Maailman suurimmassa viherpesukokouksessa


Hopenhagen_cokis

Kööpenhaminan ilmastokokous sai minutkin lähtemään Tanskaan joulukuun puolivälissä. Osallistuin mielenosoituksiin ja seminaareihin. Miten voisimme ratkaista ilmastokriisin sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla?

EU:n vapaat sisärajat turvaava Schengen-sopimus on purettu kokouksen ajaksi, joten minua ja matkatovereitani jännittää, pääseekö bussi rajan yli. Joitakin Saksasta tulleita autoja on käännytetty. Me pääsemme, mutta poliisiauto kurvaa silti luoksemme Kööpenhaminassa. Henkilöpapereita kysytään ja reppuja tarkastetaan ystäviltäni kadulla vielä usean kerran viikon mittaan. Minulta ei kertaakaan: ilmeisesti poropiponi ja punaiset housuni tekevät ihmisestä näkymättömän.

Ensimmäinen aamupäivä kaupungin keskustassa yllättää. Mainostaulut ja metron seinät ovat täynnä Hopenhagen-nimellä varustettuja kaupallisia tiedotteita, joissa Coca-Cola, Siemens ja Toyota lupaavat yhtenä rintamana torjua ilmastonmuutosta.

Hetkinen, eivätkö nämä yhtiöt ole näihin päiviin asti halunneet kaiken mahdollisen pohjaveden ja sähkön käyttöönsä ja estoitta edistäneet fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvaa elämäntapaa? Eikö tällaisten tahojen pitäisi pelätä kulutuskriitikoita ja ilmastoaktivisteja?

Yhtiöt ovatkin kaapanneet ilmastokysymyksen tyylikkäästi haltuunsa ja saaneet ilmastosopimuksen edistämään omia etujaan. Viherpesu ei jää mielenosoittajilta huomaamatta. Kokouksen aikana moni mainoksista saa päälleen punaisen ”tämä yhtiö on yhtä vihreä kuin tämä tarra” varoituksen.

Foodsystem change!

Eräs iloisimmista mielenosoituksista, johon osallistun, on maatalousbisneksen vastainen kulkue. Kansainvälinen pienviljelijöiden verkosto Via Campesina ja nuoret kasvissyöjät sikapuvuissaan vaativat yhdessä teollisen lihantuotannon loppua. Aihe on mitä olennaisin myös Kööpenhaminassa, koska eläintuotanto aiheuttaa mittavat kasvihuonekaasupäästöt. Olen mukana oman banderollin kanssa ja osallistun myös lentolehtisten jakamiseen.

Mielenosoitus sulkee hetkeksi yhden keskustan marketeista. Niihin ei ole paikallisten pienviljelijöiden ja -jalostajien tuotteilla sisäänpääsyä, vaan myytävä ruoka tulee pitkien matkojen takaa. Voimakkaat isot kauppaketjut kilpailuttavat hinnat mataliksi, ja viljelijöiden osuus myyntihinnasta jää joka tapauksessa muutamaan prosenttiin.

Vaihtoehdon osoituksena kaupan edustalla jaetaan kaikille halukkaille luomukasvispurilaisia. Orgaanisen aineksen eli hiilen määrätietoinen sitominen maaperään luomuviljelyn keinoin on nimittäin todellinen tapa tarttua ilmastokriisiin. 50 vuodessa jopa reilut 2/3 ilmakehän ylimääräisestä hiilidioksidista voitaisiin kaapata peltomaahan tehden siitä samalla hedelmällisempää. Edellytyksenä on ruoantuotannon paikallistaminen.

Kulkue kurvaa myös erään huoltoaseman luokse. Siellä muistutetaan, että nykyisenkaltainen biodieselin suurmittakaavainen tuotanto tapahtuu metsien ja ruokapeltojen kustannuksella. YK:n edustaja on varoittanut, että peräti 60 miljoonaa ihmistä voi pian joutua pakolaisiksi palmuöljyplantaasien ja vastaavien vuoksi.

Ilmastovankina nippusiteissä

Toiveikkain, mutta samalla kurjin päivä on 16.12. Yhteiskunnalliset liikkeet järjestävät Reclaim the Power -kansalaistottelemattomuustapahtuman, johon osallistuu useita tuhansia ihmisiä. Näkyvimmin liehuvat Via Campesinan vihreät liput.

Tapahtuman päämääränä on pitää konferenssikeskuksessa kansankokous, jossa vaaditaan fossiilisten polttoaineiden jättämistä maahan, ekologisen velan maksamista Etelän kansoille ja energian- ja ruoantuotannon paikallistamista. Sisään ei päästä, mutta kokous pidetään konferenssirakennuksen ulkopuolella.

Joudun pidätetyksi, kun olen pyrkimässä konferenssikeskukseen, vaikka olen siitä vielä yli puolen kilometrin päässä. Osa aktivisteista saa poliisilta pippurikaasua naamaansa ja polkupyöräilijöiden blokin tielle lasketaan vapaana juoksevia poliisikoiria. Meitä kohdellaan todella nöyryyttävästi. Joudun istumaan pakkasessa ja pidätyskeskuksen lattialla seitsemän tuntia nippusiteissä, minkä jälkeen on vielä muutaman tunnin odotus putkassa. Vessaan on vaikea päästä, eikä juomavettäkään anneta ennen kuin putkassa.

