Vuodenaikakateus
Julkaistu: 8.3.2013
Teksti: Hanna Kärppä, kuvitus: Eero Astala
Syksyllä, keskellä masentavan marraskuun pimeitä päiviä, varaan kaukomatkan Thaimaahan. Äärimmäisen epäekologisen lentomatkan palmujen juurelle.
Joululomaksi matkustin Kuopioon ja Kemiin. Pakkanen paukkui mittarissa parhaimmillaan -25 asteessa. Huomasin kuitenkin uuden puolen itsessäni: nautin hyisestä talvi-ilmasta.
Onnistuneen joululoman jälkeen pohdin, voisiko muutkin lomat viettää Suomessa? Perheellämme on mökki meren rannalla, isovanhemmillani taas Kittilässä. Entä jos en matkustaisikaan Aasiaan, vaan etsisin lomafiilistä kotimaastani?
Sillä kuka sanoo, että mökillä täytyy viettää kaksi viikkoa putkeen sukulaisten seurassa ärsyttävyyteen asti? Kuka sanoo, että mökillä täytyy kärvistellä ilman netin suosikkisarjoja ja Facebookia?
Lomastaan voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa. Talviseen mökkilomaani kuuluisivat ainakin hiihtäminen meren jäällä, saunominen, kuuman kaakaon juominen, yhteinen aika perheen kanssa ja lautapelit.
Suomalaisia vaivaa krooninen vuodenaikakateus. Haemme rusketusta ympäri vuoden solariumista, ja talvisin matkustamme etelään. Viileällä kesällä kiroamme sitä, miksi synnyimme juuri Suomeen.
Aivan kuin olisimme unohtaneet vuodenaikojemme rikkauden. Vaikka vuodenajat vaihtuvat joka vuosi, tuntuu niistä jokainen alkaessaan kuin uudelta. Näinkö linnut laulavat keväällä? Tältäkö tuntuu uida ensimmäistä kertaa kesällä järvessä? Miten nopeasti syksy vaihtuu talveen?
Väitän, että meidän tulisi kohentaa suhtautumistamme vuodenaikoihin. Onko talvi lopulta niin kurja ja pimeä? Auttaisivatko päivittäinen liikunta, ystävien näkeminen ja mielekkäät harrastukset talvimasennustamme pitkien etelänmatkojen sijaan?
Ensimmäistä kertaa harkitsen vakavasti matkaa Suomeen.
Kirjoittaja opiskelee Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa journalismia.
KATSO MYÖS
