Luontoa kuvaamaan!


ohteen tasolle laskeutumalla saa usein mielenkiintoisimman kuvan. Sammakkoperspektiiviä huhtikuussa 2009.

Kohteen tasolle laskeutumalla saa usein mielenkiintoisimman kuvan. Sammakkoperspektiiviä huhtikuussa 2009.


Monen mielikuva luontokuvaajasta on joulupukin parralla varustettu äijänköriläs, joka asuu viikkokausia piilokojussa keskellä tietöntä korpea. Todellisuudessa luontoa voi kuitenkin kuvata kuka tahansa ikään, sukupuoleen, paikkakuntaan tai välineisiin katsomatta. Parhaimmillaan luontokuvauksesta saa elinikäisen harrastuksen, joka palkitsee vielä vuosikymmenten jälkeen uusilla mieleenpainuvilla kokemuksilla ja hienoilla kuvilla.


Välineet tarpeen mukaan


Vakavammin kuvaavan työkalu on järjestelmäkamera, jonka valttina ovat mm. kuvanlaatu, nopeus ja monipuolisuus. Kukin voi hankkia objektiiveja tarpeensa mukaan, ja kalustoa voi päivittää pikku hiljaa harrastuksen edetessä. Tavallisella pokkarillakin pääsee kuitenkin hyvin alkuun, sillä käytännössä kaikki nykyiset digikamerat ovat riittävän hyviä satunnaisen harrastajan tarpeisiin. Valokuvauksen perusasiat, kuten aukko, valotusaika, herkkyys ja polttoväli on toki hyvä opetella, jos haluaa saada kamerastaan kaiken irti. Internet on pullollaan valokuvausvinkkejä, ja lähikirjastosta löytynee aiheesta opas jos toinenkin.

Nykyään välineiden merkitystä painotetaan usein liikaa. Paljon tärkeämpää on kuvaajan oma luovuus, ahkeruus ja luonnontuntemus. Parhaan kuvan saa se, jolla riittää intoa liikkua maastossa – ei se, joka ihailee kotona kalliita objektiivejaan. Vaikka toki lentävien lintujen kuvaaminen vaatii melko hyviä laitteita, luonnossa on kuitenkin myös paljon sellaista, mitä kuka vain voi kuvata. Esimerkiksi kasvit, maisemat ja kaikenlaiset yksityiskohdat ovat jokaisen ulottuvilla, eikä kaikkien eläintenkään kuvaaminen ole mahdotonta. Kuvausretkelle ei tarvitse edes välttämättä lähteä kauas kotoa, sillä pieni lähimetsäkin on täynnä mielenkiintoisia kohteita.


Harrastusta ympäri vuoden

Meillä Suomessa on loistavat kuvausolosuhteet vaihtelevien sääolojen ja vuodenaikojen ansioista. Vaikka keväällä ja kesällä luonto on kukkeimmillaan, löytyy kuvattavaa myös muulloin. Hyviä aiheita ovat esimerkiksi ruskan väriloisto, ensilumen valkaisemat metsät, jäämuodostumat, huurteiset talvimaisemat ja pakkasessa höyryävät kosket. Ennen kuin aloitin kuvausharrastuksen, en pitänyt lainkaan synkästä loppusyksystä. Kameran läpi katsottuna marraskuun hiljaisessa hämärässäkin on kuitenkin karua kauneutta.

Taustaan kannattaa kiinnittää huomiota kuvatessa. Kalalokkeja ja kevätillan aurinkoa huhtikuussa 2009.

Taustaan kannattaa kiinnittää huomiota kuvatessa. Kalalokkeja ja kevätillan aurinkoa huhtikuussa 2009.


Ratkaisevan hetken metsästys


Keskipäivän auringonpaisteessa on mukava ulkoilla, mutta valo on silloin turhan jyrkkää kuvaamiseen. Parhaat hetket kuvata ovat aamu ja ilta, jolloin valo on pehmeää ja kaunista. Matalalta paistavan auringon punertava valo luo rajattomasti kuvausmahdollisuuksia. Valolla on usein ratkaiseva merkitys tunnelman tavoittelussa, mutta toisaalta myös muut kuin poutasäät, esimerkiksi ukkonen tai sankka lumipyry, tarjoavat hyviä tilaisuuksia mielenkiintoisten kuvien ottamiseen.

Oma suosikkiaikani kuvata on aamu. Lintujen kevätkonsertti, nousevan kesäauringon kultaama usva, kasteisen metsän raikas tuoksu ja hallan huurruttama syysmaisema ovat jo itsessään näkemisen ja kokemisen arvoisia, vaikka kuvia ei syntyisikään.

Lähes kaikki mieleenpainuvimmat tilanteet ovat sattuneet juuri aamuisin. Esimerkiksi viime kesänä olin neljän aikaan aamulla menossa kuvaamaan sudenkorentoja, kun vastaan rymisteli yllättäen hirvi. Toissa vuonna taas pääsin kuvaamaan kuikkia ihan vierestä. Yöunet jäävät joskus vähiin, mutta kertaakaan en ole jälkeenpäin katunut aikaista kuvausreissua.


Kukin taaplaa tyylillään


Luontokuvauksen ei tarvitse olla vakavamielistä puurtamista, vaan se voi olla yhtä hyvin rauhallisen luontoretken dokumentointia. Itselleni se on ennen kaikkea tekosyy lähteä ulos kummallisiin kellonaikoihin, mahdollisuus kokea asioita, joita ei muuten tulisi koettua sekä tapa rentoutua luonnon helmassa. Kuvausreissulla voi hetkeksi unohtaa kaikki arjen kiireet ja keskittyä vain ympäröivään luontoon. Kameran kanssa kulkiessa saa unohtumattomien kokemusten lisäksi vielä muistoksi kauniita kuvia. Voisiko mukavampaa harrastusta olla?

Kirjoittaja on aktiivinen luontokuvaaja ja Luonto-Liiton vuoden 2008 kuvakilpailun voittaja. Katso Teemun valokuvia osoitteessa www.luonnonvalo.net.


Viisi vinkkiä

1. Älä kiirehdi – rauhallisesti kulkemalla näkee enemmän. Jos kohde ei karkaa, sommittele rauhassa erilaisia kuvia.

2. Tarkkaile taustaa. Miellyttävä tausta on vähintään yhtä tärkeä asia kuin kuvan pääkohde.

3. Mieti sommittelua. Yleensä kohteen (tai maisemakuvissa horisontin) sijoittaminen keskelle kuvaa ei toimi.

4. Laskeudu kohteen tasolle. Näyttävimmät kuvat syntyvät esim. vesilintuja kuvattaessa aivan vedenpinnan tasolta.

5. Pohdi valon suuntaa. Myötävalo on joskus paikallaan, mutta sivu- tai vastavalo antaa usein kiinnostavamman tuloksen.

Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta

KATSO MYÖS