Nuorten Luonto

Julkaistu: 23.11.2009

On vapaa elokuinen viikonloppu Oulun tienoilla. Matkaa Nuorgamiin ja Norjan rajalle on 722 kilometriä. Jäämerelle, pohjoiseen siis!

Rajaton Varangi

Reitti on tullut tutuksi jo aikaisemmilta reissuilta. Mietin, miksi päädyn aina juuri tähän Norjan kolkkaan – sitä kun ei välttämättä pidetä maisemallisesti sinä jylhimpänä Norjana.

Varangin niemimaan karussa ja tasaisessa maisemassa meri vaihtuu maaksi, maa taivaaksi ja taivas mereksi, eikä elementtien välissä katse katkea mihinkään. Ajatukset muuttuvat maiseman tavoin rajattomiksi.

Auton ratissa on kuitenkin muistettava peltinen rajallisuutensa. Tien reunoilla laiduntavat lampaat toimivat parhaina nopeusrajoituksina. Niiden toiminta on päämääräsuuntautunutta verrattuna poroihin. Ne ylittävät tien ja menevät sopivalle ruohomättäälle epäröimättä hetkeäkään. Täällä lampaat ovat vapaina ja heinäpellot aidattuina, suojassa lampailta. Lampaiden pitkähäntäisyys jaksaa huvittaa kerta toisensa jälkeen.

Lammas lämmittää

Ensimmäisenä yönä sataa hiukan ja tuuli puhaltaa hyytävästi makuupussin vetoketjun läpi. Kumppanini ehdottaa, että hakisin lampaan kainalooni. Tyydyn kuitenkin lisäämään päälleni villapaidan, lammasta sekin. Aamulla paistaa jo aurinko, mutta Jäämeri muistuttaa itsestään. Keitämme puuron pipo syvällä päässä.

Vesisaaren jälkeinen Ekkeroy on hiljainen. Värikkäät talot vaikuttavat tyhjiltä. Kajavakolonia on merellä. Siksi onkin ainutlaatuinen tilaisuus tarkkailla asumattoman kolonian kasvillisuutta. Linnut lannoittavat pesiensä alustoja, ja kallioseinä on täynnä värikkäitä kukkaistutuksia.

Lammasemo karitsoineen katsoo meitä pitkään, mutta ei vaivaudu pakenemaan. Se raaputtaa villaista kylkeään opastetauluun, jossa ei lue mitään. Karitsat matkivat emoa kömpelösti ja hetken jatkettuaan näyttävät oivaltavan, mistä hommassa on kyse.

Viimeinen pihlaja

Ohitamme niemimaan kärjessä sijaitsevan Vuoreijan eli Vardön kääntymällä Hamningbergin kalastajakylään ennen Vuoreijan saarelle vievää tunnelia. Vuoreijassa kasvaa yksi puu, pihlaja, joka kääritään talveksi styroksiin. Se sinnittelee siellä turistinähtävyytenä, mutta ei edellisellä käynnilläni vaikuttanut voivan kovin hyvin.

Hamningbergin mutkaisella tiellä maisema muuttuu entistä karummaksi. Lampaat vaihtuvat poroiksi, kun ruoho vaihtuu jäkäliksi. En tiedä onko totta vai tarua, että James Bondin Kuuraketin kuukohtaukset olisi kuvattu näissä maisemissa, mutta helppoa se on kuvitella.

Tie Hamningbergiin on avoinna vain kesäisin. Norjalaiset rakentavat kesämökkinsä tänne. Aikaisemmin muistan hämmästelleeni norjalaisia turisteja, jotka saapuivat kesäisin Oulun hiekkarannoille etelänlomalle.

Täällä ei tarvitse eikä voi kilpavarustella naapurimökkien kanssa perennojen komeudella. Puut rakennuksiin on pitänyt tuoda kaukaa. Onneksi sentään tämä kylä oli liian vaikean taipaleen takana joutuakseen toisen maailmansodan jälkeisten tuhopolttojen kohteeksi.

Tuomisina turskaa

Nessebyn kohdalla merikotka jää liitelemään taakse jäävän Varanginvuonon päälle. Varanginvuono on osa Barentsinmerta, joka taas kuuluu Pohjoiseen jäämereen. Norjan ja Grönlannin välissä oleva Norjanmeri yhdistää Pohjoisen jäämeren Atlanttiin. Merireittiä pääsisi Itämeren kautta Pohjanlahdelle ja takaisin lähtöpisteeseen.

Turisteina meitä ei voi kehua. Muutaman viikon päästä reissusta posti toi Visa-laskun, josta selvisi, että olimme Norjan-käynnillämme törsänneet 3,50 euroa. Sen verran maksoi pieni pussi kuivattua turskaa. Nyt turska muistuttaa jääkaapissa olemassaolostaan puskemalla hajuaan muovin läpi. Seuraavalle retkelle otan sen evääksi.

Teksti ja kuva Jenni Miettunen