

Median ympäristöremontti

Pitkän uransa aikana Tuormaa on ehtinyt nähdä muutoksen tavassa, jolla ympäristöasioita käsitellään mediassa.

– Ennen jopa päästöjen vaarallisuus asetettiin kyseenalaiseksi, mutta nyt se aika on ohi ja päästöjen haitat myönnetään. Nykyään myös viha alkuperäisluontoa kohtaan on osin haihtunut. Vielä kymmenisen vuotta sitten siihen törmäsi usein lehdistössä ja televisiossa, Tuormaa kertoo.

Hänen mukaansa seuraavaan suureen muutokseen tarvitaan ympäristöliikkeiden apua.

– Ympäristöliikkeiden on päästävä eroon nysväpetterin imagostaan ja oltava laaja-alaisia ja uskottavia. Ympäristötoimittajien puolestaan on osoitettava, että he osaavat ideoinnin ja ymmärtävät myös politiikan, talouden ja tekniikan päälle osana ympäristöasioita. Uusia tapoja käsitellä asioita kaivataan, jotta kuva ympäristönsuojelusta monipuolistuisi ja tulisi konkreettisemmaksi ja osaksi arkielämää, Tuormaa kuvailee.

– Ympäristöasiat eivät ole mikään ”normaalien” uutisten päälle liimattava liite, vaan ne ovat itse se merkittävä uutinen.

Valtamedian tapa käsitellä ympäristöasioita kaipaa Tuormaan mukaan remonttia.

– Ympäristöasiat vaativat syiden ja seurausten lisäksi monen eri alan todellista ymmärtämistä. Toimittajat ovat usein saman uutisformaatin orjia, ja ympäristöasioista kertomiseen tarvitaan uudenlaista näkökulmaa.

Tällä hetkellä Tuormaata huolestuttaa erityisesti se, että kaikki television säännölliset ympäristöohjelmat on lopetettu. Hän ehti itse työskennellä TV2:n ympäristöuutisten toimittajana kymmenen vuotta.

– Mitä se kertoo tästä yhteiskunnasta? Ympäristöasioita pidetään tärkeinä ja suojelun tarve on tunnustettu, mutta jäljelle jätetään Yleisradiossa vain MOT:n kaltainen ohjelma, Tuormaa tuhahtaa.

Piupaut hörhöttelylle

Ympäristöasioista kiinnostuneet ihmiset leimataan helposti aktivisteiksi ja kettutytöiksi. Tuormaan mukaan tämäkin asenne on vähitellen muuttumassa.

– Nämä vanhoilliset asenteet on kuitenkin sisäistetty niin hyvin, että ne tulevat helposti esiin, kun pintaa hieman rapsuttaa.

– Tietyllä tapaa alkuperäisen luonnon arvostaminen on jopa laskenut, kun yhä useammilta nuorilta – ja toimittajilta – puuttuvat omat, jo lapsuudessa saadut luontokokemukset. Tekninen luonnonsuojelu valtaa alaa, mikä sekin on tietysti hyvä asia. Kuitenkin luonnonvarainen luonto on se, josta olemme riippuvaisia ja myös sitä pitäisi osata arvostaa. Toimittajat kirjoittavat luontoa arvostavien juttujen sijaan usein vain uusista ympäristökeksinnöistä, jotta eivät leimautuisi hörhöiksi, Tuormaa arvelee.

Myös häneen itseensä on pitkän työuran aikana suhtauduttu kaikenlaisilla tavoilla. Tuormaa ei ole sellaisesta kuitenkaan piitannut.

– Ympäristötoimittajan pitää uskoa asiaansa, pitää pintansa ja olla tarkka, että kirjoitetut asiat ovat totta. Olen ollut pitkään myös politiikassa, esimerkiksi jäsenenä ympäristölautakunnassa ja huomannut, että kun asian osaa perustella hyvin, ei juuri kukaan vastusta ainakaan ääneen.

Joskus on syyllistettävä

Entä miten ympäristöasioista kannattaa kirjoittaa, jotta ihmiset eivät parin ensimmäisen lauseen jälkeen menetä mielenkiintoaan?

– Koskaan ei voi saada kaikkia puolelleen, mutta esimerkiksi suojeluasioissa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten asian esittää. Vaikka itse haluaisit säilyttää vanhan metsän luontoarvot, on taloudellisiin hyötyihin vetoaminen joskus kannattavampaa.

Todellisuudessahan ympäristön huomioon ottaminen onkin taloudellisesti järkevää pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Perustelun aloittaminen kohderyhmän mukaan auttaa saamaan asian läpi. Huumorikaan ei ole harkiten käytettynä pahasta.

– Joskus pitää myös syyllistää, jotta asiat menevät perille: esimerkiksi, että lajittelet jätteesi, tai itket ja lajittelet! Ei liikennesäännöissäkään sanota, että jos sua ei huvita niin ei sun oo pakko pysähtyä punaisiin valoihin. Ei osa ihmisistä voi olla vapaamatkustajia itsekkäistä syistä, Tuormaa laukoo.

