Luontokuvahaaste: Kännykät käteen ja pihalle


Kuva: Topi Lainio

Anna-Elina Lahti hurmaa maisemakuvilla, Topi Lainio tunnetaan erityisesti kettukuvistaan ja Marinella Himaria kiehtovat yksityiskohdat. Tutustu Luonto-Liiton Luontokuvahaaste-kampanjan kolmeen kuvaajaan ja lue heidän vinkkinsä aloitteleville luontokuvaajille.

 

Anna-Elina Lahti

Seuraa Instagramissa: @annisellis

Anna-Elina Lahti nauttii suomalaisesta luonnosta eniten paukkuvassa pakkasessa. Talvisessa luonnossa yhdistyvät rauha ja raadollisuus. Kun mittari on kolmekymmentä astetta pakkasen puolella, saa luonnossa liikkua omassa rauhassaan.

Vaikka Lahti ulkoilee mieluiten pienellä porukalla, voi leiripaikalla syntyä kiinnostavia kohtaamisia tuntemattomienkin retkeilijöiden kanssa. Lahti uskoo, että luonnossa oleminen muuttaa ihmistä.

— Koskaan ei voi tietää, millaisia ihmiset ovat arkielämässä, tai miten stressi vaikuttaa heihin. Nuotion äärellä syntyy mielenkiintoisia juttutuokioita, Lahti kertoo.

Luonto yhdistää ihmisiä myös somessa. Kuviinsa Lahti pyrkii ikuistamaan sen fiiliksen, joka hänellä on kuvaushetkellä ollut.

— Sosiaalisen median kautta on ollut mukavaa näyttää suomalaista luontoa myös kansainväliselle yleisölle.

Luonto osaa myös yllättää, eikä kamera tule silloin välttämättä mieleenkään. Petkeljärven kansallispuistossa Anna-Elina Lahti kohtasi metsänvanhuksen, johon retkeillessä harvemmin törmää. Kova sade oli tehnyt pitkospuista liukkaat, ja kolmen naisen seurue eteni hiljaa keskittyen. Omissa ajatuksissaan oli ilmeisesti myös karhu, joka ei huomannut lähestyvää seuruetta. Kenties sade vaimensi kulkijoiden äänet, eivätkä vieraat hajut kantautuneet sen nenään. Kohtaaminen silmästä silmään oli ilmeisesti vain parista kymmenestä metristä kiinni, sillä yhtäkkiä naiset näkivät karhun etääntyvän heistä kauempana suolla.

Yllättävä kohtaaminen karhun kanssa ei saanut Lahtea pelkäämään. Pienessä kylässä Pohjois-Karjalassa kasvanut Lahti on liikkunut metsässä lapsesta asti ja tuhahtaa alueella kiihkeänä käyneelle petokeskustelulle.

— Kyllä siinä syke nousi, mutta olihan se hieno elämys, jonka haluaisin kokea uudestaan.

Kuva: Anna-Elina Lahti

Topi Lainio

Seuraa Instagramissa: @finnrobert

Lappeenrantalaisen Topi Lainion kuvat ovat todiste siitä, että upeiden luontokuvien takia ei tarvitse matkustaa kauas.

— Suurimman osan kuvistani olen ottanut 20 kilometrin päässä kotoa, Lainio kertoo.

Luonto ei ole aina ollut Lainion kiinnostuksenkohteissa ykkössijalla. Kuten monia muitakin, yläasteikäisenä häntä kiinnostivat muut asiat. Vasta valokuvaamisen myötä Lainio innostui tosissaan luonnossa liikkumisesta.

Luontokuvaaminen on opettanut Lainiolle kärsivällisyyttä. Kuvauskopissa saattaa kulua muutama päivä karhua odotellessa, eikä kontio silti ole eksynyt kameran eteen. Pari päivää on silti lyhyt aika, sillä kohtaamista kettujen kanssa voi joutua odottelemaan viikkoja.

Ketut eivät tassuttele kameran eteen sattumalta. Lainio kyselee vinkkejä muilta ja seuraa eläinten jälkiä. Vaikka ensitapaamista kettujen kanssa voi joutua odottamaan, ovat ne Lainion mukaan silti hyvä kuvauskohde.

— Ketut ovat uteliaita. Ne eivät pelkää eivätkä ole vaarallisia.

Odottaminen palkitaan, kun eläin vihdoin ilmestyy näkyviin. Innostuksen voi kuulla äänestä Lainion muistellessa ketunpoikia, jotka ihastuttivat ihmisiä myös Instagramissa.

— Tilanne kesti vain viitisen sekuntia, mutta se on jäänyt mieleeni ihan ykköshetkenä.

Helsinki Design Schoolissa valokuvausta opiskellut Lainio toivoo, että kuvaamisesta tulisi hänelle ammatti. Ehkä linssin eteen astelee vielä jonain päivänä jääkarhu, joka on ensimmäisenä kuvaajan toivelistalla.

