Nuorten Luonto

Julkaistu: 24.11.2011

Teksti: Hemi Malkki
Kuva: Achim Webel, http://nightshadow-photoart.deviantart.com

Jérôme Reuterin luotsaama Rome on valloittanut synkän musiikin ystävien sydämet yli genrerajojen. Jérômen syvän äänen ja helisevien kitaroiden muodostaman kudoksen pohjaväri on tumma, mutta sanoituksista huokuu myös ylpeys, peräänantamattomuus ja toivo paremmasta.

30-vuotiaan Jérômen juuret ovat punkissa ja Oi!-liikkeessä. Eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä ja lähihistoriasta ammentavan neofolk-projektin levyjen ja kappaleiden nimet ovat usein saksaksi tai ranskaksi, mutta kappaleet on laulettu englanniksi – kielten sekoittaminen kun luonnistuu neljää kieltä sujuvasti puhuvalta luxemburgilaiselta näppärästi.

Nimi Rome viittaa sekä eurooppalaisen kulttuurin kehtona tunnettuun Roomaan, että Jérômen etunimeen. Vuonna 2006 perustettu Rome on ollut hyvin tuottelias: täyspitkiä albumeita on syntynyt joka vuosi. Tänä syksynä Rome tarjoilee kuulijoilleen kolmesta albumista koostuvan paketin. Nuorten Luonto haastatteli Jérômea trilogian teemoihin liittyen.

Hei Jérôme, kerro meille vähän uudesta trilogiastasi?

Pari aikaisempaa levyäni olivat hyvin henkilökohtaisia. Setäni perhe oli osallisena Espanjan sisällissodassa ja joutui maanpakoon Ranskaaan. Kun tein taustatyötä noita albumeita varten, törmäsin suurempaan teemaan, joka jäi levyjen ulkopuolelle. Tutkiessani vanhoja kirjoja ja valokuvia, aistin niistä vallankumouksen ja vapaustaistelun riemun. Trilogialla yritän päästä sen ytimeen. Ensimmäinen osa kertoo heräävästä kansannoususta, toinen on sen tuho. Kolmannessa on kyse toivosta – siitä, ettei se kaikki ole turhaa.

Kun puhut tuhosta, tarkoitatko jotakin ulkoista voimaa, vai syökö vallankumous omat lapsensa?

Yritin sisällyttää levyyn vihjeitä molemmista. Vallankumouksen henki voi kuolla monella tavalla: ehkä se epäonnistuu, ehkä sisäiset voimat repivät sen tai sen sisältö osoittautuu tyhjäksi… Niin se vain menee, ja se on luonnollista. Halusin vangita kuolevan vallankumouksen hengen.

Onko Romella ideologiaa? Laulat kuitenkin paljon vallankumouksesta ja vastarinnasta…

Ei. (merkitsevä tauko) Jos olisi, se olisi ensi viikolla jo toinen. Tuleva trilogia on poliittisin teko, minkä olen koskaan tehnyt. Se heijastelee 1900-luvun vasemmistoliikettä. Henkilönä olen silti epäpoliittinen, eikä Rome ole poliittinen yhtye sinänsä. En ole vielä löytänyt liikettä, jonka palvelukseen olisin valmis itseni asettamaan.

Mutta kaikki musiikki, jota kuuntelemme, vaikuttaa tapaamme ajatella. Muuten sen tekemisessä ei olisi mitään mieltä.

Olet maininnut tulevasi toimeen vähällä rahalla. Onko se elämäntapavalinta vai välttämättömyys, jotta tulisit toimeen musiikilla?

No, muusikon on tehtävä se valinta. Kalliit autot ovat poissa laskuista – ainakin, jos tekee sellaista musiikkia kuin minä teen. Musiikilla ei rikastu, ja viime vuosina levymyynti on laskenut laittoman latauksen vuoksi niin paljon, että muusikot, yhtiöt ja fanzinet ovat vaikeuksissa.

