Vauhtimatkalla Japanissa
Julkaistu: 22.2.2010
Superjuna Shinkansen kiidättää turistia Japanin laidalta toisella nopeudella ja täsmällisyydellä, joista suomalainen junamatkustaja saa yleensä vain haaveilla. Nopea matkanteko antaa samalla aikaa pysähtyä.
Kansain lentokenttä – Kioto
Virkailijaa vaihtaa kuponkimme kiiltäviiin Japan Rail Passeihin. Suuren aallon kuvalla koristeltu läpyskä näyttää enemmän onnittelukortilta kuin kahden viikon rajattomaan matkustukseen oikeuttavalta junalipulta.
Asemalaiturilla asettelemme matkalaukkumme jonon jatkoksi sille kohtaa, mihin vaunun numero 3 on merkitty pysähtyvän (ja pysähtyykin, kymmenen sentin tarkkuudella!).
Sisällä junassa kilistelemme vihreä tee -pulloilla. Matka Japanin rautateillä on alkanut!
Kioto – Nara – Kagoshima
Kioton ja Naran temppeleiden tultua tutuksi odotamme innolla pääsyä shinkansen-luotijunan kyytiin. Kuuden päivän aikana olemme ajaneet vain paikallisjunilla, joten on korkea aika ottaa passeistamme hyödyt irti.
Osakassa luotijuna pysähtyy kaupungin pohjoispuolella omalla Shin-Osakan asemallaan. Pääsemme shinkansenien laiturialueelle Japan Rail Passeja vilauttamalla. Lippumme ovat sen verran hyvä diili, että niitä ei ole myynnissä Japanissa asuville matkustajille. Yksi pitkä, edestakainen luotijunamatka tulee jo kalliimmaksi kuin noin 350 euron hintaiset passimme.
Junamatkustaminen on Japanissa erittäin suosittua hintavuudestaan huolimatta. Maan vilkkaimmalla reitillä Tokion ja Osakan välillä liikkuu vuosittain yli 65 miljoonaa matkailijaa – enemmän kuin kaikilla maailman nopeilla rautatiereiteillä yhteensä.
Matkaevääksi sieppaamme Osakan aseman kuuluisat kahdeksankulmaiset ekibenit eli asemilla myytävät lounasrasiat. Ne ovat kuin pieniä taideteoksia lukuisine ruokalajeineen. Jokaisella asemalla on omat, paikallisista tuotteista kootut ekibeninsä.
Juna kiihdyttää vauhtiin niin, että korvat menevät lukkoon. Shinkansenit kulkevat yli 300 kilometrin tuntinopeudella. Tämähän on kuin lentokoneessa!
Paikkalipuista näemme, että meidän on vaihdettava junaa Shin-Yatsushirossa. Aikataulu alkaa hirvittää: vaihtoaikaa on vain 3 minuuttia. Aliarvioimme Japanin rautateiden täsmällisyyden: vaihto on suunniteltu niin, että harppaamme laiturialueen yli vastakkaisella raiteella olevan junan meitä lähinnä olevaan vaunuun. Kätevää!
Kagoshima – Nagasaki
Japanin Napoliksi kutsuttu rento Kagoshiman kaupunki ja sen naapuri, aktiivinen tulivuori Sakurajima jäävät taa, kun kahden viikon lomamme kääntyy loppupuolelleen ja suuntaamme takaisin kohti kaakkoa.
Varaamme paikkaliput Hiroshimaan, mutta kuinka ollakaan, junassa istuessa ajatus Nagasakista alkaa kiehtoa. Ei muuta kuin ulos junasta ja vaihtoyhteyden kyytiin. Odotella ei tarvitse, eikä paikkalippujakaan välttämättä kannata varata: tiheä vuoroväli ja paikkaliputtomille tarkoitetut vaunut helpottavat ex tempore -reissaajan elämää.
Junat ovat täynnä japanilaisia naisseurueita, perheitä ja yksinäisiä liikemiehiä. Japanilaiset matkailevat kotimaassa etenkin uuden vuoden aikaan ja loppukevään kultaisella viikolla. Silloin paikkaliput ja hotellit on varattava hyvissä ajoin etukäteen.
