Nuorten Luonto

Julkaistu: 24.11.2011

Teksti: Jutta Setälä
Kuva: Emilia Nypelö

Kaamos on sydäntalven ajanjakso, jolloin aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Suomen pohjoisimmassa pisteessä kaamos kestää 51 vuorokautta. Tuolloin aurinkoa ei näy lähes kahteen kuukauteen.

Usein kaamokseksi kutsutaan pimeää syys- ja talvikautta sielläkin, missä aurinko nousee päivällä muutamaksi tunniksi horisontin yläpuolelle. Pimeys tuntuu talvella hallitsevalta Etelä-Suomessa asti, vaikka aurinko kohoaa taivaalle useaksi tunniksi. Todellista kaamosta esiintyy kuitenkin vasta pohjoisella napapiirillä ja sitä pohjoisemmilla leveysasteille. Mitä lähemmäs pohjoisnapaa siirrytään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä kauemmin se kestää.

Pohjoiselta napapiiriltä pohjoisnavalle

Pohjoisella pallonpuoliskolla kaamoksen ja samalla myös yöttömän yön etelärajana kulkee suurin piirtein pohjoinen napapiiri. Se sijaitsee leveysasteella 66,5 pohjoista leveyttä. Tosin tarkkaa rajaa kaamokselle on hankala määritellä, sillä Auringon valo taittuu hieman kulkiessaan ilmakehän läpi. Pohjoinen napapiiri kulkee kahdeksan valtion alueella, Suomen, Ruotsin, Norjan, Islannin, Venäjän ja Kanadan sekä Yhdysvalloissa Alaskan ja Tanskalle kuuluvan Grönlannin läpi. Suomen Lapissa pohjoinen napapiiri kulkee suurin piirtein Pellon, Ylitornion, Rovaniemen, Kemijärven ja Sallan lävitse.

Napapiirin pohjoispuolella aurinko on horisontin yläpuolella ainakin yhden kokonaisen vuorokauden vuodessa ja vastaavasti vähintään yhden kokonaisen vuorokauden sen alapuolella. Kaamosta kestää siis vähintään vuorokauden ja vähintään yhtenä yönä aurinko ei laske lainkaan. Napapiirin kohdalla yöttömästä yöstä nautitaan kesäpäivänseisauksen aikaan 21. tai 22. kesäkuuta ja talvipäiväseisauksena joulukuun 21. tai 22. päivänä aurinko ei näyttäydy lainkaan.

Suomen puolella kaamos kestää pisimpään Nuorgamin korkeudella, jossa kaamos alkaa marraskuun loppupuolella ja päättyy tammikuun puolen välin jälkeen. Pisin kaamos koetaan pohjoisnavalla, jossa se alkaa syyspäiväntasauksena syyskuussa ja loppuu kevätpäiväntasauksena maaliskuussa. Kaamos kestää puoli vuotta, jonka jälkeen alkaa puolen vuoden mittainen valoisa aika, jolloin aurinko ei laske lainkaan. Pohjoisnavan vuosi on siis ikään kuin yksi pitkä vuorokausi.

Kaamoksen anatomia

Kaamos ja vuodenaikojen vaihtelu ovat seurausta maapallon kaltevasta kiertokulmasta. Maa kiertää Aurinkoa kallellaan – tarkalleen ottaen 23,5 asteen kulmassa. Yksi kierros Auringon ympäri kestää 365 vuorokautta. Kiertokulma pysyy koko ajan samana, joten pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko kallistuvat vuorotellen kohti Aurinkoa ja saavat näin enemmän Auringon säteilyä, siis lämpöä ja valoa, kuin vastakkainen pallonpuolisko.

Kallistuminen kohti Aurinkoa ja siitä poispäin saa aikaan eri vuodenajoille tyypilliset  muutokset yön ja päivän pituudessa ja lämpötilassa. Kun pohjoinen pallonpuolisko on kallistuneena Aurinkoa kohti, saamme enemmän Auringon säteilyä ja meillä on kesä. Samaan aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi. Kun taas eteläinen pallonpuolisko on kallistuneena Aurinkoon päin, pohjoiselle pallonpuoliskolle riittää vähemmän säteilyä ja on talvi. Syys- ja kevätpäiväntasauksen aikaan pohjois- ja etelänapa ovat yhtä kaukana auringosta ja näin myös päivä ja yö ovat yhtä pitkät, 12-tuntiset.

