Nuorten Luonto

Julkaistu: 22.2.2010

Alppien jylhät maisemat houkuttelevat vuosittain miljoonia vaeltajia.

Luontomatkailu on voimakkaimmin kasvava turismin ala. Luonnonsuojelu ja luontomatkailu ovat käyneet pitkään käsi kädessä: Esimerkiksi Suomen kansallispuistoverkosto on luotu pitkälti luontomatkailua silmälläpitäen. Luontomatkailusta kertyvät rahavirrat hyödyttävät luontoa sekä suoraan erilaisten suojeluprojektien muodossa että epäsuorasti luonnon arvostuksen kasvun kautta, kun villi luonto matkailukohteena nähdään tuottavampana ja kestävämpänä tulonlähteenä kuin esimerkiksi maatalouden käyttöön valjastettu. Eko- ja seikkailumatkailun suosion viimeaikainen nopea kasvu on lisännyt kuitenkin erityisesti herkästi haavoittuviin elinympäristöihin kohdistuvaa painetta.


Puuttomat alueet kuten dyynit, tundra ja tunturit ovat erityisen alttiita eroosiolle. Esimerkiksi karun kauniissa, lähes täysin puuttomassa Islannissa matkailun aiheuttama eroosio on paikoin melkoinen riesa. Sisämaassa moniin paikkoihin pääsee vain syvät urat maastoon jättävillä maastureilla, mutta myös suosittu ratsastusvaellus on ongelmallista hevosen kavion pienelle pinta-alalle jakautuvan suuren painon vuoksi. Hevosten lannan mukana maaperään voi myös kulkeutua ylimääräisiä ravinteita ja vierasperäisten kasvien siemeniä.

Sankat kävijäjoukot kuluttavat tunturi- ja vuoristoalueita

Myös oma pohjoinen tunturiluontomme on erityisen herkkä matkailun vaikutuksille. Puuttomuuden lisäksi arktisille ja subarktisille alueille tyypilliset lyhyet, vähälajiset ravintoketjut lisäävät haavoittuvuutta, sillä yhdenkin lajin muutos heijastuu helposti muihin. Suurin osa maamme luontomatkailusta kohdistuu kuitenkin juuri pohjoiseen: Metsähallituksen mukaan luontomatkailu tuo vuosittain Lappiin satoja miljoonia euroja.



Toisinaan Lapin suosituilla retkeilyalueilla, esimerkiksi suurelta osin paljakalla kulkevalla Hetta-Pallas -reitillä, näkeekin polkuja, jotka ovat tuhansien kulkijoiden vaikutuksesta pahoin kuluneet.


Ohut kasvillisuuspeite kuluu retkeilijöiden askelten alla, jolloin suojaton pintamaa voi huuhtoutua veden mukana pois. Poluilla maa voi myös pakkautua niin tiiviiksi, ettei se enää kykene imemään vettä. Vettynyt polku on mutainen ja liukas kulkea, jolloin retkeilijät ohjautuvat polun sivuun, pahentaen maaston kulumista entisestään. Kulumista vastaan on koitettu taistella rakentamalla kuluneimpiin kohtiin pitkospuita tai soraa.



Retkeilijöiden jätteet voivat pilata ympäristöä ja olla vaaraksi eläimille. Erityisesti pohjoisilla alueilla ja suosituilla vuoristovaellusreiteillä esimerkiksi Nepalissa ja Alpeilla biojätteetkin voivat olla lähes ikuinen ongelma, sillä maatuminen on hidasta. Toisaalta jätteiden poisvientikään ei ole ongelmatonta: suurten jätemäärien noutaminen raskailla ajoneuvoilla ei käy jälkiä jättämättä.

Turismi voi tuhota herkän elinympäristön – mutta myös edesauttaa sen suojelua

Arktisten ja subarktisten alueiden lisäksi vaarassa ovat eristyneet elinympäristöt, kuten saaret.  Galapagos-saaret ovat monen luonnonystävän toivekohde, mutta turismi on saarten ainutlaatuiselle
luonnolle myös vakava uhka. Matkailijoiden mukana saarille on levinnyt mm. Culex quinquefasciatus-hyttynen, joka voi levittää saarten eristyksissä eläneille, vastustuskyvyttömille eläinlajeille kohtalokkaita tauteja.

Sukellusturismi on merkittävä tulonlähde erityisesti kehittyvissä maissa. Sen suosion kasvu on johtanut monissa paikoissa merenalaisten kansallispuistojen perustamiseen sekä riuttojen eliöyhteisöille tuhoisan dynamiitti- ja syanidikalastuksen kieltämiseen. Toisaalta usein samoilla alueilla rantaresorttien aiheuttamat ravinnepäästöt samentavat vettä heikentäen korallien elinmahdollisuuksia.

Pahimmillaan koralliriuttojen tuho voi vaikuttaa myös maalla. Kun koralliriutan muodostama luonnollinen aallonmurtaja tuhoutuu, ranta altistuu eroosiolle, mikä entisestään lisää maa-aineksen ja samentavien ravinteiden kulkeutumista meriin ja sitä myöten korallien tuhoa – ja noidankehä on valmis.

Katsoa saa, vaan ei koskea

Erityisesti aloitteva laitesukeltaja voi silkalla kömpelyydellään aiheuttaa melkoista tuhoa. Koralli kasvaa vain noin sentin vuodessa, joten pienenkin irronneen palan korvautuminen vie aikaa. Jopa
varomaton räpylänisku pohjahiekkaan voi olla kohtalokas: Jos koralli peittyy hiekkatomulla, sen sisällä symbioottisena elävä, korallin elinvoimaisuudesta vastaava levä ei valon puutteen vuoksi pysty yhteyttämään, vaan koralli kuolee.

Virkistyssukellusta harrastetaan useimmiten veneestä käsin. Veneiden ankkurit ja propellien aiheuttamat virtaukset voivat olla tuhoisia koralleille joko suoraan riuttaa kolhimalla tai
pohjasedimenttiä pöllyttämällä. Esimerkiksi Egyptissä vastuulliset sukellus- ja snorklausretkien järjestäjät ovatkin kiinnittäneet yhteistuumin sukelluskohteiden lähelle poijuja, jotta ankkureista on voitu luopua. Myöskään kalojen ruokinta ei kuulu ammattitaitoisesti järjestettyihin sukellus- ja snorklausretkiin. Sukeltajat eivät ole riutoille pelkkä riesa, vaan tekevät myös arvokasta työtä raportoimalla riutan eliöyhteisön tilasta.

Vinkkejä vastuulliselle luontomatkailijalle

-Pysy merkityillä poluilla erityisesti liikkuessasi eroosiolle herkille alueilla, kuten tunturissa ja dyynialueilla.

-Vältä moottoriajoneuvoja ja muita ympäristölle vahingollisia tapoja kulkea.


-Vie mukanasi kaikki tuottamasi jätteet. Moni vastuullinen retkeilijä ja sukeltaja on ottanut tavakseen kerätä mukaansa myös muiden jättämät roskat.


-Toisinaan matkanjärjestäjät ja oppaat käyttävät eko-termiä katteettomasti. Suosi vastuullisten matkanjärjestäjien palveluita ja vaadi eko:lle vastinetta!


-Kerro kokemuksistasi – niin hyvistä kuin huonoistakin – myös muille.

Teksti ja kuva Hemi Malkki