Nuorten Luonto

Julkaistu: 18.7.2022

Perinnemaisemien lajisto on muovautunut vuosituhansien saatossa. Nyt se on vaarassa hävitä metsittyvien ja katoavien perinnemaisemien mukana. Villiinnytys voisi auttaa näiden monimuotoisten elinympäristöjen säilyttämisessä.

 

Mammuttiaron rippeet

Perinnemaisemien juuret ulottuvat pitkälle esihistoriaan, mammuttiaron aikaan, jolloin jääkauden laiduntava megafauna, kuten mammutit ja visentit, pitivät yllä omaleimaista ekosysteemiä. Megafauna katosi lopulta 9000 vuotta sitten, jolloin myös ilmasto muuttui. Nykyään perinnebiotooppeina tunnetut elinympäristöt ovat lajistoltaan eräänlaisia mammuttiaron perillisiä, joita ihminen kotieläimineen ylläpitää.

Maatalouden leviämisestä pohjoiseen on merkkejä yli 7000 vuoden takaa. Koneistumista edeltäneessä maatalousyhteiskunnassa maata viljeltiin, laidunnettiin, niitettiin ja kaskettiin. Lajisto muovautui muutosten mukana, mutta maasto pysyi avoimena ja olosuhteet suotuisina monimuotoisuuden kukoistukselle.

Perinnemaisemiin lukeutuvat niityt, kedot, hakamaat, kaskimetsät, nummet, perinnetilat sekä vanhat rakennetut ympäristöt ovat arvokkaita monesta syystä, joista yksi on niiden lajisto ja siihen heijastuva historia.

Runsaan vuosisadan kuluessa maatalous on koneellistunut ja tehostunut valtavasti, eikä perinnemaisemille tyypillinen lajisto ole ehtinyt sopeutua muutokseen. Evoluution näkökulmasta kyse on ollut silmänräpäyksestä. Hiljalleen osa lajeista sopeutunee taas uusiin elinympäristöihin, mutta muutosnopeuden takia valtaosa lajeista on uhanalaistunut merkittävästi. Niitä uhkaavat myös muut tekijät, kuten vieraslajit ja ilmastonmuutos.

Suurin osa entisistä perinneympäristöistä on nykyisin peltoina, metsätalousmaina ja rakennettuina alueina. Perinnemaisemien suojelu perustuu ihmisen ylläpitäviin toimiin jäljellä olevilla alueilla, esimeriksi kasvillisuuden niittoon ja perinteiseen kotieläinlaidunnukseen. Hoitotoimet suunnitellaan aina alueen historia ja tarpeet huomioiden. Keskeisintä on metsittymisen ja umpeen kasvamisen estäminen sekä vähäravinteisuuden ylläpito, jotta lajiston vaatimat olosuhteet säilyisivät.

Megafaunan paluu Eurooppaan

Kiinnostava uusi menetelmä perinnemaisemien suojeluun on rewilding eli villiinnytys. Sen tavoitteena on korjata luonnon prosesseja ja palauttaa ympäristön luonnontilaisuutta niin, ettei ihmisen tarvitsisi enää aktiivisesti hoitaa sitä. Käytännössä villiinnytystä voidaan toteuttaa alueen ehdoilla esimerkiksi laiduntamalla ympärivuotisesti tai palauttamalla luontoon ekosysteemille tärkeitä avainlajeja, kuten isoja eläimiä.

Villiinnyttämisellä voidaan tukea ja lisätä paitsi luonnon monimuotoisuutta myös ihmisten hyvinvointia ja köyhtyvien alueiden liiketoimintaa. Lisäksi sen avulla voidaan torjua ilmastonmuutoksen haittoja. Suomessa villiinnytystä edistää vuonna 2017 perustettu Suomen Luonnon Villiinnytysyhdistys, jonka kattojärjestö on Euroopassa toimiva Rewilding Europe.

Yhdistyksen puheenjohtaja Aino Tuominen on optimistinen villiinnyttämisen tulevaisuuden suhteen.

– Rewilding Europen alla on toteutettu monipuolisesti erilaisia villiinnytyshankkeita, niin pieniä kuin suuria. Monet isoista hankkeista saavat EU-rahoitusta, ja EU:n lainsäädäntöä on muokattu yhä paremmin tukemaan villiinnytyksen periaatteita, Tuominen intoilee.

Hän kertoo, että Euroopassa on muun muassa palautettu luontoon jo kertaalleen luonnosta kadonnnutta megafaunaa: visenttejä, alkukantaisia nautoja sekä villihevosia. Hollannissa villiinnyttämisellä on Tuomisen mukaan pitkä historia, ja villiinnytetyt kohteet ovat siellä matkailijoidenkin suosiossa.  Suurten eläinten luonnonvaraiseen laiduntamiseen perustuvia alueita löytyy myös Baltiasta.

Villimpi ja kiehtovampi luonto

Tuomisen mukaan Etelä-Suomen talouskäytössä olevilla mailla villiinnytyksen menetelmät voisivat auttaa EU:n asettaman 30 prosentin suojelutavoitteen saavuttamisessa.

– Haluamme lisää tilaa luonnolle ja monipuolisempia suurikokoisia suojeltuja alueita. Ei ainoastaan suota ja vanhaa havumetsää, vaan lisää myös hyvin harvinaisiksi käynyttä niittyluontoa ja lehtimetsää. Haluamme tehdä Suomen luonnosta vahvasti monimuotoisen, villimmän ja kiehtovamman, Tuominen luonnehtii yhdistyksen tavoitteita.

Tuomisen mukaan perinnemaisemien villiinnytyksen etuna on mahdollisuus lisätä luonnontilaisten alueiden määrää ilman, että nykyisiä suojelualueita tarvitsee muokata. Toiminnassa pitää ottaa kuitenkin huomioon monia tekijöitä, kuten sen sosiaalinen hyväksyttävyys, maanomistajien ja metsästäjien tarpeet sekä herkkien luontoalueiden suojelu. Ristipaineista Tuominen ei ole kuitenkaan huolissaan, sillä kattojärjestö Rewilding Europe on toteuttanut hankkeita onnistuneesti monissa maissa.

Tuominen näkee, että luonnonvarainen ympärivuotinen laiduntaminen voisi Suomessakin tukea perinnemaisemien lajiston säilymistä. Hyvän lajiyhdistelmän muodostaisivat esimerkiksi hevoset, naudat ja visentit, sillä niiden laidunnustavat eroavat toisistaan ja ne pärjäävät todennäköisesti myös villien petoeläinten kanssa.

Ensiksi alueita pitäisi kuitenkin laajentaa yhdistämällä laiduntamiselle liian pieniä perinnemaisemia toisiinsa. Lopullisena tavoitteena ovat luonnonvaraisiksi vapautettujen eläinten laiduntamat kymmenien neliökilometrien niityt Hollannin malliin, mutta kokeilut täytyisi aloittaa pienemmistä alueista ja etsiä Suomeen soveltuvia käytäntöjä ennen laajempia hankkeita.

 

Teksti: Juuli Lehtinen

Kuvitus: Saini Launonen