Nuorten Luonto

Julkaistu: 8.3.2013

Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta

Kesällä valtaosa vesistöistä jää veneettömän ulottumattomiin, mutta talvella retkeilijälle avautuu uusia maailmoja. Jääretkeily on helppoa ja hauskaa, kunhan turvallisuus asetetaan aina etusijalle.

Helmikuinen iltapäivä on taittumassa illaksi, kun luontoliittolaiset hiihtäjät saapuvat Hankoniemen pohjoispuoliseen saaristoon. Kesän veneralli loistaa poissaolollaan, ja mökkiläisistä vain harvat oleilevat alueella talvisaikaan. Saaristo on kauriiden, kettujen ja rusakoiden valtakuntaa.

Hiihtäminen sujuu luistavalla lumella vauhdikkaasti. Jututamme sinnikästä pilkkijää, joka jaksaa kökkiä avantonsa äärellä ilkeästä itätuulesta huolimatta. Kalaa ei ole tullut, mutta se ei häntä lannista.

Suuntaamme kohti pientä saunamökkiä, joka sijaitsee Bengtsårin leirisaarella. Kesäinen lastenleirihulina tuntuu kaukaiselta. Tiedossa on rauhaisa kevättalvinen viikonloppu saaristoidyllin keskellä.

Kohteita kaikkialla

Jää valtaa suojaisat metsälammet jo syksyn ensipakkasilla. Kun talvi etenee, jäätyvät hiljalleen suuremmat sisävedet ja pian myös Itämeren rannat. Viimeisenä pysyvät sulina kosket ja muut virtapaikat sekä suuret selkävedet. Jääretkikohteista ei ole Suomessa pulaa. Jokaisen lähiympäristössä sijaitsee varmasti jokin sopiva vesistö.

Jäätyminen avaa hiljaisia, jopa erämaisen oloisia retkikohteita yllättäviin paikkoihin. Esimerkiksi Espoon ja Sipoon saaristot sijaitsevat aivan suurkaupungin tuntumassa, mutta kaupungin hälinä ei merellä juuri häiritse. Yleisestikin jäällä pääsee kauemmas tieliikenteen melusta kuin kuivan maan alueilla.

Jääretkeily onnistuu helpoiten suksilla, elleivät olosuhteet ole erityisen otolliset retkiluisteluun. Jotkut viilettävät jäällä potkukelkallakin. Retkelle voi mainiosti lähteä myös jalkaisin, jos jäällä ei ole paksusti lunta. Kun jään päällä on paksu lumikerros, kävelystä tulee raskasta taaperrusta.

Jäällä voi harrastaa kaikenlaista retkeilyä parin tunnin päiväpyrähdyksistä usean vuorokauden vaelluksiin. Vaivattomin tapa aloittaa harrastus on lähteä tutulle järvelle kokeneemman kaverin seurassa. Pikku hiljaa jäätä oppii lukemaan paremmin ja turvallisuus lisääntyy kuin itsestään.

Järki käteen

Retkeilijän suurimmat uhat ovat jäätä heikentävät virtaukset. Ennen vieraalle jäälle menoa on parasta selvittää vesistön vaaranpaikat esimerkiksi kysymällä paikallisilta ihmisiltä. Etenkin pilkkijöillä on usein vankka tietämys heikon jään alueista. Kansallispuistojen ja muiden Metsähallituksen ylläpitämien retkikohteiden jäätilanteen voi tarkistaa soittamalla paikalliseen luontokeskukseen.

Kun käyttää tervettä järkeä, selviää jo pitkälle. Jos välttää teräviä niemenkärkiä, kapeita salmia ja suuria selkiä sekä kiertää sulapaikat kaukaa, on suurimmat riskit jo eliminoitu. Lisäksi vältettäviä paikkoja ovat ruovikot, joiden kohdalla jää on kuin seula.

Lumettomissa, tyynehköissä olosuhteissa vesi jäätyy tiiviiksi teräsjääksi, joka jo viisisenttisenä kantaa ihmisen. Lumen sataminen jäätymisen aikaan voi kuitenkin synnyttää hauraampaa kohvajäätä. Joskus jään päällä oleva raskas lumikerros voi aiheuttaa jäähän halkeamia, joista lumen ja jään väliin nousee vettä. Siitä seuraava sohjo tarttuu ikävästi suksenpohjiin, mutta ei sinänsä tarkoita jään olevan vaarallisen heikkoa.

Keväällä aurinko alkaa haurastuttaa jäätä, jolloin kulkija voi holahtaa paksunkin jääkerroksen läpi. Varmin tapa välttää jäihin putoaminen on seurata sääennusteita ja ajoittaa retki riittävän varhaiseen kevääseen.

Naskalit, köysi ja vaihtovaatteet

Pakolliseen varustukseen kuuluvat jäänaskalit, jotka on pidettävä aina kaulassa, kun liikkuu jäällä. Lisäksi mukana on oltava vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet jäihin putoamisen varalta. Ryhmässä on hyvä olla heittoliina eli pelastusköysi, jonka avulla avantoon pudonnut voidaan vetää ylös.

Muuten selviää tavallisilla talviretkivarusteilla: kerrospukeutumisella, tuulenpitävällä uloimmalla kerroksella ja lämpimällä vaatetuksella taukoja varten. Avoimella jäällä kasvot on muistettava suojata viimalta paremmin kuin metsässä. Onneksi aina välillä voi pujahtaa saarten suojiin lämmittelemään, jos tuuli äityy kovaksi. Lisäksi kirkkailla keväthangilla tarvitaan aurinkolasit eikä aurinkorasvakaan ole liioittelua.

Hiihtopäivä saaristossa

Aamu valkenee Hankoniemen saaristossa kireässä pakkassäässä. Kun aamu sarastaa, lähdemme hiihtämään mökkisaaremme ympäri.

Hetken päästä horisontissa näkyy liikettä, ja neljä valkohäntäkaurista loikkii kaukana siintävän salmen poikki. Jäällä näkyy paljon eläinten jälkiä. Onkohan tästä mennyt kettu? Vastaus tulee välittömästi, kun oranssiturkkinen repolainen jolkottaa esiin niemenkärjen takaa.

Ihmisistä ei näy jälkeäkään, ja eilinen pilkkijäkin on tiessään. Vain autiot kesämökit ja ”Santalan jättiläiset”, mantereella sijaitsevat tuulivoimalat, muistuttavat ihmiskunnan läsnäolosta.

Jäämme syömään eväitä suojaisaan lahdenpoukamaan. Keskipäivän aurinko lämmittää mukavasti hiihtäjien poskia. Aamun pakkanen on poissa. Hiljaisuus hallitsee äänimaisemaa, ja välillä korpit raakkuvat jossain kaukana. Kaadan kuksaan toisen kupillisen kuumaa kaakaota ja nautin kevätauringosta. Kannatti taas lähteä.

JÄÄRETKEILIJÄN TURVAOHJEET

•   Pidä aina jäällä liikkuessasi jäänaskalit kaulassa.

•   Ota lyhyellekin retkelle mukaan vesi-tiiviisti pakatut vaihtovaatteet.

•   Vältä potentiaalisia virtapaikkoja, kuten kapeita salmia. Jos jokin kohta epäilyttää, kierrä.

•   Älä lähde retkelle yksin.

•   Ryhmällä tulisi olla mukana vähintään yksi heittoliina (pelastusköysi).