Nuorten Luonto

Julkaistu: 8.6.2009

Nyt on aika lähteä kulkemaan lähimetsiin. Etelä-Suomessa on satojatuhansia hehtaareja suojelematonta, arvokasta luontoa!

Retkeiletpä missä päin Suomea tahansa tulet melkeinpä väistämättä nähneeksi hienoja luontokohteita. Saatat kulkea pienipiirteisessä soiden ja kangasmetsien muodostamassa verkostossa. Kipuat yli kallionypäreen ja bongaat harvinaisen kääpälajin lahonneen männyn kyljestä. Jatkat matkaasi notkelmaan, jossa rämemännikön varvustosta leijailee vahva suopursun tuoksu. Jos olet oikein tarkkaavainen, voit nähdä jonkin hopeatäplän lehahtavan lentoon. Rämeen päästä alkava puro virtaa pienen suolammen rantaan, johon on kaatunut muutama muhkurainen koivupökkelö.

Tällaiset maisemat ovat jatkuvan uhan alla eri puolilla maatamme. Kun kuljet metsissä, pidä silmäsi auki, sillä tällaisia paikkoja on vielä jäljellä paljon. Niiden suojeluun on vihdoin alettu kiinnittää huomiota. Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma METSO:ssa on määritelty kymmenen arvokasta elinympäristöä, joiden katsotaan olevan tärkeitä monimuotoisuuden kannalta. Näille elinympäristöille on laadittu luonnonsuojelubiologiset kriteerit, joiden avulla ne on tunnistettavissa ja, joiden perusteella alueet voidaan valita mukaan suojeluohjelmaan. METSO-ohjelman avulla pyritään saamaan erityisesti yksityisten metsänomistajien arvokkaita alueita suojelun piiriin.

Elinympäristöjen ominaisuuksilla on merkitystä. Uusien kriteerien mukaan riittää, että metsä täyttää yhden luonnontieteellisesti määritellyn valintaperusteen. Esimerkiksi runsaslahopuustoisten kangasmetsien osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että metsästä löytyy jonkin verran lahopuuta, vaikka metsä olisikin iältään nuorta. Toisaalta metsästä ei tarvitse löytyä lahopuuta juuri ollenkaan, mikäli elävän puuston rakenne on monipuolinen. Hallinnollisesti talousmetsiksi luokitelluissa metsissä on runsaasti tällaisia piirteitä, jotka ovat arvokkaita eri eliöille tai kiinnostavia ja viihtyisiä retkeilijälle. Suojeluun voidaan valita myös luontoarvoiltaan heikompia kohteita, mikäli ne sijaitsevat olemassa olevien suojelualueiden läheisyydessä. Arvokkaiksi metsiksi ei siis enää lueta pelkästään aarniomaisia, vanhoja metsiä.

Puustoiset korvet ja rämeet luovat mosaiikkimaisen kudelman kangasmetsien kanssa. Monet suot on aiemmin ojitettu, mutta mikäli niissä on vielä jäljellä soisia piirteitä, on ne mahdollista palauttaa entiseen tilaansa. Toisaalta, mikäli suo on päässyt kuivahtamaan ja puusto varttumaan, on puita saattanut alkaa kuolla. Muodostunut lahopuu on äärimmäisen tärkeä kasvualusta isolle osalle metsälajistoa. Avosoiden laidoilta löytää monipuoliselle lajistolle sopivia elinympäristöjä suon ja metsän vaihettumisvyöhykkeeltä. Metsien ja soiden muodostamaa elinympäristöverkostoa voivat täydentää pienvedet, kuten lammet ja purot, joissa on omaleimaista lajistoaan.

Etelä-Suomessa on runsaasti lehtoja, joita ei ole suojeltu missään suojeluohjelmassa. Lajistollisesti hienoimmat lehdot löytyvät aivan maan eteläisimmästä osasta, Lounais-Suomesta ja etelärannikolta. Lehdoissa saattaa olla jaloja lehtipuita, mutta niissä kasvaa hyvin tyypillisesti myös kuusia. Lehtoja kannattaa etsiskellä esimerkiksi purojen varsilta tai rantametsistä. Lehdoista on toistaiseksi suojeltu Etelä-Suomessa vasta 5 %.

Arvokkaiden luontokohteiden suojeluun päätynyt pinta-ala ei vielä ole järin huikea. METSO-ohjelmasta voi hakea korvausta luontoarvoiltaan hienon metsän suojelemiseen. Mikäli löydät sopivan oloisen kohteen, ota yhteyttä alueelliseen ympäristökeskukseen, tai vielä parempaa: kerro asiasta myös metsän omistajalle! Arvokkaita metsäkohteita löytyy useiden eri omistajien mailta, yksityishenkilöistä kuntiin sekä muihin yhteisöihin ja metsäyhtiöistä valtioon.

Luonto-Liiton metsäryhmä etsii tänäkin maastokautena suojelemattomia, arvokkaita metsiä eri puolilla Suomea. Kartoituksia tullaan tekemään mm. Pirkanmaalla, Etelä- ja Pohjois-Savossa, Etelä- ja Pohjois-Karjalassa sekä Kymenlaaksossa.

Teksti Mari Niemi
Kuva Harri Kuokkanen

Mikäli haluat mukaan kartoituksiin tai kaipaat lisätietoa metsiensuojelusta, ota yhteyttä mari.niemi_ät_luontoliitto.fi

Lehto

• Ravinteisella maaperällä
• Jonkin verran lehtipuustoa, hyvin usein pääpuulajina kuitenkin kuusi
• Aluskasvillisuuden kasvilajeja 30-40, joista monet ruohomaisia
• Lehtoja on eniten etelärannikolla, mutta myös eri puolilla Suomea ns. lehtokeskuksissa

Tuore kangas

• Vallitseva puulaji on kuusi
• Aluskasvillisuuden lajeja noin 15
• Mustikka kasvaa runsaana, sammalpeite on yhtenäinen
• Etelä-Suomen metsämaasta noin 45 %

Kuivahko kangas

• Mänty on vallitseva puulaji
• Aluskasvillisuuden lajeja noin 10
• Tyypillisesti kasvaa puolukkaa, kanervaa ja variksenmarjaa, sammalen joukossa myös jäkäliä
• Etelä-Suomen metsämaasta runsas neljännes

Räme

• Mäntyä kasvavia paksuturpeisia suometsiä
• Paljon eri varpulajeja
• Rämeitä on ojitettu paljon puiden kasvun parantamiseksi
• Rämeiltä voi löytää vanhoja hienoja keloja

Korpi

• Suometsä, jonka valtapuu on kuusi, mutta jossa myös lehtipuut ovat yleisiä
• Turpeen syvyys vaihtelee noin 10 senttimetristä metriin
• Puustossa on usein hyvin eri kokoisia puita
• Uudet puut kasvavat usein kaatuneiden kookkaiden maapuiden rungoille