Liikkeessä
Julkaistu: 22.2.2010
Mistä kumpuaa kaukokaipuu ja halu lähteä muualle? Mihin perustuu tarve matkustaa? Uusia paikkoja, maisemia, ihmisiä, kulttuureita – niitä matkalta löytää. Ja siksikin lähdetään, että olisi helpompi levätä ja irrottautua arjesta, edes hetkeksi.
Mutta eikö koko maailma ole jo tässä ja nyt? Tutulla pihalla, näissä kotimatkan puissa, kotipaikan ihmisissä? Mitä meidän pitää lähteä hakemaan kaukaa? Pitääkö meidän?
Ehkä salaisuus onkin liikkeessä. Monissa elää tarve liikkua, ja välillä se voimistuu niin, ettei koti enää kiehdo.
Ehkä ihmiset muinoin Kaksoisvirranmaassa sittenkin erehtyivät, silloin kun asettuivat viljelemään maata. Ehkä onkin niin, ettemme vieläkään ole suostunut seisahtumaan pysyviin asumuksiin. Keräilijä-metsästäjä meissä tahtoo edelleen lähteä kohti uusia niemennokkia ja metsiä. Kun enää ei tarvitse liikkua ruoan perässä, hamuammekin uutta hengenravintoa muilta mailta.
Liikettä on monenlaista. On eri asia matkustaa lentokoneella ja kulkea jalan, enkä tarkoita nyt matkustamiseen kuluvaa aikaa, valintoja ilmaston puolesta, ekologisia jalanjälkiä tai edes rahallisia matkakuluja.
Liikkeen tuntu muuttuu, kun liikkumiseen ei tarvita lihaksia. Maisema vaihtuu niin nopeasti, ettei sitä ehdi hengittää. Esimerkiksi ympäristöesteetikko Kaia Lehari on kirjoittanut siitä, miten eri tavalla kävelijä ja autossa istuja kokee maiseman – tai paremminkin siitä, ettei autoilija lainkaan koe maisemaa. Autossa istuvalle maisema on vain ohikiitävä kuva.
Kävelijä tuntee matkan joka solullaan. Hän elää maisemaa.
Minusta on aina tuntunut luonnottomalta astua lentokoneeseen ja ihan kohta ollakin jo jossakin aivan muualla. Vasta hitaasti matkustaminen – jalan tai pyörällä – tekee välimatkoista tuntuvia. Jokaisella askeleella on tarinansa. Sopivalla mielenlaadulla matka pihan yli voi olla seikkailu.
Hanna Savisaari
KATSO MYÖS