 

Marinella Himari

Kuva: Patrick Degerman

Seuraa Instagramissa: @nellahimari

— Jokaisen ihmisen pitäisi käydä kerran elämässään telttailemassa yksin tai nukkua yö ulkona, sanoo Marinella Himari.

Häntä kiehtoo luonnon tarjoama rauha. Se että saa olla itsekseen, vaikka ei aluksi edes tajuaisi kaipaavansa yksinoloa.

Himarin ensimmäinen yö yksin teltassa oli jännittävä. Kuuluu risahduksia. Mikä tuolla liikkuu? Rasahduksia. Tuijottaako metsänreunasta silmäpari? Mutta kun jännitys laukeaa, kokemus on Himarin mukaan voimaannuttava. Hän toivoo, että muutkin saisivat kokea saman.

Himari suhtautuu intohimoisesti suomalaiseen luontoon. Hänen mielenmaisemaansa kuvittavat järvet ja havumetsät. Teltta, nuotio ja perhokalastustarvikkeet järven rannalla – ajatus saa eränaisen huokaamaan onnesta.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Himarin mielestä hänen nykyisessä kotikaupungissaan Helsingissä olisi aineista maailman luontopääkaupungiksi. Keskuspuisto, lukuisat saaret, läheiset kansallispuistot, Uutelan luontopolut ja lukemattomat muut kohteet tarjoavat mahdollisuuksia lähiluonnossa retkeilyyn. Himarin mukaan missään Helsinkiä vastaavassa eurooppalaisessa kaupungissa ei ole yhtä paljon helposti tavoitettavaa luontoa.

Himarin suhde luontoon syntyi perheen mökillä Pohjois-Savossa. Koskeloveden rannalla Himari kalasti isänsä opissa. Isältään hän sai myös ensimmäisen kameransa viidennellä luokalla. Vuosien varrella kokeilemalla ja kamerakalustoa päivittämällä kuvat muuttuivat yhä ammattimaisemmiksi. Inspiraatiota Himari ammentaa muiden kuvaajien luennoilta.

—  Nykyisin tekniikat voi helposti oppia esimerkiksi YouTubesta tutoriaaleja katsomalla, mutta muiden ihmisten tarinoista saa aina uutta potkua, Himari sanoo.

Teolliseksi muotoilijaksi valmistunutta Himaria kiehtovat luonnon yksityiskohdat. Pienen pieni kanervankukka, simpukka tai upean symmetrinen käpy houkuttelevat kaivamaan kameran esiin.

— Luonto itsessään luo taideteoksia, joita minä dokumentoin, Himari pohtii.

Myös kirjoittaminen on ollut pienestä pitäen rakas harrastus, ja suosittua Kaukokaipuu-blogia kirjoittava Himari pitääkin itseään ensisijaisesti kirjoittajana. Kuvien ja tarinoiden avulla hän houkuttelee ihmisiä kotimaan luontoon ja toivoo, että samalla arvostus luontoa kohtaan lisääntyisi.

— Luonto on kaunista kuvattavaa, mutta se ei ole täällä ikuisesti, jos emme pidä siitä huolta.

 

Vinkkejä aloittelevalle luontokuvaajalle:

  • Luonto ensin! Noudata kunkin alueen järjestyssääntöjä. Hyvä kuva ei saa syntyä keinolla millä hyvänsä.
  • Kuvaaminen on helppo aloittaa lähiluonnosta. Tutki tuttuja paikkoja uusin silmin. Etsi uusia kuvakulmia. Laskeudu kuvattavan asian tasolle.
  • Älä anna sään lannistaa. Huonossakin säässä voi saada kiinnostavia kuvia. Puhelimen suojakuori on halpa tapa suojata kännykkä kosteudelta.
  • Kun kevät alkaa hiljalleen koittaa, uutta kuvattavaa ilmestyy koko ajan lisää. Tutki esimerkiksi jäämuodostumia, lumen sulamista tai veden liikettä puroissa. Lunta vasten luonnon yksityiskohdat erottuvat kauniisti.
  • Muista, että etenkin eläinten kuvaaminen vaatii kärsivällisyyttä.
  • Pakkaa mukaan eväät, niin nälkä ei yllätä kesken kuvausretken.
  • Elä luonnon kellon mukaan. Paras aika kuvata on usein aamulla tai illalla. Kirkas keskipäivän valo on kuvaamisen kannalta usein turhan kova.
  • Älä vertaa itseäsi muihin tai aseta odotuksia liian korkealle. Kokeilemalla oppii. Huippukuvaajillakin on taustalla lukematon määrä epäonnistuneita otoksia.
  • Useimmat kuvaajat jälkikäsittelevät kuviaan. Myös kännykkään on saatavilla useita kuvankäsittelyyn tarkoitettuja sovelluksia. Useimpien kännyköiden kameroissa voi ottaa käyttöön ruudukon, joka auttaa sommittelussa.

Teksti: Aino Saarenmaa

 

Kuva: Marinella Himari

KATSO MYÖS