Planetaarinen ruokavalio


Kestävän ruokavalion pohjana on monipuolinen kasvisruoka. Punaista lihaa suositellaan alle sata grammaa viikossa. Planetaariseen ruokavalioon siirtyminen edellyttää globaaleja ruokapoliittisia muutoksia ja taloudellisen eriarvoisuuden vähentämistä.

 

Päivitetty lautasmalli

Planetaarinen ruokavalio – alun perin englanniksi planetary health diet eli planetaarisen terveyden ruokavalio – on tutkijaryhmän laskelma siitä, mitä meidän pitäisi syödä ja mitä voimme tuottaa ympäristön kannalta kestävästi, jotta maapallo pystyisi ruokkimaan kymmeneen miljardiin kasvavan väestömäärän.

Laskelman tulos on vahvasti kasvispainotteinen ruokavalio, mutta lihaa, kalaa ja maitotuotteita on laskettu jonkin verran mukaan. Ruokavalion pohjana ovat täysjyväviljat ja vihannekset. Ruokavalion periaatteita voidaan soveltaa monenlaisiin ruokakulttuureihin.

Osittain suositukset vastaavat tuttua lautasmallia, jossa ateriasta puolet koostuu kasviksista. Planetaarisessakin ruokavaliossa suositellaan hedelmiä ja kasviksia syötäväksi yhteensä noin puoli kiloa päivässä.

Suurin ero siihen, miten Suomessa nyt yleisesti syödään on lihan ja maitotuotteiden merkittävästi pienempi määrä.

Planetaarisen ruokavalion päivittäisiin suosituksiin kuuluu esimerkiksi noin 230 grammaa täysjyväviljoja ja riisiä, 300 grammaa vihanneksia, 200 grammaa hedelmiä ja 250 grammaa meijerituotteita.

Alle sata grammaa päivässä suositellaan syötäväksi esimerkiksi palkokasveja (75 grammaa), perunaa ja muita tärkkelyskasveja (50 grammaa) ja pähkinöitä (50 grammaa). Rasvan vuorokausisuositus on noin 50 grammaa, josta suurin osa olisi tyydyttymättömiä rasvahappoja. Sokereita on laskettu mukaan noin 30 grammaa.

Lihan, kalan ja kananmunien suositusmäärät ovat niin pieniä, että niitä on parempi tarkastella vuorokautta pidemmällä ajanjaksolla. Viikossa suositellaan syötäväksi kalaa ja siipikarjan lihaa kumpaakin 200 grammaa. Punaista lihaa suositellaan syötäväksi alle 100 grammaa viikossa.

Kananmunia planetaariseen ruokavalioon kuuluu kuusi kappaletta kuukaudessa.

Grammamäärien laskemisen sijaan kannattaa huomioida ruokavalion yleiset periaatteet ja soveltaa niitä. Esimerkkimäärät on laskettu 2500 kalorin päivittäiseen tarpeeseen, joka ei välttämättä vastaa omaa tarvetta.

Omien ruokatarpeiden tunnistamista edesauttaa tietoinen, riittävän hidas syöminen, jossa huomioidaan ruoan makuja ja omaa nälän ja kylläisyyden tunnetta. Kohtuullista syömistä edesauttaa myös syöminen muiden ihmisten seurassa, planetaarisen ruokavalion tutkijat neuvovat.

Raportti kannustaa myös etsimään uusia makuja lautaselle. Meillä on yli 30 000 syötävää kasvia, joissa riittää kokeiltavaa eliniäksi, tutkijat muistuttavat Eatforumin nettisivulla.

Suunnittelu säästää resursseja

Planetaarisen ruokavalion periaatteiden seuraaminen on helpompaa, jos suunnittelee viikon tai pidemmänkin ajan ateriat ainakin pääpiirteittäin ennalta. Esimerkiksi joka toinen päivä voi olla kasvispäivä tai joka toinen ateria vegaaninen. Lihaa ja kalaa voi ripotella halutut määrät eri kohtiin viikkoa.

Suunnittelu ja suurempien ruokamäärien valmistaminen tai preppaaminen kerralla kannattaa myös ajan ja rahan säästämiseksi sekä hävikin vähentämiseksi. Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen puolittamaan ruokahävikin vuoteen 2030 mennessä. Kotioloissa hävikkiä voi vähentää suunnittelun ohella myös kokkaamalla tähteistä.

Reseptejä tähderuokiin ja vinkkejä muihin arjen kestäviin valintoihin löytyy esimerkiksi kotitalousneuvontaa antavien Marttojen sivustolta. Järjestön mukaan kestävä ruoka on terveellistä, turvallista, eettistä, ekologista, herkullista ja taloudellista, ja näihin kaikkiin löytyy sivustolta ohjeita. Esimerkiksi ruoan turvallisuuteen vaikuttaa sen oikeanlainen säilytys ja valmistustapa.

Taloudellisuus taas korostuu etenkin ruuan ja energian hintojen noustessa. Ukraina on tärkeä maataloustuottaja, ja Venäjän hyökkäys maahan vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin ja saatavuuteen globaalisti. Samalla se muistuttaa, että ruokavalioissa ei ole kyse vain yksilön valinnoista, vaan kansallisesta ja kansainvälisestä politiikasta.

Kohti planetaarista ruokapolitiikkaa

Planetaarisen ruokavalion toteuttaminen vaatii laadukasta kasvispainotteista ruokaa tukevaa paikallista ja maailmanlaajuista ruokapolitiikkaa. Paikallisesti se tarkoittaa esimerkiksi ravitsevan ja maukkaan kasvisruuan tarjoamista useammin suurkeittiöissä, kuten oppilaitoksissa, ja vahvempaa panostusta kasvien viljelyyn. Tähän suuntaan ruokapolitiikkaa Suomessa nyt hitaasti käännetään.

Elokuussa julkaistu Ministeriöiden tulevaisuuskatsaus 2022 kuvaa nykytilannetta: “Suomi on lähes täysin omavarainen viljojen, lihan, perunan ja maidon tuotannossa, mutta kasvihuone- tai puutarhakasvien sekä kalojen osalta omavaraisuusastetta tulee nostaa.”

Proteiiniomavaraisuudenkin astetta halutaan kasvattaa, ja siinä kasviproteiinit vertautuvat lihaan ja “uusiin ja alihyödynnettyihin” proteiininlähteisiin. Silti kasviproteiini- ja öljykasvialan kasvua halutaan edistää Suomessa esimerkiksi panostamalla alan tutkimukseen, tuotantoon ja vientiin “mukaan lukien uudet proteiinilähteet, viljelytekniikka, vertikaaliviljely ja kasvinjalostus” sekä perustamalla palkokasveille huoltovarmuusvarastot.

Globaalisti planetaariseen ruokavalioon siirtyminen vaatii taloudellisen eriarvoisuuden vähentämistä. Kansaivälisen ruokapolitiikan tutkimusinstituutin mukaan planetaariseen ruokavalioon siirtyminen ei olisi taloudellisesti mahdollista monille eteläisen Afrikan ja Itä-Aasian ihmisille.

Planetaarisen ruokavalion laskelma julkaistiin lääketieteellisessä The Lancet -lehdessä vuonna 2019. Työryhmän loppuraportin löytää projektin eatforum.org-sivulta.

Teksti: Miia Vistilä 

Kuvat: Aino Huotari

Kirjoittaja on toimittaja ja kuvittaja, jolta ilmestyi juuri elämäntaito-opas 100 muistikirjavinkkiä.  

KATSO MYÖS