Luontoliittolaiset lintuparatiisin lumoissa


Kaukoputket olivat retkellä kovassa käytössä
Kaukoputket olivat retkellä ahkerassa käytössä.

Mikä olisikaan parempi kohde arktisen muuton seuraamiseen kuin Matsalun kansallispuisto, Viron tunnetuin ja maailman mittakaavassakin merkittävä lintupaikka? Vietimme alueella toukokuussa viisi toinen toistaan hienompaa kevätpäivää, joita kelpaa muistella vielä pitkään.

Saapuessamme ilta-auringon kultaamaan Tallinnaan oli oppaamme ja kuskimme Jyrki jo paikalla pikkubussin kanssa. Automatkan aikana havaitsimme jo ensimmäiset kattohaikarat, joita Virossa yleisesti pesii. Suomessa ne ovat vuosittaisia harhailijoita.

Saavuimme Matsalun lahden rannalle Haeskaan illan pimetessä. Mustaviklon huudot, suosirrien surinat ja punajalkaviklon liukuvat sävelet tervehtivät viittä innokasta retkeilijää. Majapaikkanamme toimi kuvassa näkyvä Tuulingu Puhkemaja, joka totisesti ylitti kaikki odotuksemme niin sijaintinsa kuin ylellisyytensäkin puolesta. Euroopan paras lintutorni sijaitsi vain kivenheiton päässä majasta.

Kiljuhanhien jäljillä

Seuraava aamu valkeni aurinkoisena, ja kaikki olivat jo viideltä lintutornissa ahkerasti kiikaroimassa. Lahdella yöpyneet tuhannet valkoposkihanhet tarjosivat ennennäkemättömän luonnonnäytelmän pyrähtäessään samaan aikaan lentoon läheisille pelloille ruokailemaan. Kaakatus oli korvia huumaava.

Päivän aikana kiertelimme lähiseudun lintuapajia mukavia havaintoja tehden. Sutlepan ruovikoista kuului ruokosirkkalintujen vaimeata surinaa ja rantametsästä kantautui pussitiaisen korkeata ääntä. Päivän parasta antia olivat ehdottomasti Tahun tornista havaitut 30 kiljuhanhea, mikä on suurin Virossa havaittu parvi kymmeneen vuoteen! Toki Matsalusta löytyi myös tavallisempia lajeja kuten niittykirvisiä, kivitaskuja, keltavästäräkkejä ja runsaasti vesilintuja.

Suula!

Päätimme suunnata seuraavana aamuna Virtsuun, joka on tunnettu huikeista arktisten lintujen muuttomääristä. Näimme jälleen parin tunnin aikana kymmeniä tuhansia muuttavia valkoposkihanhia. Virtsusta havaitsimme myös retken parhaan lajin: suulan! Saimme seurata komeaa aikuispukuista lintua kaukoputkella 20 minuutin ajan, kunnes se katosi metsän taakse suuntanaan pohjoinen. Tätä Atlantilla pesivää lajia ei Virossa ole tavattu yli kymmentä kertaa. Havainnosta tyytyväisinä jatkoimme Puhtulaidin upeaan lehtoon.

Pitkän päivän päätteeksi oli mukava palata Haeskan majapaikkaan kokkaamaan herkullista ruokaa ja kertaamaan päivän tapahtumia valokuvia katsellen. Suunnittelimme myös seuraavan päivän suoretkeä autuaan tietämättöminä luvatuista rankkasateista.

Valkoposkihanhia Matsalun lahden yllä auringon laskiessa. Haeskan lintutornista avautui huikea näköala lahdelle.

Valkoposkihanhia Matsalun lahden yllä auringon laskiessa. Haeskan lintutornista avautui huikea näköala lahdelle.

Sateisen suon taikaa

Niinhän siinä sitten kävi, että melkein kaikki retkeläiset olivat jättäneet sadevarusteensa joko autoon tai majapaikalle suolle lähdettäessä. Saimme tuntea suon kostean kosketuksen sanan todellisessa merkityksessä. Mukavan liukkaat pitkokset takasivat unohtumattoman retken. Tilanteessa oli kaikesta huolimatta jotakin todella tunnelmallista, ja armottoman sateen piiskaama suo teki ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen. Lintujakin kuului ja näkyi ilahduttavan paljon, mm. suokukkoja, kapustarintoja, teeriä, isolepinkäinen, mustapyrstökuiri ja pikkukuovi.

Haikeat jäähyväiset

Viimeisenä aamuna tarkkailimme vielä paikallisia lintuja Haeskan tornista. Tornin juurelle ilmestyi kuin tyhjästä upea punakuirikoiras ja ruovikon reunaa pitkin tepasteli villisika. Matkallamme takaisin Tallinnaan ajoimme vielä Viron luoteisnurkan, Põõsaspean, kautta. Lintujen ohella saimme ihastella täydessä kukassa olevia ahokylmänkukkia.

Haikein mielin jätimme Viron lintuparatiisin taaksemme ja palasimme takaisin Suomeen. Retken aikana havaitsimme 164 lajia, joiden joukosta löytyy niin tavallisia kuin harvinaisempiakin lajeja. Huippuretken mahdollisti myös mukava retkiseura ja tietysti oppaamme Jyrki, jota ilman mielenkiintoiset paikat ja lajit olisivat jääneet näkemättä.

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmä järjestää aktiivisesti 15–30-vuotiaille suunnattuja retkiä kaikenlaisiin luontokohteisiin.

Teksti: Hanna Hyvönen, Kuvat: Teemu Saloriutta

KATSO MYÖS