Nuorten Luonto

Julkaistu: 1.10.2013

Teksti: Sonja Martikainen, kuvat: Sonja Martikainen, Hanna Heikkilä 

Kolilla on heinäkuun alku ja kesä parhaimmillaan, kun kahdeksan lammaspaimenkokelasta suuntaa viikoksi Metsähallituksen ylläpitämälle Seppälän tilalle.

Kolin kylältä on tilalle matkaa kolmisenkymmentä kilometriä, navigaattori ei tunnista osoitetta. On siis pärjättävä opaskartalla ja suullisesti saamillamme ajo-ohjeilla. Kuoppainen ja kivinen hiekkatie mutkittelee Pielisen rantaa pitkin, ja auton ikkunoista avautuu upea näkymä järvelle.

Tie kapenee kapenemistaan, ja heinät kahisevat vasten auton pohjaa. Epäilemme jo eksyneemme, kunnes tien päästä alkaa häämöttää punainen tupa ja lammaslaitumen aitaa. Vihdoinkin perillä!

Retkiryhmästä lammaspaimeneksi

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmä haki jo tammikuussa paikkaa lammaspaimenviikolle Kolin kansallispuistoon. Ensimmäisellä kierroksella arpaonni ei suosinut, mutta peruutuspaikan kautta muutamalla retkiryhmän ulkopuolisella täydennetty joukkomme pääsi viikoksi Seppälän tilalle nauttimaan lampaiden rapsuttelusta ja villaterapiasta.

Olemme kaikki kahdeksan varautuneet enemmän tai vähemmän työntäyteiseen viikkoon lammastilan askareiden parissa. Metsähallituksen työntekijän pitämä perehdytys saapumisiltanamme saa viikon kuitenkin kuulostamaan lomailulta. Lampailla on useiden aarien kokoinen laidun käytössään, eikä niitä tarvitse välillä siirtää. Lammaslaumaan kuuluu 12 lammasta, uuhia ja niiden karitsoja. Lukumäärä on helpottavan pieni, sillä meidän on määrä laskea lampaat kaksi kertaa päivässä.

Leppoisia laumaeläimiä

Lampaiden laidun levittäytyy laajalle tilan pihapiirin ympärille. Vanhaan tapaan rakennettu puuaita pitää lauman tallessa, mutta laajalta alueelta niiden löytäminen on välillä vaikeaa. Laskemme lampaat aamuin illoin ja tarkistamme, että kaikki näyttävät terveiltä.

Lampaat ovat kesyjä ja leppoisia, ja ne nauttivat saamastaan huomiosta. Välillä osa lampaista ajautuu erilleen muista, mistä alkaa hurja määkiminen. Viikon aikana opimme tunnistamaan muutamien karitsojen äänet, kun ne kutsuvat emäänsä.

Jokapäiväisiin lammaspaimenen töihin kuuluvat myös lampaiden vesiastioiden pesu, vesien vaihto sekä kivennäisaineen annostelu sille tarkoitettuun astiaan. Onneksi kahdeksan käsiparia selviää näistä töistä helposti, eikä erillisten työvuorojen jakamisesta tarvitse sopia.

Laitumella kasvavat pihlajat osoittautuvat lampaiden suureksi herkuksi. Saamiemme hoito-ohjeiden mukaan niitä on lupa taivutella lampaille lisäpurtavaksi. Koska pihlajan lehdet ovat tavallisesti korkealla lampaiden ulottumattomissa, saa pelkkä oksien taivuttamisesta kuuluva rasahdus kaikki määkijät säntäämään kohti herkkuateriaa. Kauaa ei mene, kun jäljellä on vain muutama lehti. Jotta pihlajia riittäisi kesän loppuun saakka, tarjoamme lampaille välillä kuivattua ruisleipää ja porkkanoita. Ja maistuvathan nekin.

Lampaat hoitavat perinnemaisemaa

Lampaat ovat tilalla töissä. Niiden tärkeänä tehtävänä on suorittaa luonnonhoitotyötä, jotta pihapiirin perinnemaisema säilyisi. Kun katselemme pihalla kukoistavia niittykasveja ja laitumella laiduntavia lampaita, voimme kokea menneiden aikojen tapaa olla ja elää. Kaupunkilaiselle tällainen ympäristö on täydellinen irtiotto arjesta, ja monille ryhmässämme se tuo mieleen muistoja maaseudulla vietetyistä lapsuuden kesistä.