Hänen mukaansa ympäristöasiat pitäisi tuoda arkielämän tasolle ja esittää esimerkein ja mittakaavoin vaikkapa kuinka paljon energiaa tarvitsee säästää, jotta säästät rahaa ja jotta uutta vesivoimalaa ei tarvitse rakentaa.

– Ympäristöasiat on hyvä linkittää arkipäivään, talouteen ja politiikkaan, koska silloin saa asiansa paremmin läpi. Ennen kaikkea kannattaa olla rohkeasti ja perustellusti asiansa takana. Ellei edes itse usko sanomaansa, miksi muidenkaan pitäisi, Tuormaa neuvoo.

Kuukautissiteestä se alkoi

Kemikaalicocktail-blogin pitäjä Noora Vanhanen mainostaa YLEssä hauskoja ympäristötekoja, esimerkiksi nettikokouksia villasukat jalassa.

Noora Vanhanen sai Kuningaskuluttajan toimittajana työskennellessään ensimmäiseksi juttuaiheekseen kuukautissiteen anatomian. Jutusta tuli hyvä, ja Vanhanen huomasi alan omakseen; hän kiinnostui ympäristöasioista erityisesti kemikaalien näkökulmasta. Tällä hetkellä hän pitää suosittua Kemikaalicocktail-blogia ja toimii Yleisradion ympäristövastaavana.

Vanhanen, 27, on valmistunut ammattikorkeakoulusta mediatuottajaksi, mutta opiskellut myös tv- ja radioalaa. Varsinaisen toimittajan homman hän oppi ollessaan töissä YLEn Kuningaskuluttajassa. Kyseinen ajankohtaisohjelma käsittelee kuluttajien asemaa sekä tarkastelee ja vertailee kriittisesti kulutushyödykkeitä.

– Järkytyin sidejuttua tehdessäni kun tajusin, kuinka paljon siteet ja tamponit sisältävät erilaisia kemikaaleja, jotka käytössä joutuvat limakalvoillemme. Kemikaaleja on myös kaikkialla ympärillämme, ruoassa ja tavaroissa, Vanhanen kertoo.

Hän myös huomauttaa, että suomalaista ruokaa pidetään kemikaalivapaana, vaikka oikeasti vain luomu on sitä.

Vanhanen käsittelee päivittäin kemikaaleja, luomua ja eettistä kuluttamista blogissaan, jolla onkin viikoittain tuhansia lukijoita. Blogilista.fi-palvelun listauksissa sen suosio näkyy luetuimpien blogien joukossa, jossa se pistää silmään muotiblogien seasta. Kemikaalien löytyminen jokapäiväisistä käyttötavaroista ja -aineista selvästi kiinnostaa ja huolestuttaa ihmisiä.

Lähituotannon puolesta

Mihin asioihin median pitäisi kiinnittää enemmän huomiota?

– Liikenteen ympäristövaikutuksista puhutaan jo paljon. Lähituotteiden merkitystä pitäisi korostaa. Tuotannon valuminen Suomesta muualle on huolestuttavaa, koska lähituotteiden suosiminen olisi kannattavaa niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta, Vanhanen sanoo.

Hänen mukaansa ostopäätöksiä aina teipistä henkilöautoon pitäisi harkita tuotteen elinkaaren perusteella. Yksittäisen tuotteen ympäristövaikutukset saattavat saada uskomattomia mittasuhteita, kun huomioon otetaan koko elinkaari raaka-aineista jätteeksi. Hänen mielestään myös selviä lakeja, vaikkapa tietulleja, tarvittaisiin pelkän puhumisen sijaan.

Hauskaa ja hyödyllistä

Muutoksen aikaansaamisesta Vanhasella on kolmen kohdan teoria:

– Ympäristöasiat on voitava tehdä hauskasti, ihmisten on saatava niistä itselleen jotain taloudellista hyötyä tai niistä on säädettävä lailla. On hienoa, jos ihmiset ymmärtävät, että hei, tämä on hyvä juttu minulle, ja että tämähän on hyvä juttu myös luonnolle! Ehkä ympäristöjärjestöjen pitäisi tehostaa erilaisten ympäristökokemusten järjestämistä ja vaikka lasten ja nuorten ympäristökasvatusta. Syyllistämisellä samaa lopputulosta ei saavuteta, Vanhanen sanoo.

– Ylessä olemme mainostaneet nettipalavereja kertomalla mahdollisuudesta kokoustaa omassa työhuoneessa villasukat jalassa teekupin kanssa ilman, että täytyy lentää palaveriin. Olemme korostaneet sitä, että juuri sinä hyödyt säästämällä aikaa. Käytännössähän sillä on myös suuria ekologisia vaikutuksia, kun matkustaminen vähenee. Positiivinen ajattelu ja lait ovat keinoja, joilla ihmiset saa toimimaan, Vanhanen summaa.

Teksti Annika Kettunen

KATSO MYÖS