Nuorten Luonto

Julkaistu: 24.11.2011

Teksti: Sofia Virtanen
Kuva: Maarit Kytöharju

Paradise Oskarina paremmin tunnettu Axel Ehnström tekee biisinsä ja kasvattaa valkosipulinsa itse.

Vuosi sitten Axel Ehnström, 21, aloitteli opintojaan Pop & Jazz Konservatoriossa Helsingin Arabiassa ja hänet tunnistivat kadulla vain tuttavat. Sitten hän lähetti kokeilumielellä YLE:lle Euroviisujen esikarsintoja varten kappaleensa Da da dam ja unohti hetkeksi koko asian.

Yleisön suosikki Ehnström valittiin Suomen viisuedustajaksi ja hän eteni itse kansainvälisessä laulukilpailussa finaaliin, 21. sijalle. Nyt hänet tunnetaan kitaroineen ympäri Eurooppaa ja hänellä on tuhansia faneja kymmenissä maissa. Aika hyvin nuorelta mieheltä, jonka varsinainen esiintymiskokemus oli vielä hyvin vähäistä.

Poptähden rento elämä

– En ottanut viisuista turhia paineita. Jokainen vaihe, jossa pääsin jatkoon, oli ennalta odottamaton ja pelkkää plussaa, Axel virnistää. Luonnostaan rento asenne elämään lieneekin tärkeä osa sitä karismaa, jonka turvin hän ponkaisi suosioon.

Paradise Oskarin Euroviisujen aikaan julkaistu esikoislevy on nimeltään Sunday Songs. Nimi juontaa juurensa muusikon lempiviikonpäivästä.

– Sunnuntaisin saa vain olla rauhassa kotona ja tehdä mitä mieleen juolahtaa. Pyrin elämänfilosofiallani siihen, että muutkin viikonpäivät olisivat enemmän sunnuntain kaltaisia. Vaikka olisi sovittuja menoja, aina jäisi aikaa myös spontaanille hauskanpidolle ja levolle, Axel sanoo.

Englanninkielistä folkvaikutteista poppia esittävä mies on kuin vastakohta perinteiselle traagiselle rock- ja poptähtihahmolle.

– Itse asiassa pidän arkisista rutiineista ja tavallisesta elämästä, enkä osaa nähdä tulevaisuuttani vuosikausia ympäri maailmaa keikkailevana artistina.

Vanhemmiten hän uskookin siirtyvänsä enemmän taustalle, säveltämään ja sanoittamaan kappaleita muille artisteille.

Maalaispojasta helsinkiläiseksi

Axel on lähtöisin Kirkkonummelta pienestä Evitskogin kylästä. Maalla asuminen on sekä tehnyt hänestä luonnonläheisen ihmisen että edesauttanut itseoppineen muusikon uraa.

– Lähistöllä asui vain muutamia samanikäisiä kavereita. En paljon jaksanut käydä harrastuksissa isommissa keskuksissa kaukana kotoa. Varsinkin teininä vietinkin paljon aikaa yksin sekä metsäkävelyillä että vanhempieni kellarissa ensin rumpusetin ja noin 14-vuotiaasta alkaen kitaran parissa.

Kitaransoiton tekniikkaa hän opetteli internetistä löytämiensä ohjeiden avulla. Vaikka Axel on kotoisin paikasta, josta suurempiin taajamiin matkustaminen oli auton tai harvoin kulkevien bussivuorojen varassa, hänelle oli selvää, ettei hän hanki ajokorttia.

– Ihmiset, jotka omistavat auton, ovat siitä usein lapsellisen riippuvaisia. Aivot pysyvät vireämpinä ja kunto parempana, kun pitää vähän funtsia, millä bussilla menee tai lähtisikö sittenkin matkaan vaikka polkupyörällä, Axel naurahtaa.

Hän myöntää saman tien, että yksi nykyisen kotikaupungin Helsingin parhaita puolia on tiheä ja toimiva joukkoliikenne. – Onneksi täällä on myös hyviä ja luonnonkauniita lenkkipolkuja, esimerkiksi kotini lähellä Vanhankaupunginlahdella!

Yksinkertainen on parasta

Autottomuus on muusikolle myös ympäristövalinta. Alettuaan pohtia maailman tilaa lukioikäisenä hän totesi parhaaksi arjen vaikuttamiseksi sen, että pitää asiat sopivan yksinkertaisina.

– En omista televisiota ja yritän välttää ostamasta muitakin itselleni turhia tavaroita. Syön melko kasvispainotteista ruokaa, mutta dogmaattisuus ei sovi minulle. En ole koskaan harkinnut täysin kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ryhtymistä. Kokkaan paljon kasvisruokia kotona ja syön niitä koulussa, mutta en halua joutua hankalaan tilanteeseen, jos minulle vaikka tarjotaan kyläreissulla pihviä.

Ruoanlaitto on ollut yksi Axelin kiinnostuksen kohteista yläasteelta lähtien. Hänen perheellään on aina ollut oma kasvimaa ja lähimetsistä on saanut marjoja ja sieniä. Keräilyssä ja viljelyssä kiehtovat vaivattomuus ja laadukkaat raaka-aineet.

– Esimerkiksi viime vuonna panimme maahan valkosipuleita, jotka tuottivat hyvän sadon. Niiden hoito ei ollut kovin vaivalloista, mutta maku paljon parempi kuin kaupan valkosipuleissa, Axel innostuu. Kuluneen syksyn herkkuruoaksi hän mainitsee oman perheen viljelemät perunat suppilovahverokastikkeella.

Julkkiksen osa

Oskar-Axelin viisuhitti Da da dam kertoo nuoresta pojasta, joka haluaa pelastaa maailman ympäristötuholta, kun valtioiden johtajat eivät siihen kykene.

– En ole kovin julkisuushakuinen ihminen. En ole nuorempana juuri ajatellut että julkkikseksi tuleminen itsessään olisi siistiä, vaikka se on kai nykyään aika yleinen ajatuskulku, Axel sanoo. – Mutta totta kai julkisuudella on välinearvoa muussakin kuin musiikin levittämisessä.

– Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos jotkut nuoret haluavat ottaa minut esikuvakseen vaikkapa miettiessään, millaisiin asioihin kannattaa elämässä keskittyä ja mistä pyrkisi nauttimaan, kun toivoo hyvää elämää ja sopusointua luonnon kanssa.