On törkeää, että me joudumme vangituiksi, mutta öljy-yhtiöiden etua ajavat ilmastorikolliset lobbaavat ongelmitta konferenssikeskuksen sisällä. Nykyisen järjestelmän väkivaltaisuus näyttäytyy yleensä epäsuorasti, mutta joskus myös tällä tavoin suoraan. En sentään saa pampusta, kuten esimerkiksi ne ihmiset, jotka pyrkivät osallistumaan kansankokoukseen konferenssin sisältä. Mukana on myös Bolivian hallituksen delegaation jäseniä.

Ilmastokokousta varten Kööpenhaminassa tehtiin lakimuutos, minkä mukaan poliisi sai valtuudet pidättää aktivisteja ennaltaehkäisevän toiminnan nimissä. Parin viikon aikana poliisi otti noin 2000 ihmistä kiinni ilman minkäänlaisia rikossyytteitä. Vankilaan korjattiin etukäteen miltei kaikki Reclaim the Power -tapahtuman pääpuhujat.

Bisnes jatkukoon ennallaan

Odotukseni eivät ole korkealla, mutta Kööpenhaminassa tehty ilmastosopimus onnistuu silti yllättämään epädemokraattisuudellaan. Lopullista sopimusta on tekemässä vain 26 valtion edustajia. Loput melkein 150 maata syrjäytetään.

Päätöksentekotavoiltaan YK alkaa muistuttaa yhä enemmän Maailman kauppajärjestö WTO:ta, mutta niin sopimuksen sisältökin. Se antaa suuryrityksille lisää investointimahdollisuuksia päästökaupan avulla. Köyhien maiden ilmastotoimia aiotaan tukea Maailmanpankin kautta, jolla ei ole Etelässä hyvä maine. Lämpeneminen rajoitettaisiin kahteen asteeseen, vaikka Kööpenhaminassa miltei kaikki näkemäni kansalaisjärjestöt vaativat katoksi 1,5 astetta.

On myös hyvin epäselvää, päästäänkö valituilla keinoilla tähänkään. Sopimuksessa ei ole puhettakaan talouden rakenteiden muuttamisesta, kulutuksen ja tuotannon – eli energiantarpeen – vähentämisestä. Talouskasvua ei uskalleta kyseenalaistaa. Sopimus puhuu päästökaupasta, joka ei ole toistaiseksi vähentänyt kasvihuonekaasuja globaalilla tasolla. Esimerkiksi Iso-Britannian päästövähennykset selittyvät lähinnä sillä, että teollisuustuotantoa on siirretty Kiinaan.

Päästökauppa lisää sitä velkataakkaa, joka Pohjoisen mailla on Etelän ihmisille ja luonnolle. Päästökauppahankkeissa investoidaan esimerkiksi eukalyptuspeltoihin tai valtaviin vesivoimaloihin niin sanotuissa kehitysmaissa. Nämä hankkeet ovat ajaneet alueen alkuperäisasukkaat pois mailtaan, vieneet heidän vetensä ja saastuttaneet ympäristön kemikaaleilla. Tuulivoimalapuistokaan ei ole järin eko, kun se rakennetaan maissipellon päälle.

Ratkaisujen todeksi eläminen

Kun reissuväsymys on nukuttu ohi, huomaan kuitenkin innostuneeni Kööpenhaminan jäljiltä. Yhteiskunnallisten liikkeiden piirissä vallitsi vahva ilmasto-oikeudenmukaisuutta vaativa tunnelma, jota ei Suomessa yleensä pääse aistimaan. Jaksan taas kirjoittaa mielipidekirjoituksen lehteen ja järjestää keskustelutilaisuuden gm-soijaviljelmien haitoista, kun tapasin ihka elävinä näistä kärsiviä ihmisiä. Olen vastuussa heille ja luonnolle.

Kööpenhamina osoitti myös, että ilmastokriisin ratkaisut ovat jo olemassa. Köpis on joskus valittu maailman pyöräilypääkaupungiksi ja siellä todella tuntui, että pyöräilijänä olen tasaveroinen liikkuja autojen rinnalla. Keskustan liikennevalojen vihreä aalto on kuulemma trimmattu polkijoiden vauhdin mukaiseksi.

Liioin mielenosoitusten kapitalismin vastaiset iskulauseet eivät jääneet kasaksi kauniita sanoja: esimerkiksi joukko nuoria ruotsalaisia kasvatti kesällä Skånessa ison kasvimaallisen purjoa, perunaa ja montaa muuta ainesta. Niistä valmistetulla sopalla kyseinen Mykorrhiza-kollektiivi ruokki mielenosoituksissa kulkevia ihmisiä. Majapaikoissakin ruokahuolto pelasi vapaaehtoispohjalta toimivien kansankeittiöiden voimin. Ylellisyydeksi leimattu luomuruoka on kaikkien ulottuvilla, kunhan jakelu- ja tuotantotapoja muutetaan.

Teksti Päivi Mattila

Kuva Kris Krug

KATSO MYÖS