Koiramaista rakkautta

Julkaistu: 10.2.2011

Koiramaista rakkautta
Teksti Tuuli Turtola
Kuva Emilia Pippola
– Kolja on enemmän kuin lemmikki tai pelkkä seuralainen, minulle se on perheenjäsen, kertoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta. Hänen arviolta 3,5 vuotias Kolja-koiransa on löytökoira Viipurista.
Koira on tunnetusti ihmisen paras ystävä. Monet koiranomistajat mainitsevatkin koiran parhaiksi puoliksi juuri sen uskollisuuden ja pyyteettömän rakkauden, jota se omistajaansa kohdistaa. Koira kiintyy voimakkaasti omistajaansa, koska se on laumaeläimelle tyypillistä käyttäytymistä.
– Verrattuna ihmisiin, koiran rakkaus on jotenkin yksinkertaisempaa ja mutkattomampaa. Koira on uskollinen. Jotkut ajattelemattomat ihmiset voivat jättää koiransa, mutta koira itse ei ikinä jättäisi omistajaansa, Sami sanoo.
Käytännön tekoja
Lemmikkieläimet tuovat omistajansa elämään sisältöä ja iloa, mutta vaativat sitotumista. Sami on saanut Koljasta seuraa niin lenkille kuin mökille.
– Edellisen koirani kuoltua elämä tuntui kummalliselta ja tyhjältä, kun vanhat rutiinit koiran myötä katosivat, Sami muistelee.
Samin rakkaus Koljaan näkyy arjessa koiran tarpeiden huomioimisena.
– Minulle on tärkeää antaa koiralle aikaa ja huolehtia siitä, että sillä on kaikki hyvin. Asetan koiran etusijalle suunnitelmissani. Jos on tulossa joku reissu, selvitän, voiko koiran ottaa mukaan sinne tai saako sille hoitajan kotiin. Jos se ei onnistu, jätän reissun mieluummin väliin.
Sydämen asialla
Samilla on tarve pitää huolta koirista ja auttaa etenkin kodittomaksi jääneitä koiria. Eläinrakkaus merkitsee hänelle kuitenkin muutakin kuin lemmikinpitoa tai rakkautta koiriin.
– Minulle eläinrakkaus on kaikkien eläinten arvostamista. En esimerkiksi syö lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita. En arvosta tai luottaisi ihmiseen, joka hylkää eläimen.
Samia ärsyttää eläinten eriarvoistaminen söpöyden perusteella.
– Eläinrakkaus kohdistetaan vain tietyn rotuisiin tai lajisiin eläimiin. Myös lajien suojelussa tuntuu, että päähuomion saavat esteettisesti miellyttävät lajit ja ”rumat” lajit unohdetaan tai ne ovat vähemmän tärkeitä.

Kolja ja Sami

Teksti Tuuli Turtola

Kuva Emilia Pippola

– Kolja on enemmän kuin lemmikki tai pelkkä seuralainen, minulle se on perheenjäsen, kertoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta. Hänen arviolta 3,5 vuotias Kolja-koiransa on löytökoira Viipurista.

Koira on tunnetusti ihmisen paras ystävä. Monet koiranomistajat mainitsevatkin koiran parhaiksi puoliksi juuri sen uskollisuuden ja pyyteettömän rakkauden, jota se omistajaansa kohdistaa. Koira kiintyy voimakkaasti omistajaansa, koska se on laumaeläimelle tyypillistä käyttäytymistä.

– Verrattuna ihmisiin, koiran rakkaus on jotenkin yksinkertaisempaa ja mutkattomampaa. Koira on uskollinen. Jotkut ajattelemattomat ihmiset voivat jättää koiransa, mutta koira itse ei ikinä jättäisi omistajaansa, Sami sanoo.

Käytännön tekoja

Lemmikkieläimet tuovat omistajansa elämään sisältöä ja iloa, mutta vaativat sitotumista. Sami on saanut Koljasta seuraa niin lenkille kuin mökille.

– Edellisen koirani kuoltua elämä tuntui kummalliselta ja tyhjältä, kun vanhat rutiinit koiran myötä katosivat, Sami muistelee.

Samin rakkaus Koljaan näkyy arjessa koiran tarpeiden huomioimisena.

– Minulle on tärkeää antaa koiralle aikaa ja huolehtia siitä, että sillä on kaikki hyvin. Asetan koiran etusijalle suunnitelmissani. Jos on tulossa joku reissu, selvitän, voiko koiran ottaa mukaan sinne tai saako sille hoitajan kotiin. Jos se ei onnistu, jätän reissun mieluummin väliin.

Sydämen asialla

Samilla on tarve pitää huolta koirista ja auttaa etenkin kodittomaksi jääneitä koiria. Eläinrakkaus merkitsee hänelle kuitenkin muutakin kuin lemmikinpitoa tai rakkautta koiriin.

– Minulle eläinrakkaus on kaikkien eläinten arvostamista. En esimerkiksi syö lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita. En arvosta tai luottaisi ihmiseen, joka hylkää eläimen.

Samia ärsyttää eläinten eriarvoistaminen söpöyden perusteella.

– Eläinrakkaus kohdistetaan vain tietyn rotuisiin tai lajisiin eläimiin. Myös lajien suojelussa tuntuu, että päähuomion saavat esteettisesti miellyttävät lajit ja ”rumat” lajit unohdetaan tai ne ovat vähemmän tärkeitä.

KATSO MYÖS