Nuorten Luonto

Julkaistu: 30.11.2010

Jutta Setälä
Kuva: Jules Verne 1995: Pariisi 1900-luvulla. Helsinki: Otava.

Tulevaisuus on kiinnostanut ihmisiä kautta aikojen. Millaisia ihmiset ovat sadan vuoden päästä ja millaista elämä silloin on? Entä millaiseksi meidän aikamme on kuviteltu 50 tai 100 vuotta sitten?

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Jo kymmenessä vuodessa maailma muuttuu paljon, ja kehityksen suuntaa on mahdoton etukäteen tietää. Menneisyydessä toiset uskoivat, että meidän aikanamme kaikki ihmiskunnan ongelmat on ratkaistu, ja toiset pelkäsivät, että vaaralliset keksinnöt johtavat ihmiskunnan väistämättömään tuhoon tai vähintään kammottavaan riistoyhteiskuntaan.

Isoveli valvoo

Pessimistisimmissä menneisyyden tulevaisuuskuvitelmissa uudet keksinnöt ja tekniikan kehitys on nähty pelottavina. Esimerkiksi höyryveturin keksiminen herätti aikoinaan pelkoa, ettei ihminen voi mitenkään kestää junan luonnottoman kovaa vauhtia. Myös polkupyöräilyä on aikoinaan pidetty hulluutena.

Englantilaisen George Orwellin vuonna 1949 julkaistu romaani Vuonna 1984 on tulevaisuuden kauhukuvitelmien klassikko. Kirja kuvaa epäonnistunutta yhteiskuntaa, jossa kansalaisten valvonta on viety äärimmilleen:

Isoveli-niminen diktaattori valvoo kansalaisten kaikkia liikkeitä heidän yksityisyydestään välittämättä. Jopa vääränlaisten ajatusten ajatteleminen on rikos ja kaikista rikoksista seuraa vakava rangaistus. Usein ihmiset vain haihdutetaan. Menneisyyttä muokataan jatkuvasti vallanpitäjille mieleiseksi kirjoittamalla uudelleen vanhoja tekstejä ja alkuperäinen historia tuhotaan.

Kirjan maailma on ensisilmäykseltä kaukana nykytodellisuudesta, mutta myös meidän maailmassamme teknologiaa käytetään ihmisten tarkkailuun. Kännykän avulla ihmiset voidaan paikallistaa ja kamerat tallentavat kuvaa julkisissa tiloissa ja kaupunkialueella. Internetissä surffailusta jää muistiin tietoja ja kauppojen asiakaskorttien avulla kuluttajista ja heidän ostoksistaan kerätään profiileja.
Voidaanko joskus tulevaisuudessa kuunnella ihmisten ajatuksia tekniikan avulla?

Ratkaiseeko tekniikka ihmiskunnan ongelmat?

Kaikki tulevaisuuskuvitelmat eivät suinkaan ole olleet uhkaavia. Kun toiset pelkäsivät kauhuissaan uusia keksintöjä, toiset kohdistivat uuteen teknologiaan suuria toiveita.

Kun höyrykone keksittiin 1600–1700-lukujen taitteessa, kuviteltiin että se ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat. Samoin uskottiin sähköstä 1800–1900-lukujen taitteessa ja tietokoneista 1970-luvulla.

Näin esimerkiksi James Martin uskoi elektroniikan ja tietokoneiden parantavan maailmaa teoksessaan Wired Society (1978): ”Nyt on mahdollista rakentaa maailma, jossa ei ole saasteita, luonnonkauneuden massiivista tuhoamista, inhimillistä raadantaa ja jossa tuhoavia kulutusmuotoja vältetään.”

Valitettavasti kehitys on harvoin niin yksisuuntaista, että uudesta keksinnöstä syntyisi vain hyvää. Niin höyrykonetta, sähköä kuin tietokoneitakin on käytetty myös sodankäynnissä ja rikollisuudessa.

Maanpäällinen paratiisi vuonna 2000

Yhdysvaltalainen kirjailija Edward Bellamy kirjoitti vuonna 1888 romaanin nimeltään Vuonna 2000, jossa päähenkilö Julian West käy nukkumaan vuonna 1887 ja herää 113 vuoden hypnoosiunen jälkeen vanhentumattomana vuonna 2000.

Kirja kuvittelee meidän aikamme ihanneyhteiskunnaksi, jossa kaikki ihmiskunnan ongelmat on ratkaistu – ei kuitenkaan teknisen kehityksen ansiosta, vaan ihmisten itsensä.

Westin näkemässä tulevaisuudessa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Raha on muuttunut tarpeettomaksi eikä enää ole rikkaita tai köyhiä. Korkeatasoinen koulutus on kaikille avoin ja kaikki kansalaiset opiskelevat kunnes he aloittavat 24-vuotiaana työnteon. Kaikilla on mahdollisuus valita, mitä työtä he haluavat tehdä ja tasapuolisuuden vuoksi raskasta tai epämiellyttävää työtä tekevien työpäivät ovat muita lyhyempiä. Hyvin ansaitulle eläkkeelle siirrytään jo 45-vuotiaana.

