Nuorten Luonto

Julkaistu: 1.10.2021

Kotikissa ei ole ihmisestä piittaamaton hiirenpyyntikone

 

Kissa on koiran ohella suosituimpia lemmikkieläimiämme. Kuitenkaan sitä ei aina osata arvostaa tai ymmärtää kunnolla. Käyttäytymistutkimus auttaa meitä tulkitsemaan eläimiä ja kohtelemaan niitä paremmin.

 

Tiede muokkaa ihmisen käsitystä eläimestä. Vielä viime vuosisadalla eläinten ajateltiin pitkälti olevan eräänlaisia vaistojen varassa toimivia koneita, jotka eivät ajattele tai tunne. Nykyään eläimiä ymmärretään jo paremmin.

Alkeellisen oloisillakin eläimillä on tunteet. Useat eläimet kykenevät ajatteluun, jota ihminen pitää älykkäänä. Monilla lajeilla – jos ei peräti kaikilla – on myös persoonallisuus. Persoonallisuudella tarkoitetaan sellaisia yksilön käyttäytymisen piirteitä, jotka ovat suhteellisen pysyviä läpi elämän.

Biologi Milla Salonen tutkii ihmisen kumppanieläinten käyttäytymistä. Viime syksynä tohtoriksi väitellyt 29-vuotias tutkija työskentelee kissojen ja koirien parissa.

Arvostuksen puutetta

– Kissojen heikko arvostus yhteiskunnassamme on iso ongelma. Löytöeläintaloihin päätyneistä kissoista vain noin 10 prosenttia päätyy takaisin siihen kotiin, josta ne ovat lähteneet. Koirista 90 prosenttia haetaan takaisin kotiin. Se kertoo, miten vähän kissoja arvostetaan, Salonen sanoo.

Koira on tapana tunnistusmerkitä mikrosirulla, mutta kissoja ei useinkaan siruteta. Kadonnutta kissaa ei jakseta aina etsiä, vaan tilalle hankitaan uusi. Kissanpennun saa helposti ilmaiseksi, sillä pentueita tulee vahingossa, kun taas koirasta maksetaan, ja niiden kasvatus on tavanmukaisesti suunnitelmallista.

Kissojen arvostus ja hyvinvoinnista huolehtiminen on kuitenkin hiljalleen nousussa.

– Kasvavissa määrin kissoja pidetään sisäkissoina ja ulkoilutetaan valvottuna. Kymmenen vuotta sitten oli tosi harvinaista kohdata valjaissa ulkoileva kissa, mutta nykyään se on aika yleistä. Kerrostaloalueilla näkyy myös yhä enemmän verkotettuja parvekkeita, joissa kissa voi turvallisesti tarkkailla ympäristöä. Kissoihin erikoistuneita eläinlääkäreitäkin on alkanut tulla enemmän.

Salonen tosin näkee myös, että ääripäiden ero on kasvanut. Toisessa päässä ovat ne kissanomistajat, jotka hoitavat lemmikkinsä viimeisen päälle hyvin. Pienimmästäkin huolesta kissa viedään eläinlääkärille. Sen ruokavalioon kiinnitetään paljon huomiota. Koti sisustetaan sen mukaan. Sen kanssa leikitään ja sille tarjotaan mielekästä tekemistä. Kissa on perheenjäsen.

Vastakohtana ovat ne kissat, jotka on otettu vaikkapa ulkona synnyttäneiden emojen pentueista tietämättä edes, minkä ikäisiä pennut ovat. Ne ulkoilevat vapaana, eikä niiden menemisistä olla kovin kiinnostuneita. Niiden tärkein tehtävä on saalistaa jyrsijöitä.

Valvomatta ulkoilevalle kissalle saattaa käydä kalpaten esimerkiksi autotiellä tai kohtaamisessa isomman petoeläimen kanssa. Lisäksi kissa on Suomen luonnossa vieraslaji, josta on merkittävää haittaa etenkin linnuille.

Kissalla on asiaa

– Osa kissan arvostuksen puutteesta johtunee siitä, ettei sen käyttäytymistä ymmärretä. Ovathan kissan eleet hienovaraisempia kuin koiran. Koiran ja ihmisen välisessä viestinnässä näkyy se, että taustalla on kymmenien tuhansien vuosien tiivis yhteinen evoluutio, Salonen kertoo.

Kissasta tuli kotieläin vasta, kun maanviljelys keksittiin, eikä sen yhteinen historia ihmisen kanssa ole ollut yhtä pitkä ja tiivis. Kotikissalle on kuitenkin kehittynyt sellaista elehtimistä ja ääntelyä, jota se käyttää vain kommunikoidessaan ihmisen kanssa. Esimerkiksi aikuiset kissat luonnossa eivät mau’u toisilleen.

– Kissaa on aivan mahdollista oppia ymmärtämään. Avain on ajan viettäminen sen kanssa. Tarkkailemalla läheltä kissan käyttäytymistä sen elekieli tulee tutuksi.

Jos ei tunne kissan elekieltä, ei välttämättä tunnista, milloin sillä on jokin hätänä. Salonen harmittelee, että monilla kissan omistajilla ei myöskään ole tapana viedä lemmikkiään eläinlääkärille vuosittain terveystarkastukseen. Niinpä vaivat jäävät helposti havaitsematta.

