Nuorten Luonto

Julkaistu: 9.3.2016

Ulkona on pakkasta lähes 20 astetta. Talvipyöräilijät polkevat naama punaisena pakkasesta välittämättä, mutta kaikkia talviurheilu ei kiinnosta.

– Kävin kerran kavereiden kanssa laskettelemassa. Se oli todella vaikeaa, kaaduin varmaan kymmenen kertaa, Shafi Puaale kertoo.

Joukko eri-­ikäisiä poikia ja nuoria miehiä on kokoontunut viettämään aikaa yhdessä. Paikkana on Kölvi, Setlementtinuorten Hämeen piirin monikulttuurinen poikatyöyksikkö Tampereella. Jääkiekko ei houkuta näitä nuoria miehiä avantouinnista puhumattakaan. Kaikki ovat sitä mieltä, että kesällä ulkona on enemmän tekemistä, kun voi pyöräillä ja pelata jalkapalloa.

Shafi Puaale, Mahdi Aalin, Ali Maadey ja Jarnail Singh ovat asuneet Suomessa jo vuosia. Suomalainen luonto ei kuitenkaan ole nuorille kovin tuttu. Aalin ja Puaale ovat käyneet telttailemassa, mutta kukaan neljästä nuoresta ei liiku luonnossa säännöllisesti. Metsässä liikkuminen ja patikointi saattaisi kiinnostaa, jos sellaiseen tarjoutuisi ohjattu mahdollisuus. Tosin vain kesällä, talvella ulkona on kaikkien mielestä liian kylmä.

– Olisin halunnut viime kesänä lähteä keräämään marjoja, mutta en tiennyt minne suuntaan pitäisi lähteä. Kysyin naapurilta, voiko jostain läheltä kerätä marjoja, hän käski ajamaan sadan kilometrin päähän, Aalin kertoo.

Lisää tietoa vanhemmille ja lapsille

Kölvin nuoret eivät ole ajatustensa kanssa yksin. Maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria on vain vähän mukana luontoharrastustoiminnassa.

Katri Silvonen Luonto­-Liitosta kertoo, että suurin syy on tiedon puute. Vaikka lapset olisivat kuulleet luontoharrastustoiminnasta, myös vanhemmat tarvitsevat tietoa. Usein ongelmana on myös kielimuuri, vanhemmat eivät välttämättä osaa suomea yhtä hyvin kuin lapset.

Luonto-­Liiton Savo­-Karjalan piirissä kehitetäänkin tänä vuonna tiedotusta. Uusi leiri-­ ja kerhojuliste on suunniteltu niin, että jo kuvituksesta käy ilmi, mitä leirillä tapahtuu. Nettisivuille laitetaan tiedote vanhemmille ensin suomeksi ja myöhemmin muutamalla vieraalla kielellä.

Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen (JoMoni) kautta luontokerho-­ohjaajakoulutuksiin on löydetty myös maahanmuuttaja­taustaisia ohjaajia. Ajatuksena on, että uus­suomalaisten kynnys osallistua Luonto-­Liiton toimintaan madaltuisi, jos kerhoissa ja leireillä olisi maahanmuuttajataustaisia ohjaajia.

Isabel Muñoz on ollut sijaisena Savo-­Karjalan Luontopiirin lastenkerhossa. Luonto on tärkeä osa metsätieteitä opiskelleen Muñozin elämää.

– Halusin nähdä jotain uutta ja erilaista. Halusin jonnekin missä on metsää ja vettä, Espanjasta Suomeen muuttanut Muñoz kertoo.

Espanjaa ja teatteria opettava Muñoz on aktiivinen myös Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen toiminnassa. Luontokerhoja hän voisi lähteä ohjaamaan ehkä taas tulevaisuudessa.

– Nyt on liikaa ohjelmaa, Muños sanoo.

Kielimuuri ei saa olla este osallistumiselle

Ihmisten luontosuhde on eri maissa erilainen. Esimerkiksi venäläisten suhde luontoon on samankaltainen kuin suomalaisilla, perheet viettävät paljon aikaa luonnossa ja kesämökeillä. Katri Silvosen mukaan joitakin vanhempia askarruttaa, miksi luonnossa pitäisi viettää aikaa, ja mitä siellä voi tehdä.

– Somaliassa kaupungeissa asuvat ihmiset eivät juurikaan liiku luonnossa, Mahdi Aalin sanoo, ja muut nyökkäilevät.

Luonnossa liikkuminen voi herättää vanhemmissa monenlaisia kysymyksiä. Onko metsään turvallista mennä? Mitä eläimiä siellä on? Onko Suomessa myrkyllisiä käärmeitä? Suomalainen metsä voi olla tuntematon paitsi uussuomalaisille, myös urbaaneille, koko ikänsä Suomessa asuneille lapsille.

– Metsään voi tutustua turvalliseksi leikin avulla: suunnistetaan muurahaispesien avulla, rakennetaan sateensuojia, etsitään ja maistellaan syötäviä kasveja, Silvonen kertoo.

Mutta luontoharrastamisen ei tarvitse olla pelkkää erätaitojen opettelua. Myös toisiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen voi olla tärkeä osa leiriä. Jos luontoleirillä on osallistujia, joilla on eri äidinkieli, ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi sanojen opettelua eri kielillä.

Leiriohjelmaa suunniteltaessa onkin hyvä ottaa mukaan sellaisia ohjelmanumeroita, jotka eivät perustu suomen kielellä kikkailuun. Toiminnalliset ohjelmanumerot sopivat kaikille kielitaidoista riippumatta. Monikulttuurinen luontoharrastustoiminta ei loppujen lopuksi ole sen kummempaa kuin muukaan toiminta.

– Maahanmuuttajat eivät ole kiinnostuneita maahanmuuttajille suunnatusta toiminnasta. He haluavat mieluummin mukaan jo olemassa olevaan toimintaan, pois mamu-­lokerosta, Silvonen kertoo.

Luonto-­Liitto järjestää vuoden 2016 aikana maahanmuuttajataustaisille ja kantasuomalaisille perheille tarkoitettua yhteistä toimintaa. Näin yhä useammat suomalaiset, uudet ja vanhat, pääsevät nauttimaan luonnosta ja tutustumaan toisiinsa.