Villinä vihanneksiin, pähkinöinä pensaisiin


TEKSTI: TAIJA RINNE, KUVAT: TAIJA RINNE JA JOEL ROSENBERG

 

Villivihannekset ovat olleet kesän suosikkimuonaa. Syksyllä taas tekee mieli kypsyvien marjojen ja hedelmien äärelle. Kumpikin vuodenaika on otollinen urbaaniin sadonkorjuuseen.

Helsingin kesäluonnosta löytyy useita villivihannesapajia, mutta esimerkiksi Harakan saaressa niiden saloihin opastetaan kädestä pitäen. Opasta, kasvitieteilijä Adela Pajusta innostavat erityisen paljon juuri villivihannekset. Niitä on hienoa kerätä, kunhan tuntee tietyt säännöt.

– Ensimmäiseksi pitää tietää, mitä kerää. Tunnista siis kasvi. Toiseksi, poimi vain puhtaalta paikalta. Isolle tielle pitää olla matkaa useita satoja metrejä, mutta pienelle metsätielle riittää noin 50–100 metriä. Kolmas sääntö on, että kasvin tulee olla ehjä ja puhdas, Pajunen neuvoo.

Ehkä yksi tunnetuimmista syötävistä villivihanneksista on voikukka, joka muun muassa puhdistaa maksaa. Suomalaisten suosikin, nokkosen lehdet ovat täynnä vitamiineja, rautaa ja kalsiumia. Vinkkinä ensi kesään: nokkosesta saa satoa koko kauden, jos sitä niittää välillä.

– Nokkosen siemenillä voi vahvistaa munuaisia sekä hoitaa stressiä ja väsymystä. Elo–syyskuu on nokkosten siementen keruun aikaa, kertoo Pajunen.

Joka puolella on syötävää, kun tietää mitä etsii. Pajunen listaa kierroksellaan sekä teehen että villisalaattiin sopivia kasveja sekä lääkinnällisiä yrttejä.

– Maitohorsmasta, mansikanlehdistä sekä mustaherukka- ja vadelmapensaan lehdistä saa oivallista teetä, kun taas makeat orvokin kukat kaunistavat ruoka-annoksia. Kultapiisku auttaa virtsatientulehdukseen. Monelle saattaa myös olla yllätys, että esimerkiksi vuohenputkesta saa tärkeitä valkuaisaineita, sanoo Pajunen.

Rikkaruohona pidetty litulaukka maistuu sipulilta ja muhkealehtinen isomaksaruoho on mehukas lisä salaattiin. Joka puolella kukkiva maitohorsma on myös oiva ruokakasvi.

– Sen nuoret versot maistuvat parsan tapaan valmistettuina ja kukkia voi käyttää myös ruuanlaitossa, kertoo Pajunen.

Monet kesän antimet voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla, mutta tuoreesta sadosta pääsee nauttimaan myös syksyllä.

– Syyskuussa voi esimerkiksi kerätä nokkosen ja voikukan juuria, kertoo Pajunen.

Harakan saaressa järjestetään vilivihannesretkiä kesäisin, syksyllä muun muassa näyttelyitä ja energialuontopolku.


Puolivilli, urbaani sadonkorjuu 

Syksyn sadosta kaupunkilaisen kannattaa pitää mielessään myös julkiset ruokapuut ja -pensaat. Ympäristöjärjestö Dodon kaupunkiviljelijöiden Joel Rosenberg on laatinut verkossa toimivan Satokartan, joka esittelee Helsingin apajia. Syksyisin yhdistys järjestää myös urbaaneja sadonkorjuupyöräilyjä. Rosenberg piirsi satokartan aluksi paperille, verkossa se on ollut hieman yli vuoden.

– Toivon avoimen kartan rohkaisevan ihmisiä jakamaan omat satopaikkansa ja käyttämään urbaania satoa. Se on ekologista, terveellistä, tuoretta ja halpaa ravintoa. Urbaani sadonkorjuu vahvistaa kaupunkilaisten luontokokemusta ja suhdetta lähiympäristöön, sanoo Rosenberg.

Uskaltaako kaupunkivihanneksia syödä? Dodo on myös selvitellyt kasvisten turvallisuutta.

– Olisin enemmän huolissani siitä, että valtaosa syömästämme ruoasta on kaupasta ostettua, ei-luomua ruokaa. Helsingistä kerätyt hedelmät ja marjat kannattaa huuhtaista, eikä isoja määriä kannata kerätä vilkaasti liikennöityjen teiden varsilta, neuvoo Rosenberg.

 

Lisää julkisia ruokapuita!

Kartalla on perusomppujen lisäksi myös runsaasti esimerkiksi luumuja, tyrniä, aroniaa ja erilaisia pähkinöitä. Saako mitä tahansa kerätä mistä tahansa? Jokamiehenoikeuksissa puhutaan luonnonmarjoista ja -vihanneksista.

– Kysyin puistojen marjoista ja hedelmistä ympäristöministeriöstä, ja heidän asiantuntijansa mukaan julkisten paikkojen puut ja pensaat ovat vapaata riistaa. Vaikka hieman harmaalla alueella ollaankin niiden luonnonvaraisuuden kanssa.

Osa puista ja pensaista on Rosenbergin mukaan eläinten ”kylvämiä”, osa taas ihmisten aikaansaannosta joko vahingossa tai tarkoituksella. Vanhojen huviloiden puutarhoista saattaa muistuttaa yksinäinen omenapuu metsässä. Puistojen istutuksia hoitaa Helsingin kaupungin rakennusvirasto, joka on vastuussa muun muassa runsaista marja-aronia esiintymistä.

– Olen huomannut kysynnän kasvaneen, eikä ihme. Onhan kyseessä ilman torjunta-aineita kasvatettu lähiruoka. Kaupungin tulisi vastata kasvavaan kysyntään ja istuttaa lisää hedelmäpuita sekä marja- ja pähkinäpensaita puistoihin. En vastusta koristekasveja, mutta niiden osuus puistojen istutuksista on käsittämättömän suuri. Ei meillä ole ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen vähenemisen aikakaudella enää varaa tällaiseen tuhlaukseen, Rosenberg päättää.

Helsingin satokartta ja tietoa urbaanista sadonkorjuupyöräilystä osoitteessa: satokartta.net

Tampere sai oman satokarttansa elokuussa:
tampereensatokartta.net

www.harakansaari.fi

 

Jokaisen oikeudet

Luonnonvihanneksia koskevat jokamiehenoikeudet. Dodon selvityksen mukaan myös julkiset ruokapuut ovat vapaasti poimittavia, ellei opasteissa erikseen rajoiteta poimintaa.

Jokamiehenoikeudet pääpiirteittäin (katso koko lista osoitteesta: ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet):

Saat:
­­– liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla.
– poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia.

 

Et saa:
– aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille.
– kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta.
– roskata ympäristöä.

Lähteet:
satokartta.net
ymparisto.fi

KATSO MYÖS