Eteläisen pallonpuoliskon kaamos

Kaamos ei ole vain pohjoisen pallonpuoliskon ilmiö. Vuodenajat ilmenevät eteläisellä pallonpuoliskolla vastaavanlaisina kuin pohjoisella, mutta vastakkaiseen aikaan. Kesä kestää joulukuusta helmikuuhun ja talvi kesäkuusta elokuuhun.

Maanosista kokonaisuudessaan eteläiselle pallonpuoliskolle sijoittuvat Etelämanner ja Osenia, johon Australia kuuluu. Lisäksi suurin osa Etelä-Amerikkaa sekä osa Afrikkaa ja Aasiaa jää eteläiselle pallonpuoliskolle. Eteläisellä pallonpuoliskolla on vähemmän asutusta kuin pohjoisella, esimerkiksi Suomea vastaavilla leveyspiireillä on vain merta ja asumatonta Etelämannerta.

Eteläisellä pallonpuoliskolla kaamoksen rajana on eteläinen napapiiri, joka kulkee suurimmaksi osaksi Eteläisessä jäämeressä. Yksikään valtio ei ulotu eteläiselle napapiirille saakka, joten myöskään kaamosta ei eteläisellä pallonpuoliskolla ole minkään valtion alueella. Lähes kokonaisuudessaan eteläisen napapiirin eteläpuolelle jää vain asumaton maanosa Etelämanner, jonka keskivaiheilla etelänapa sijaitsee.

Etelämanner on äärimmäisyyksien maanosa. Se on maapallon kylmin, tuulisin, korkein ja kuivin manneralue. Maaliskuun 21. päivän tienoilla Etelämantereella alkaa kuusi kuukautta kestävä kaamos ja syyskuun 23. päivän tienoilla kaamos vaihtuu kuuden kuukauden mittaiseksi yöttömäksi yöksi eli aurinko ei laske lainkaan puoleen vuoteen.

Ei pelkkää pimeyttä

Kaamoksen aikana aurinkoa ei näy, mutta täysin valotonta kaamoksenkaan aikana ei ole. Auringon valo kajastaa horisontin takaa ja taivas hohtaa kauniin värisenä. Myös kuu heijastaa auringon valoa. Kirkkaalla säällä kuutamon valossa saattaa nähdä lähes yhtä hyvin kuin normaalisti päivällä. Tunnelma vain on erilainen, eikä kaamoksen aikaan päivällä muodostu lainkaan varjoja.

Kaamoksen valoina loistavat myös revontulet. Ne ovat yötaivaalla liekehtiviä värikkäitä valoilmiöitä, jotka syntyvät aurinkotuulet hiukkasten osuessa Maan ilmakehään. Revontulia näkyy sitä enemmän ja sitä useammin, mitä lähempänä napa-alueita ollaan. Suomessa revontulia pääsee parhaiten ihailemaan Lapin kaamoksessa keskiyön aikaan. Ne syttyvät lähes joka yö loistamaan pimeyden keskelle.

 

Ensimmäinen kaamokseni

Jutun kuvituksen on kuvannut 25-vuotias Emilia Nypelö, joka muutti tänä syksynä Turusta Rovaniemelle opiskelemaan matkailututkimusta. Rovaniemi sijaitsee pohjoisella napapiirillä, juuri kaamoksen rajalla. Miten Emilia on varautunut pian alkavaan kaamosaikaan?

”Tiedän teoriassa, minkälainen kaamos on. Aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle edes päiväsaikaan. Mitä pohjoisemmaksi napapiiriltä noustaan, sitä pidempikestoinen kaamos on. Muistan nähneeni kerran dokumentin talvisesta Utsjoesta. Siellä kaamos kestää pari kuukautta ja päivänvalo heijastuu keskipäivällä taivaanrantaan vain harmaana heijastuksena.

Turusta Ouluun muuttanut ystäväni kauhisteli muuttonsa jälkeen pohjoisen pitkiä ja pimeitä talvia. Kun kerroin hänelle muuttavani Rovaniemelle eli vielä Oulua pohjoisempaan, hän toivotti minulle onnea.

En tiedä, kärsitäänkö Lapissa etelää enemmän kaamosmasennuksesta. Näillä leveysasteilla talvet ovat kunnon talvia ja lunta on paljon. Etelä-Suomessa talvet ovat usein pimeitä ja loskaisia. Olen koonnut itselleni talven ajaksi niin paljon mielenkiintoista tekemistä, etten usko kaamosmasennuksen ehtivän kiusata. Onneksi minulla on mukava kämppäkaveri ja uskon, että kaverin kanssa jaettuna pimeys ei tunnu niin pahalta. Joulukuussa lähden kaamosta pakoon Israelin aurinkoon, joten ihan koko kaamosta en tänä talvena näe.”