En välitä, jos isot yhtiöt kärsivät, mutta pienille yhtiöille ja idealisteille on yhä vaikeampaa tulla toimeen. Alakulttuuri kuolee sen vuoksi. Sitä ihmiset eivät useinkaan tule ajatelleeksi, kun he varastavat töitämme. Emme ole poptähtiä, jotka voisivat tehdä rahaa muulla tavoin – en minä voi lanseerata jotain typerää parfyymiä tai lenkkareita. Eikä minulla ole mitään toista työtä, johon voisin palata. Mutta toistaiseksi on vielä tarpeeksi niitä, jotka ostavat levyjäni, jotta voin tehdä vielä aina sen seuraavan albumin.

Mikä on suhteesi viihteeseen?

Joillekin se on elinkeino, eikä minulla ole sen suhteen ongelmaa. Ihmiset haluavat tulla viihdytetyiksi. Mutta en ole osa sitä vedätystä – eikä musiikkini sitä paitsi taida olla kovinkaan viihdyttävää. Sillä on toiset tarkoitusperät ja siksi ihmiset arvostavat sitä – ja siksi se pysyy poissa valtavirrasta.

Elämme vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa. Mihin taisteluita enää tänä päivänä tarvitaan ja mikä on se asia, joiden puolesta meidän pitäisi taistella?

Levyni viittaavat tiettyihin historiallisiin tapahtumiin, tiettyihin taisteluihin, jotka olivat niissä tilanteissa oikeutettuja. En minä ala kertoa ihmisille, mikä on hyvä taistelu, se on heidän itsensä päätettävä. En kehota ihmisiä ryntäämään kaduille ja polttamaan pankkeja, tosin ei minulla ole mitään sitä vastaankaan… (nauraa)

On fakta, että asiat eivät voi jatkua niin kuin ne nyt ovat. Asumme sellaisessa maailmankolkassa, joka syö muiden ruuat. Ehkä asiat voivat säilyä näin toiset viisikymmentä vuotta, mutta lukemattomat ihmiset tulevat kärsimään meidän hyvinvoinnistamme.

Kaikki tämä katoaa pian. Se on surullista, mutta välttämätöntä. Emme tiedä, mitä siitä seuraa. Se ei välttämättä ole paha asia – asiat tulevat menemään ensin huonompaan, mutta ehkä siitä syntyy lopulta jotakin hyvää. Kaikki päättyy joskus. Nykyiseen asiantilaan ei saa tuudittautua. On pidettävä itsensä valppaana, liikkeessä.

► Romen trilogia Die Aesthetik Der Herrschaftsfreiheit (Herrattomuuden estetiikka) ilmestyi 11.11.
► Näytteitä aiempien levyjen musiikista löytyy osoitteesta www.myspace.com/romecmi sekä Romen Facebook-ryhmästä.

 

Toverillista menoa

Sadat innokkaat – moni ulkomailta asti  – olivat saapuneet Brysseliin näkemään harvakseltaan keikkailevan Romen livenä. Tämänkertainen livekokoonpano koostui Jérômen (kitara, laulu) lisäksi kosketinsoittajasta, basistista, kontrabasistista ja perkussionistista. Musiikin vakavahenkisistä teemoista huolimatta live-esiintymisen tunnelma vaihteli sydäntäraastavasta humoristiseen.

Puolivälissä keikkaa yhtyeestä jää lavalle vain kosketinsoittaja ja Jérôme itse. ”Valitettavasti voin maksaa heille vain puolesta tunnista”, toteaa Jérôme pilke silmäkulmassaan. ”Hän…”, Jérôme viittaa kosketinsoittajaan, ”…on halpa”. Yleisö nauraa. Kaksikko esittää äärimmilleen riisutun version To Die Among Strangers -kappaleesta. Eturivissä silmäparit kostuvat ja miesääni takanani huokaa: ”mikä ääni”.

Konsertin loputtua muusikot kietoivat kätensä toistensa vyötäisille ja kumarsivat kuin yhtenä miehenä ennen eleetöntä poistumistaan lavalta. Vaikka Rome on yhden miehen projekti, Jérôme ei selvästi halua ympärilleen tähtikulttia.