– Olen nähnyt monia seniorikissoja, joiden omistajat pitävät kissaansa terveenä, vaikka se on selkeästi heikossa kunnossa. Sitten kun kissa menehtyy, sen oletetaan kuolleen vanhuuteen, vaikka oikeasti se olisi voinut elää vielä pitkään, jos sen vaivat olisi tunnistettu ja hoidettu.

Lajityypilliset tarpeet

– Toinen iso juttu kissojen hyvinvoinnin parantamiseksi on eläimen lajityypillisten tarpeiden ymmärtäminen, Salonen jatkaa.

Kissan täytyy esimerkiksi saada raapia kynsiään johonkin sopivaan pintaan. Jos kissalle ei ole tarjottu riittävää raapimispaikkaa, se voi tuhota huonekaluja tai seiniä. Niin tehdessään kissa ei kuitenkaan ole tuhma tai ilkeä, vaan toteuttaa yksinkertaisesti lajityypillistä käyttäytymistään.

– Kissa tykkää venyttäytyä oikein pitkäksi raapiessaan, joten lyhyt kiipeilypuu ei välttämättä täytä sen tarpeita. Raapimapuu ei saisi myöskään huojua. Jos kissa tuhoaa sohvaa, järjestä sille parempi raapimapuu, Salonen vinkkaa.

Myös kiipeily ja korkealla sijaitsevissa piilopaikoissa lepäileminen ovat kissalle lajityypillisiä tarpeita. Vaikka kissa onkin peto, se on myös saaliseläin isommille pedoille, joten sen on saatava piiloutua.

– Kun tarve piilopaikkoihin täytetään, kissa ei muutu piileskeleväiseksi, vaan siitä voikin tulla pelottomampi, sillä se tietää, että tiukan paikan tullen se voi paeta tuttuun koloon.

Passiivinen elämä ei tee hyvää. Usein kissaan suhtaudutaan virheellisesti täysin itsenäisenä eläimenä, joka ei kaipaa ihmiseltä mitään muuta kuin ruokaa. Tosiasiassa se tarvitsee ihmiseltään huomiota, ja sille on syytä järjestää aktivointia.

– Leikittäminen, kouluttaminen, kissa-agility, ulkoiluttaminen, silitteleminen ja erilaisten uusien lelujen ja ruokien tarjoaminen täyttävät aktivoinnin eri osa-alueita, Salonen listaa.

Jokainen kissa on omanlaisensa persoona, jolla on yksilölliset tarpeensa. Monet kissat arvostavat lajitoverin seuraa. Kissasosiaaliselle yksilölle se täyttää sosiaalisen tarpeen paremmin kuin pelkkä ihmisen kanssa leikkiminen.

Luovutusikää pidemmäksi

Salosen tutkimustyö on tuottanut positiivista kehitystä. Kissan luovutusikä eli suositus siitä, minkä ikäisenä kissanpentu voidaan vieroittaa emostaan ja antaa uuteen kotiin, oli aiemmin 12 viikkoa. Tutkimustulokset kuitenkin osoittivat, että luovutusikää kannattaisi nostaa, sillä pennuista kasvaa keskimäärin tasapainoisempia aikuisia, kun ne vieroitetaan vasta 14 viikon iässä.

– Meidän tutkimuksemme myötä ensin yksittäiset eläinsuojeluyhdistykset alkoivat pitää pentuja 14-viikkoisiksi ennen luovutusta. Sen jälkeen SEY muutti suositustaan.

SEY eli Suomen eläinsuojelu on suomalaisten eläinsuojeluyhdistysten kattojärjestö, jonka alaisina paikalliset eläinsuojat toimivat. Hiljattain myös rotukissojen kasvattajien järjestö Kissaliitto nosti virallista luovutusikää.

– Kissaliitossa tämä ei toki ole aivan uusi juttu, sillä monet kasvattajat ovat jo aiemmin pitäneet pentuja pidempään emonsa luona.

Liian varhainen luovutusikä on yhteydessä kissan käytösongelmiin, kuten pakko-oireiseen käyttäytymiseen ja aggressiivisuuteen ihmisiä kohtaan. Ongelmakäyttäytyminen heikentää kissan ja ihmisen suhdetta ja tekee molempien elämästä epämukavaa.

– Kissa, jolla on käyttäytymisongelmia, joutuu todennäköisemmin kiertoon. Aggressiivista ja hankalaa kissaa ei haluta pitää, mutta sille on myös vaikea löytää uutta kotia.

Salonen muistuttaa, että kuten tieteessä aina, yksittäinen tutkimus ei ole lopullinen totuus, vaan uudet tulokset voivat muuttaa käsitystä. Hän kuitenkin suosittelee, että kissanpentu otettaisiin vasta 14-viikkoisena.

– Tärkeintä on, että kissanpentua ei oteta liian pienenä. Jo kahdeksanviikkoisena pentu on omatoiminen, mutta sen sosiaalisten taitojen kehitys on vasta aivan alussa. Se tarvitsee vielä vuorovaikutusta emon ja sisarusten kanssa, Salonen summaa.

Hän painottaa, että kissanpentua ei kannata ottaa epämääräisistä olosuhteista. Sopivan lemmikin etsinnän voi aloittaa vaikkapa löytöeläintaloista. Hyvästä paikasta kissa luovutetaan valmiiksi rokotettuna ja mikrosirutettuna.

 

Kehrää tieteelle! Osallistu kissatutkimukseen: www.kissangeenit.fi

 

Teksti: Milla Aalto

Kuvat: Milla Salonen