Nagasaki – Hiroshima – Osaka
Haikeana käännyn katsomaan taakseni ennen kuin käännymme kulman ympäri nagasakilaisella sivukadulla. Majapaikkamme isäntä seisoo yhä hyvästelemässä meitä ryokaninsa ovella. Ihmisten ystävällisyys tekee matkanteosta Japanissa miellyttävää, yhteisen kielen puutteesta huolimatta.
Matkalla Hiroshimaan tuijatan ulos junan ikkunasta ja toivon ajan pysähtyvän. Maisema kiitää ohi pikakelauksella. Kahdessa viikossa ehtii nähdä paljon, mutta liian vähän ymmärtääkseen Japania. Matkailija joutuu tyytymään tarkkailijan osaan.
Viimeinen etappi Osakan kautta lentokentälle vie meidät vielä Dotonborin ostoskadun kautta, jossa kiteytyy japanilaisen kulutuskulttuurin syvin olemus. Sydän ei jää Japanin valosmainosten sykkeeseen, vaan pikkukaupungin puutarhaan, jonka maiseman taustan muodostaa savua puhkuva tulivuori.
Kaukomatkasta jää iso hiilijalanjälki
Junamatkailu on ilmaston kannalta rutkasti lentämistä harmittomampaa. Reilun 2500 kilometrin ajelut Japanin rautateillä vastasivat korkeintaan kymmenesosaa matkan kokonaispäästöistä.
Lentomatkojen hiilijalanjäljestä internetin hiililaskurit antoivat reippaasti eroavia tuloksia. Laskurit huomioivat eri tavoin muun muassa koneen reitin, tyypin, täyttöasteen sekä muut hiilidioksidin ohella ilmastoa lämmittävät päästöt. Korkeimman päästöarvion antaneen Lentolaskurin tulokseen on laskettu myös muut ilmastopäästöt hilidioksidiksi muutettuna.
Matkan CO2-päästöt kahdelta hengeltä:
Lennot: 2288–6648 kg (Suorat lennot, 15500 km)
Hotellit: 415 kg (14 yötä)
Junamatkat: 300 kg (2500 km)
* Vaihteluväli eri laskurien antamista luvuista
Yhteensä: 3003–7363 kg hiilidioksidia
www.lentolaskuri.fi – Sivustolta lötyy laskurin lisäksi kattava lista muista hiililaskureista
Hiilidioksidipäästöjen kompensointi vaikeaa
Matkustamisesta aiheutuneita hiilidioksidipäästöjä voi yrittää kompensoida vapaaehtoisilla maksuilla organisaatioille, jotka rahoittavat metsien istuttamista, uusiutuvan energian tuotantoa, ekotehokkuuden lisäämistä tai ympäristöjärjestöjen ilmastotyötä. Kompensointi on kuitenkin ongelmallista monista syistä.
Lentämisestä aiheutuvat päästöt alkavat lämmittää ilmakehää heti, joten kompensoinnissa pitäisi ottaa huomioon kertyvä ”velka”. Esimerkiksi puita istuttamalla hiili sitoutuu ilmakehästä hitaasti – eikä mikään takaa ettei istutettua metsää kaadettaisi ja sen varastoima hiili päätyisi uudestaan kiertoon. Yksi vaihtoehto onkin tukea jo olemassaolevien metsien suojelua.
Jos kompensointia tehdään investoimalla rahaa uusiutuviin energialähteisiin, riskinä on ettei uusi energianlähde korvaa uusiutumattomia energianlähteitä, vaan ainoastaan lisää energiantuotatoa ja siten myös energiankulutusta.
Vaikka päästönsä kompensoisi, peruuttamaton on jo tapahtunut: Lentomatkustuksen päästöt ovat lähtöisin fossiilisista polttoaineista, eikä miljoonia vuosia sitten maaperään sitoutunutta hiiltä enää saada pois ilmakehästä takaisin maankuoren kerrostumiin.
www.sll.fi/tuejatoimi/metsakampanja/index_html
www.luontoliitto.fi/metsa/vaikuta/tuetoimintaa.html
Teksti Liisa-Maija Aukia
Kuva Ismo Puustinen
KATSO MYÖS