Koska rahaa ei ole, työstä ei myöskään saada palkkaa. Työtä tehdään yhteiseksi hyväksi ja oman panoksensa antamista pidetään kunnia-asiana. Jokainen kansalainen saa samanarvoisen ”luottokortin”, jolla hän hankkii haluamansa tavarat valtion varastoista. Yrityksiä ei ole olemassakaan, eikä kenenkään tarvitse yrittää tehdä voittoa. Edes kotitöitä ei ole, sillä ruoka valmistetaan yleisissä keittiöissä ja vaatteet pestään yleisissä pesuloissa. Myös rikollisuus on hävinnyt maailmasta lähes kokonaan.

Kun Orwellin teoksessa tekniikkaa käytetään ihmisten valvontaan, Bellamyn teoksessa keksinnöt tekevät ihmisten elämästä miellyttävämpää. Esimerkiksi kun ulkona myrskyää, teiden päälle lasketaan veden- ja tuulenkestävä suoja, eikä kenenkään tarvitse käyttää enää sateenvarjoja.

Kaasuvaunuja, rautalankavaatteita ja maailman kattava lennätinverkko

Vaikka tulevaisuuteen on mahdotonta nähdä, joskus kuvitelmat osuvat lähelle oikeaa. Ranskalaista kirjailija Jules Verneä voi pitää varsin taitavana ennustajana, sillä monet hänen 1800-luvulla kuvailemistaan keksinnöistä ovat myöhemmin toteutuneet. Verne esimerkiksi ennusti, että ilmaa raskaammat lentolaitteet, kuten lentokoneet tulevat olemaan suurempi menestys kuin ilmaa kevyemmät kuumailmapallot.

Vernen kuoleman jälkeen julkaistu romaani Pariisi 1900-luvulla sisältää paljon nykyajan tekniikkaa, vaikka teksti on kirjoitettu jo vuonna 1863. Kirjassa kevyet ja nopeat junat kuljettavat tuhansia matkustajia ympäri kaupungin kymmenen minuutin välein paineilman ja magneettien avulla. Kaasuvaunut ovat korvanneet hevoskärryt ja kulkevat lähes äänettömästi jopa ylämäessä.

Viestejä voidaan lähettää sähkölennättimellä suoraan lähettäjältä vastaanottajalle ja valokuvalennätin mahdollistaa piirrosten ja tekstien sähköisen lähettämisen. Lennätinverkko kattaa koko maailman ja on poistanut välimatkojen merkityksen tiedonvälityksessä. Lisäksi Vernen teoksessa kuvataan muun muassa pilvenpiirtäjiä, taskulaskimia, televisioita ja ilmastoituja huoneistoja – tosin ilman niiden nykyaikaisia nimiä.

Kaikki Vernen kuvitelmat eivät ole toteutuneet vielä meidän aikanamme ja osa niistä kuulostaa ennemmin taikuudelta kuin todelta. Hän esimerkiksi kuvitteli rautalangasta valmistetut vaatteet, jotka ovat ”käteen pehmeää kuin kashmirvilla”, mutta kulumattomat ja ikuisesti uudelleen hiottavissa ja muodin mukaisesti maalattavissa.

Tulevia tulevaisuuksia odotellessa

Monet tulevaisuuskuvitelmat kertovat enemmän niiden kirjoitusajankohdasta kuin meidän nykyisestä maailmastamme. Niin kauhukuvia kuin kuvauksia tulevaisuuden ihanneyhteiskunnasta voi pitää kritiikkinä sen aikaisille epäkohdille, mutta monet kuvitelmista ovat ajankohtaisia vielä nykyäänkin.

Vielä vuonna 2010 pelkäämme, että tulevaisuudessa ihmisten elämää tarkkaillaan ja rajoitetaan liikaa, että kaupungit hukkuvat saastepilviin ja että kaiken kauniin, yksinkertaisen ja tärkeän arvostus katoaa.

Toisaalta usko, että 50 tai sadan vuoden kuluttua ihmiset ovat vihdoin ymmärtäneet, mikä elämässä on merkityksellistä ja unohtavat sotimisen, tuhoamisen ja turhan omaisuuden haalimisen, elää edelleen.

Kirjallisuutta:
Bellamy, Edward 1888: Looking Backward: 2000–1887 (suom. Vuonna 2000)
Martin, James 1978: Wired Society
Orwell, George 1949: Nineteen Eighty-Four (suom. Vuonna 1984)
Verne, Jules 1994 (käsikirjoitus kirjoitettu v. 1863): Paris au XXe siècle (suom. Pariisi 1900-luvulla)