Niitetty pihamaa, heinäseipäitä ja kauniin harmaita hirsirakennuksia. Seppälän tilalta reilun kilometrin päässä sijaitsee Lakkalan tila, jonka laitumella kuusi pässiä viettävät kesäpäiviään. Pässeistä huolehtivat toiset paimenet, mutta päätämme jalkaisin käydä katsomassa niitä.

Myös Lakkalan laitumet ovat laajoja, ja aitojen sisäpuolella korkeaksi kasvaneet nokkoset vaikeuttavat kulkua. Lopulta löydämme pässit aivan laitumen takimmaiselta reunalta, missä niillä riittää laidunnettavaa.

Pässit ovat luonteeltaan lempeitä, vaikka osalla onkin jykevät kippurasarvet. Muutaman sarvet on jouduttu sahaamaan lyhyemmiksi. Näin tehdään, jos sarvet kasvavat kohti päätä ja saattaisivat muuten vahingoittaa pässiä. Taivuttelemamme pihlajat ovat täälläkin herkkua.

Luonnonharrastusta ja lähiruokaa

Viikon aikana pääsemme tutustumaan läheltä perinnemaisemassa viihtyviin kasveihin ja hyönteisiin. Porukkamme valokuvaajille riittää kuvattavaa ja upeat puitteet. Tilan ympäristö näyttäytyy hieman erilaisena eri vuorokaudenaikoina. Aamu- ja iltavalossa aistimme tilan verkkaisen elämänrytmin, täällä ei ole kiire mihinkään.

Paahteinen keskipäivä on mieluisaa aikaa päiväperhosille ja korennoille. Istumme heinikossa kuuntelemassa sirkkojen siritystä ja katselemassa monenlaisten pörriäisten lentoa niittykukissa. Lajirunsaus on silmiinpistävää, vaikkei kaikkia pikkukavereita lajilleen tunnistaisikaan. Päiväperhosista tunnistamme ainakin metsänokiperhosen ja keisarinviitan, joita on liikkeellä kymmenittäin. Ruskoukonkorennot saalistavat ympärillämme pörrääviä paarmoja ja muita hyönteisiä.

Seppälän tilan lähimaastossa on paljon hienoja kohteita, joten onneksi päiväretkeilyyn on aikaa lampaidenhoidon lomassa. Mustikatkin ovat kypsyneet, ja mikä voisikaan olla parempaa kuin vastapoimituista mustikoista leivottu piirakka! Olemme jakaneet ruoanlaittovuorot jo kaupungissa, ja päivä toisensa jälkeen pääsemme herkuttelemaan uusien kokkien valmistamilla aterioilla ja tuoreilla sämpylöillä.

Lammaspaimenviikko on elämys kaikenikäisille

Viikko kuluu nopeasti, ja koittaa kotiinpaluun aika. Vielä kerran täytämme vesiastiat ja laskemme lampaat. Istumme aitauksessa rapsuttelemassa lampaita viimeiseen asti. Lampaat eivät näytä olevan millänsäkään, vaikka teemme lähtöä. Uudet paimenet saapuvat seuraavana päivänä, joten rapsutuksia tulee varmasti riittämään.

Tila ja sen lähiluonto ovat tarjonneet meille unohtumattoman ja rentouttavan viikon. Raskasta työntekoa halajavalle lammaspaimenviikko on täyttä lomaa, mutta lapsiperheille tai luonnonhoidosta kiinnostuneille kaveriporukoille viikko on oiva tapa nauttia kesästä.

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmä suosittelee viikkoa virkistyskeinona muillekin Luonto-Liiton piireille!

Lisätietoja: http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/koli/luonto/lammaspaimennus/Sivut/Default.aspx

Seppälän tila: http://www.luontoon.fi/Tuvat/itasuomi/seppalavuokratupa/Sivut/Default.aspx